#Peruskoulu2040 : Kolme skenaariota tulevaisuuden peruskouluun

Abstract

Jatkuva yhteiskunnallinen, demografinen ja digitaalinen muutos haastaa koulujärjestelmiä maailmanlaajuisesti. Korona-aika on kiihdyttänyt keskustelua oppimisen tulevaisuudesta myös 50-vuotiaan peruskoulumme osalta. Erityisesti keskusteluissa on esillä opetussuunnitelma oppimisen tapojen ja tavoitteiden sekä opettajan opetustyön ohjaajana. Globaalien taloudellisten ja poliittisten toimijoiden huoli siitä, että koulu ei vastaa tulevaisuuden osaamistarpeisiin on konkretisoitunut laaja-alaisen osaamisen nostamiseen perinteisten tiedonalatietoon perustuvien oppiaineiden rinnalle myös Suomessa.

Varsinaista tulevaisuudentutkimusta oppimisesta on kuitenkin vähän erityisesti peruskoulun kontekstissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen peruskoulun tulevaisuuden kehityskulkuja perustuen Delfoi-paneelin pohjalta luotuihin tule- vaisuuskuviin ja skenaarioihin. Tavoitteena on hahmottaa vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä, mitä, miten ja mihin perustuen tulevaisuuden peruskoulussa opitaan. Erityisiksi tarkastelukulmiksi valikoituivat laaja-alaisena osaajana kehittyminen sekä opetus- suunnitelmaprosessi, joka luo puitteet myös laaja-alaisen osaamisen tavoitteille. Tule- vaisuuskuvien ja skenaarioiden toivottavuutta peilataan kasvatustieteellisen ja kehitys- psykologisen tietämyksen valossa. Tutkimuksen systeeminen viitekehys on rakennettu yhdistäen Bronfenbrennerin bioekologinen systeemiteoria ja curriculum making -systeemi.

Delfoi-paneeli (n=30) koostui asiantuntijoista, jotka perinteisesti osallistuvat suomalaiseen opetussuunnitelmaprosessiin sen eri tasoilla. Paneeli otti kantaa kahteen- toista tulevaisuusteesiin argumentatiivisessa yhden kierroksen Delfoissa. Paneelin perusteella on nähtävissä, että näkemykset koulun kehityksestä ovat osin ristiriitaisia. Suurin yksimielisyys vallitsi laaja-alaisen osaamisen taitojen tärkeydestä. Aineisto analysoitiin tulevaisuustaulukkomenetelmällä ja sen tuloksena luotiin kolme vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa, joiden pohjalta luotiin skenaariot, jotka kuvaavat sitä, millaisilla valinnoilla ja päätöksillä tulevaisuuskuviin voidaan päätyä. Skenaario <i>”Fiksut pärjää aina”</i>, rakentuu yksilölliselle, kompetenssikuvauksiin perustuvalle verkko-oppimiselle, tilanteessa, jossa koulut fyysisinä rakennuksina ovat hävinneet. <i>”Ajan virrassa avoimesti”</i> -tulevaisuuskuvassa koulu on yhteiskunnallinen arvovaikuttaja korostaen toiminta- kulttuurin merkitystä ja tiedonalatietoa laaja-alaisen osaamisen pohjana. Opetus- suunnitelma päivittyy nopeasyklisesti. <i>”Turvallinen pesä maailman myllerryksessä”</i> -tulevaisuuskuvassa koulu on perheiden turvaverkko tehtävänään huolehtia oppilaiden hyvinvoinnista. Kansallinen opetussuunnitelma säätelee opettaja- ja tiedonalatietokeskeistä oppimista kansallisten kokeiden arvioidessa oppimista.

Skenaarioiden ja tulevaisuuskuvien tarkastelu aiemman tutkimustiedon valossa osoitti, että kaikkiin skenaarioihin sisältyy sekä toivottavia että uhkaavia piirteitä. Eriarvioistumiskehitys, koulun sivistystehtävän vaarantuminen, opettajien autonomian kaventuminen tai globaalien toimijoiden vahvistuva rooli kansallisen koulutuspolitiikan ohjajana saattaisivat olla ei-toivottuja kehityskulkuja. <i>Ajan virrassa avoimesti</i> -skenaariossa koulun toimintakulttuuri voisi tukea optimaalisesti oppilaiden kognitiivisen kehitystä ja laaja-alaisen osaamista. Opettajien rooli opetussuunnitelmatyössä vahvistuisi.

