Lasten moni- ja kaksikielisyyden tukeminen suomalaisessa varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää ajankohtaista tutkimuskirjallisuutta tarkastelemalla, miten lapsen kasvua ja kehitystä moni- tai kaksikieliseksi tuetaan varhaiskasvatuksen arjessa ja käytännön varhaiskasvatustyössä. Tutkielma on rajattu Suomen kontekstiin, sillä varhaiskasvatukseen osallistuu Suomessa yhä enemmän moni- ja kaksikielisiä lapsia. Tutkielmassa vastataan kysymyksiin, 1) miten moni- ja kaksikielisiä lapsia tuetaan varhaiskasvatuksessa, 2) miten varhaiskasvatusta tulisi kehittää, jotta heitä voitaisiin tukea paremmin ja 3) millaisia materiaaleja ja välineitä tukemisen avuksi on olemassa. Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostui seitsemästä vertaisarvioidusta artikkelista, jotka valikoitiin sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaan. Sisällönanalyysin avulla tunnistettiin aineistossa toistuvia teemoja, joiden avulla tehtiin synteesi.

Tutkielman teoreettinen tausta koostuu lapsen kielen oppimista ja kielen kehitystä tarkastelevasta tutkimuskirjallisuudesta, jossa keskitytään etenkin moni- ja kaksikielisten lasten kielen omaksumisen tutkimukseen. Tutkielmassa määritellään monikielisyyden, kaksikielisyyden ja kielitietoisuuden käsitteet ja tarkastellaan moni- ja kaksikielisyyttä Suomessa lasten kielenoppimisen näkökulmasta sekä kielitietoisuutta varhaiskasvatuksessa. Kielitietoinen varhaiskasvatus huomioi kielten merkityksen lapsen kehityksessä. Kielitietoisuuteen kuuluu myös positiivinen asenne jokaista eri kieltä kohtaan, ja se tukee lapsen moni- tai kaksikielisyyttä. Lait ja varhaiskasvatuksen asiakirjat ohjaavat sen toteuttamista Suomessa.

Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että kielitietoisen varhaiskasvatuksen toteutuminen on Suomessa vaihtelevaa ja ohjeistus epäselvää. Varhaiskasvattajat pystyvät tukemaan moni- ja kaksikielisiä lapsia osoittamalla arvostavansa heidän äidinkieltään tai äidinkieliään. Tulosten perusteella kielitietoisuuden toteutuminen varhaiskasvatuksessa vaatisi myös lisää resursseja. Jotta lasten moni- ja kaksikielisyyttä voidaan tukea paremmin, tarvitaan varhaiskasvatuksen arkeen muun muassa enemmän aikaa. Varhaiskasvattajat kaipaavat myös lisää materiaaleja ja välineitä kielitietoisen pedagogiikan toteuttamiseksi. Varhaiskasvattajien tietoisuus kielitietoisesta varhaiskasvatuksesta ei ole vielä riittävää, ja siksi aiheesta tarvitaan lisää koulutusta. Kielitietoisen varhaiskasvatuksen toteutumiseksi moni- ja kaksikielistä materiaalia tulisi kehittää ja kentällä työskentelevien sekä alalle opiskelevien varhaiskasvattajien tietoa tulisi lisätä.