Hyväntahtoisuus ekososiaalisena hyveenä : Kasvatusfilosofinen tarkastelu
Heikkilä, Annika (2023)
2023
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304183887
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304183887
Tiivistelmä
Tutkimus edusti hyve-eettistä kasvatusfilosofiaa ja osallistui ekososiaalisen hyve-etiikan teorian muotoilemiseen. Tutkimuksen tehtävänä oli määritellä, mitä hyväntahtoisuuden hyveellä tarkoitetaan ekososiaalisen hyve-etiikan näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin hyväntahtoisuuden kasvatusfilosofista merkitystä. Hyveet ovat ihmisen ominaisuuksia, jotka tekevät tästä moraalisesti hyvän. Ihmisten toiminnasta aiheutuneet ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon kaltaiset ekologiset kriisit antavat aihetta kysyä, millaisia ihmisiä tarvitaan, jotta maapallo pysyisi elinkelpoisena tuleville sukupolville ja eri eliölajeille.
Tutkimus oli metodologisilta lähtökohdiltaan filosofinen ja teoreettis-käsitteellinen. Lisäksi sillä oli kriittiselle kasvatusfilosofialle tyypillisiä piirteitä. Hyväntahtoisuuden hyveen ekososiaalinen määritelmä syntyi laaja-alaisen teoreettisen viitekehyksen pohjalta, jossa yhdistyi sekä länsimainen että itämainen filosofia.
Ekososiaalisena hyveenä hyväntahtoisuuden katsottiin tarkoittavan kokemuksellista ja periaatteessa kaikenkattavaa hyvää tahtoa, joka ei rajoitu vain ihmisten välisiin sosiaalisiin suhteisiin, vaan tulee ilmi myös vuorovaikutuksessa ei-inhimillisen elämän kanssa. Hyväntahtoisuutta voidaan pitää ihmisen moraalisen kasvun kannalta merkittävänä hyveenä myös ekososiaalisen hyve-etiikan näkökulmasta.
Tutkimus oli metodologisilta lähtökohdiltaan filosofinen ja teoreettis-käsitteellinen. Lisäksi sillä oli kriittiselle kasvatusfilosofialle tyypillisiä piirteitä. Hyväntahtoisuuden hyveen ekososiaalinen määritelmä syntyi laaja-alaisen teoreettisen viitekehyksen pohjalta, jossa yhdistyi sekä länsimainen että itämainen filosofia.
Ekososiaalisena hyveenä hyväntahtoisuuden katsottiin tarkoittavan kokemuksellista ja periaatteessa kaikenkattavaa hyvää tahtoa, joka ei rajoitu vain ihmisten välisiin sosiaalisiin suhteisiin, vaan tulee ilmi myös vuorovaikutuksessa ei-inhimillisen elämän kanssa. Hyväntahtoisuutta voidaan pitää ihmisen moraalisen kasvun kannalta merkittävänä hyveenä myös ekososiaalisen hyve-etiikan näkökulmasta.