Tutkimuksessa todetaan, että nykyiset perusopetuksen opetussuunnitelman perus- teet ohjaavat tämän tyyppisen koulun kehittämiseen, joskaan tilanne kouluissa ei vastaa kaikilta osin perusteiden kuvausta. Koulut tarvitsevat riittävästi ajallisia resursseja, kehittämisosaamista ja toimintakulttuurin vahvaa johtamista kehittyäkseen oppivina ja dialogisina yhteisöinä.

Tutkimuksen johtopäätöksissä nostetaan esiin koulun tutkimusperustaisen kehittämisen tärkeys sekä koulun systeemisen luonteen huomioiminen tulevaisuutta koske- via päätöksiä tehtäessä. Erityisen tärkeää on, että oppilaiden oppimisen ja sen edellytysten ymmärtämisen tulisi olla perusta kaikille koulua koskeville ratkaisuille. Oppilaan kokemusta eri systeemien tuottamien vaateiden ja oppilaan omien edellytysten rajapinnassa kuvataan tutkimuksessa uudella oppijuuden käsitteellä.

Continuous social, demographic, and digital change is challenging school systems worldwide. The COVID-19 pandemic, with its remote learning experiences, has further fuelled the debate on the future of learning, including the future of a Finnish 50-year-old comprehensive school (peruskoulu). In particular, the discussion focuses on the curriculum as a guide to learning objectives and methods and the teacher’s role. The concern of global economic and political actors that schools are not meeting the skills needs of the future has been translated into the emphasis on transversal competences alongside traditional knowledge-based subjects, also in Finland.

There is limited futures research on learning in the context of comprehensive schools. This study examines future developments in Finnish comprehensive school through images of the future and scenarios created based on a Delphi panel. The aim is to outline alternative views on what and how is taught and learned in the future comprehensive school and how the curriculum guides that. The focus is on the transversal competences and the curriculum process, which also frames the objectives of the transversal competences. The systemic framework of the research is built by combining Bronfenbrenner’s bioecological systems theory with the curriculum-making system. The desirability of future images and scenarios is reflected in the light of developmental psychology and educational research.

The Delfoi panel (n=30) consisted of experts traditionally involved in Finnish curriculum-making at different levels. The panel editorialised on twelve future theses in an argumentative one-round Delphi. The panel showed that views on school development are partly contradictory. The main consensus was on the importance of transversal competences. The data was analysed using the futures table method, resulting in three alternative images used to create scenarios describing the choices and decisions that could lead to these future images.

The scenario <i>”The smart always survive”</i> builds on personalised e-learning based on competency descriptions in a context where schools as physical buildings have disappeared. In the future vision of ”Open to the world”, schools are social value drivers, emphasising the importance of culture and knowledge as a basis for transversal competences. The curriculum is updated in a fast cycle. In the scenario of <i>”A safe nest in a turbulent world”</i>, the school is a safety net for families, with a mission to ensure the well-being of pupils. The national curriculum governs teacher- and knowledge-centred learning, while national tests assess learning.

A reflection of the future images and scenarios in the light of previous research showed that all scenarios have both desirable and threatening features. A trend towards inequality in learning outcomes, undermining schools’ role in providing a foundation of general knowledge and ability, a reduction in teachers’ autonomy or the increasing role of global actors in steering national education policies could be undesirable developments.

In the <i>”Open to the world”</i> scenario, the school culture could optimally support students’ cognitive development and transversal competences. The role of teachers in curriculum-making would be strengthened. The study concludes that the current National Curriculum for Basic Education directs the development of this type of school. However, the situation in schools does not fully correspond to the description. Schools need sufficient time resources, development skills and strong leadership to develop as learning and dialogical communities.

The study’s conclusions highlight the importance of research-based school development and of considering the systemic nature of schools when making decisions for the future. It is essential that understanding of pupils’ learning and its conditions should be the basis for all decisions concerning the school. Pupils’ learning experience between their capacities and the demands of different systems is described in the study by a new concept of ’learnership’.