Tekoälyn potentiaali henkilöstöhallinnon apuvälineenä asiantuntijayrityksissä

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää tekoälyn potentiaalia henkilöstöhallinnon toiminnassa asiantuntijayrityksissä. Henkilöstöhallinnon tarkoituksena on valjastaa työntekijät toimimaan organisaatiolle mahdollisimman arvoa tuottavalla tavalla, varmistaen samalla toiminnan kestävyyden muun muassa työntekijöiden tyytyväisyyden ja hyvinvoinnin kautta. Yleisellä tasolla kuitenkin henkilöstöhallinnon osastot toimivat potentiaaliinsa nähden tehottomasti, ja lisäksi ovat tällä hetkellä monen haasteen edessä. Työväestön sukupolvien tasapainon muutos sekä teknologian nopea kehitys ja sitä kautta tulevaisuuden erilainen työelämä aiheuttavat kehittymis- ja uudistumispaineita henkilöstöhallinnolle.

Tekoäly on yksi näistä nopeasti kehittyvistä teknologioista, jotka tulevat työelämään sysäämiensä muutosten kautta vaikuttamaan henkilöstöhallintoon laajemminkin. Suorituskyvyltään sen merkittävyys ylittää tämänhetkisistä teknologioista kaikki muut. Henkilöstöhallinnossa voidaan kuitenkin itsekin hyödyntää tekoälyä sen sisäisten prosessien tehostamiseen. Tässä tutkielmassa keskityttiin siis löytämään tämän ilmiön mahdollisuuksia ja haasteita sekä nostamaan esille muita siihen liittyviä huomioita.

Tutkielma on toteutettu tekemällä aluksi kirjallisuuskatsaus aiheesta, minkä päätteeksi kirjallisuuden yhteenvedoksi on luotu teoreettinen viitekehys tutkittavalle ilmiölle. Tämän pohjalle on puolestaan suunniteltu tutkielman seuraava vaihe eli empiirinen tutkimus. Tutkimustehtävän luonteen vuoksi empiirinen osuus on valittu toteutettavaksi laadullisen tutkimuksen keinoin, tarkemmin käyttäen teemahaastatteluita asiantuntijanäkemysten kartoittamiseksi. Haastatteluihin valittiin kolme asiantuntijaa aiheen ympäriltä, mutta kukin eri tulokulmasta.

Empiirisen tutkimuksen tulokset tuottivat pitkälti teoriaa vahvistavaa aineistoa. Tekoälyn nähdään omaavan suurtakin potentiaalia henkilöstöhallinnon monissa toiminnoissa menestymiseen, ja sen yleistyminen nähdään erittäin todennäköisenä. Toisaalta taas tätä muutosta varjostavat monet haasteet, kuten erilaisten työntekijöiden sopeuttaminen uuteen teknologiaan, huoli työntekijöiden jaksamisesta, tekoälyn tuottamista virheistä sekä sen empatiakyvyn ja toimintojen itsenäisen kehittämisen puutteesta.

Viimeisenä tutkielmassa esitellään johtopäätökset yhteenvetona tutkimuksen tuloksista ja kirjallisuuskatsauksen teoriasta sekä suosituksia tulevalle tutkimukselle. Voidaan todeta, että on hyvin hankalaa ennustaa, mihin tekoäly todella tulee kykenemään, ja miten sitä pystytään hyödyntämään erilaisissa toiminnoissa, taikka toisaalta, mitä uusia haasteita sen kehityksen myötä vielä nousee. Kehitys on kuitenkin väistämätöntä ja tärkeintä on varautua tulevaan omaksumalla jatkuvan kehittymisen ja elinikäisen oppimisen mentaliteetti niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin tasolla.