Huumepiirit vai hyvät ystävät : Annetut merkitykset ihmissuhteille, joissa käytetään huumeita
Laakkonen, Emilia (2023)
Laakkonen, Emilia
2023
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304193910
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304193910
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on selvittää huumeiden käyttäjien välisten suhteiden moninaisuutta nykypäivän Suomessa. Huumeiden käytön arkipäiväistyessä ja levitessä yhä enemmän yhteiskunnassa kiinni olevan väestön keskuuteen, on tärkeää ymmärtää se sosiaalinen konteksti ja ympäristö, joissa huumeita käytetään. Toisin sanoen siis se, miten moninaisia nykypäivän huumepiirit voivat olla ja mitä kaikkea niihin voi sisältyä huumeiden käytön lisäksi. Päätutkimuskysymykseni on: Mitä merkityksiä huumeiden käyttäjät antavat sosiaaliselle verkostolleen, jossa käytetään huumeita?
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalipsykologisen ryhmätutkimuksen ympärille, painottuen huumeita käyttävien ihmisten sosiaaliseen identiteettiin yhdistyviin teorioihin. Erityiseen asemaan nousee huumeiden käyttäjien marginaalinen rooli stigmatisoituna ryhmänä, jolla on kuitenkin tarve merkityksellisille ihmissuhteille ja sosiaaliselle tuelle. Metodinani käytän teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jolloin aiempi tutkimus huumeiden käyttäjistä tukee analyysiä sitä kuitenkaan rajoittamatta.
Tutkielmassa olennaista on huumeita käyttävien ihmisten oman kokemuksen ja näkökulman avaaminen, minkä vuoksi aineisto koostuu huumeita käyttävien suomalaisten haastatteluista (n = 16). Haastattelut on kerätty vuonna 2017 osana pohjoismaista Nordic Drug Dealing in Social Media -hanketta. Haastateltavien joukkoon kuuluu muun muassa kotiäitejä, opiskelijoita, työttömiä, ylempiä esihenkilöitä, taiteilijoita ja IT-alan ammattilaisia. Haastateltavien joukko on moninainen myös käytettävien huumeiden ja käyttötapojen puolesta, mutta käyttö ei lähtökohtaisesti sijoitu ongelmakäytön piirin.
Sisällönanalyysissä erotettiin kaksi pääluokkaa ja viisi alaluokkaa, joiden käsitteellistämisessä teoriatausta oli apuna. Pääluokat ovat sosiaaliseen minään liitetyt merkitykset ja huumekauppaan ja -kulttuuriin liitetyt merkitykset. Ensimmäisen luokan alaluokat ovat identiteetin muotoutuminen muiden kautta, huumeiden käytön oikeutus ja normalisointi sekä sosiaalinen tuki. Jälkimmäisen luokan alaluokat ovat oppiminen huumeiden kauppa- ja käyttökulttuurin ja helpompi ja riskittömämpi huumekauppa. Analyysin tulokset muodostavat käyttäjien sosiaalisista verkostoista kuvan, joka poikkeaa huumepiireihin perinteisesti julkisessa keskustelussa liitetyistä merkityksistä. Tulosten perusteella muut huumeita käyttävät ihmiset omassa sosiaalisessa verkostossa näyttäytyvät turvana ja tukena useilla elämän osa-alueilla. Tämä voi näyttäytyä konkreettisina tekoina tai arjen yleisenä helpottumisena, mutta myös laajempana, omaa minäkäsitystä muovaavana tekijänä.
Julkinen keskustelu huumeiden käyttäjistä on usein ongelmalähtöistä ja yksipuolista, mikä voi tuoda haasteita huumeita käyttävien ihmisten elämään. Huumeiden käytön moninaisten muotojen lisäksi on tunnistettava huumeiden käyttäjien välisten suhteiden erityisyys ja merkityksellisyys, jotta ilmiötä voidaan paremmin ymmärtää yhteiskunnan instituutioissa, käyttäjän lähipiirissä sekä terveys- ja sosiaalihuollon palveluissa.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalipsykologisen ryhmätutkimuksen ympärille, painottuen huumeita käyttävien ihmisten sosiaaliseen identiteettiin yhdistyviin teorioihin. Erityiseen asemaan nousee huumeiden käyttäjien marginaalinen rooli stigmatisoituna ryhmänä, jolla on kuitenkin tarve merkityksellisille ihmissuhteille ja sosiaaliselle tuelle. Metodinani käytän teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jolloin aiempi tutkimus huumeiden käyttäjistä tukee analyysiä sitä kuitenkaan rajoittamatta.
Tutkielmassa olennaista on huumeita käyttävien ihmisten oman kokemuksen ja näkökulman avaaminen, minkä vuoksi aineisto koostuu huumeita käyttävien suomalaisten haastatteluista (n = 16). Haastattelut on kerätty vuonna 2017 osana pohjoismaista Nordic Drug Dealing in Social Media -hanketta. Haastateltavien joukkoon kuuluu muun muassa kotiäitejä, opiskelijoita, työttömiä, ylempiä esihenkilöitä, taiteilijoita ja IT-alan ammattilaisia. Haastateltavien joukko on moninainen myös käytettävien huumeiden ja käyttötapojen puolesta, mutta käyttö ei lähtökohtaisesti sijoitu ongelmakäytön piirin.
Sisällönanalyysissä erotettiin kaksi pääluokkaa ja viisi alaluokkaa, joiden käsitteellistämisessä teoriatausta oli apuna. Pääluokat ovat sosiaaliseen minään liitetyt merkitykset ja huumekauppaan ja -kulttuuriin liitetyt merkitykset. Ensimmäisen luokan alaluokat ovat identiteetin muotoutuminen muiden kautta, huumeiden käytön oikeutus ja normalisointi sekä sosiaalinen tuki. Jälkimmäisen luokan alaluokat ovat oppiminen huumeiden kauppa- ja käyttökulttuurin ja helpompi ja riskittömämpi huumekauppa. Analyysin tulokset muodostavat käyttäjien sosiaalisista verkostoista kuvan, joka poikkeaa huumepiireihin perinteisesti julkisessa keskustelussa liitetyistä merkityksistä. Tulosten perusteella muut huumeita käyttävät ihmiset omassa sosiaalisessa verkostossa näyttäytyvät turvana ja tukena useilla elämän osa-alueilla. Tämä voi näyttäytyä konkreettisina tekoina tai arjen yleisenä helpottumisena, mutta myös laajempana, omaa minäkäsitystä muovaavana tekijänä.
Julkinen keskustelu huumeiden käyttäjistä on usein ongelmalähtöistä ja yksipuolista, mikä voi tuoda haasteita huumeita käyttävien ihmisten elämään. Huumeiden käytön moninaisten muotojen lisäksi on tunnistettava huumeiden käyttäjien välisten suhteiden erityisyys ja merkityksellisyys, jotta ilmiötä voidaan paremmin ymmärtää yhteiskunnan instituutioissa, käyttäjän lähipiirissä sekä terveys- ja sosiaalihuollon palveluissa.