Kuntatalous koronan kourissa : Case vuoden 2020 kriisikunnat pandemian aikana

Abstract

Koronapandemia mullisti tuntemamme maailman alkuvuonna 2020, kun SARS-CoV-2-virus levisi kulovalkean lailla ympäri planeettaa. Liikkuminen rajoittui, etätyö normalisoitui, ihmiset sairastuivat ja pahimmassa tapauksessa menehtyivät viruksen aiheuttamaan hengitystieinfektioon. Muutamassa kuukaudessa epänormaali oli uusi normaali. Massiivisen kansainvälisen terveyshätätilan lisäksi pandemialla oli merkittävä taloudellinen vaikutus. On intuitiivista, että maailman sulkeutuessa talous on yksi ensimmäisistä tahoista koronan kourissa, pandemian järkyttäviä inhimillisiä vaikutuksia yhtään väheksymättä. Tutkimukseni käsittelee koronapandemian moninaisia vaikutuksia Suomen kuntatalouteen. Kuntatalouden tila oli ennen pandemiaa jo valmiiksi heikko ja pandemian iskun jälkeiset ennusteet eivät kehitysnäkymiä kirkastaneet. Koronavuosien kuntia koskevien tunnuslukujen tarkastelu kuitenkin osoittaa, ettei kuntatalous kaatunutkaan pandemian iskun seurauksena, päinvastoin. Lukujen valossa kuntatalous näyttää vahvistuneen pandemian aikana selvästi, ja tutkimukseni kertoo syyt vahvistumisen takana.

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys koostuu koronapandemian ja kuntatalouden suppeasta määrittelemisestä ja aiempaa tutkimusta avaavasta kirjallisuuskatsauksesta. Hallinnon hätätilannevalmiutta testattiin pandemian toimesta sen kaikilla tasoilla, mutta kunnat olivat pandemian ensivastehenkilöinä ennennäkemättömässä asemassa. Lähtökohtaisesti pandemia vaikutti kuntien talouteen sekä tuloja pienentävästi että menoja kasvattavasti. Tämän kestämättömän yhdistelmän takana olivat esimerkiksi julkisten palveluiden kasvanut kysyntä, kulutuksen lasku, verotulojen äkillinen sukellus ja pandemian suorat kustannukset, kuten suojavälineiden hankkiminen.

Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka kulkua ohjaa seuraava tutkimuskysymys; millaisia taloudellisia vaikutuksia koronapandemialla on ollut Suomen kuntatalouteen, ja miksi? Vastatakseni tutkimuskysymykseen ja tuottaakseni siten tutkimustietoa, analysoin pääosin valtiovarainministeriön tuottamaa dokumenttiaineistoa ja tutkimuksen tapauskunniksi valikoimieni kuntien tilinpäätösaineistoa. Tutkimukseni tapauskunniksi valikoin vuoden 2020 kriisikunnat siitä syystä, että kyseiset kunnat taistelivat taloutensa epätasapainon kanssa jo ennen pandemiaa, minkä johdosta kuntien taloudellinen asema pandemian iskiessä oli ainakin teoriassa maan heikoin. Aineiston analyysimenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimukseni tavoitteena on käsitteellistää ilmiötä case-esimerkistä kumpuavien yksityiskohtaisten havaintojen avulla ja yhdistää tämä tieto muusta dokumenttiaineistosta kohonneisiin havaintoihin.

Valtiovarainministeriön dokumenttiaineistosta ja tapauskuntien tilinpäätösaineistosta esiin nousseet havainnot ovat pääosin yhteneväisiä. Pandemia vaikutti Suomen kuntatalouteen sekä negatiivisesti että positiivisesti. Sekä koko kuntataloutta että yksittäisiä tapauskuntia koskevasta aineistosta nousi esiin, että pandemia lisäsi sosiaali- ja terveydenhuollon menoja, tulonmenetyksiä ja hoitovelkaa, mikä heikensi kuntataloutta. Samanaikaisesti kuntatalous kuitenkin hyötyi valtion antamasta koronatuesta, joka viime kädessä oli suurin yksittäinen syy siihen, että kuntatalous vahvistui pandemian aikana. Koronatuki kattoi pandemiasta aiheutuneet menot, minkä johdosta voidaan todeta, että pandemian taloudellinen vaikutus kuntatalouteen oli lopulta positiivinen. Pandemiasta johtuneet positiiviset vaikutukset olivat siis lopulta negatiivisia suuremmat. Valtion toimet varmistivat, että kuntatalous selvisi pandemiasta runsaasti odotettua paremmin.