Liikkuva luokkatila : Case: Jätkäsaaren peruskoulu. Muuntojoustavuuden mahdollisuuksia suomalaisessa peruskouluarkkitehtuurissa.

Abstract

Kouluarkkitehtuurin muuntojoustavuus on nykyään suomalaisen perusopetuksen keskeinen osa ja on kasvattamassa suosiotaan. Koulujen on asetettava etusijalle joustavien ja muunneltavissa olevien tilojen suunnittelu, jotka tukevat erilaisia opetusmenetelmiä, oppilaiden tarpeita ja teknologista kehitystä. Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan millaisia mahdollisuuksia muuntojoustavuus antaa suomalaisien peruskoulujen arkkitehtuurille ja opetukselle. Tarkastelu suoritetaan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta tarkastellaan lisäksi työn case-kohdetta Jätkäsaaren peruskoulua ja sen suunnitteluratkaisuja muuntojoustavuuden kannalta. Lähdemateriaalina käytetään rakennukseen liittyviä piirustuksia, valokuvia ja artikkeleita.

Kouluarkkitehtuurin muuntojoustavuudella tarkoitetaan koulurakennusten kykyä mukautua erilaisiin opetusmenetelmiin, oppilaiden tarpeisiin ja teknologiseen kehitykseen, mikä mahdollistaa sopeutumisen koulutuksen muuttuviin vaatimuksiin. Koulurakennusten suunnittelun tulee olla riittävän dynaamista tukemaan sekä nykyisiä että tulevia tarpeita. Yksi kriittisistä suunnitteluelementeistä, jotka edistävät kouluarkkitehtuurin muutosjoustavuutta, ovat siirrettävät kalusteet ja seinät, jotka voidaan helposti muokata erilaisiin luokkahuoneisiin ja aktiviteetteihin. Lisäksi monikäyttöiset tilat, jotka voivat palvella eri toimintoja pitkin päivää tai viikkoa, tarjoavat ihanteellisen ympäristön opiskelijoille ja opettajille erilaisiin oppimistoimintoihin. Avoimet ja joustavat pohjapiirrokset, jotka mahdollistavat helpon liikkumisen ja vuorovaikutteisuuden tilojen välillä, ovat myös olennaisia suunnitteluelementtejä kouluarkkitehtuurin joustavuudessa. Koulut, jotka asettavat etusijalle yhteistoiminnallisen oppimisen, suosivat avoimia tiloja, jotka rohkaisevat oppilaiden, opettajien ja vanhempien välistä vuorovaikutusta. Oppilaiden hyvinvoinnin tukemiseksi tärkeitä tekijöitä ovat luonnonvalo ja hyvät ulkoilutilat. Viimeinen kriittinen lähtökohta koulujen muuntojoustavuudessa on teknologian infrastruktuurin integrointi tukemaan digitaalista oppimista ja viestintää.

Työn johtopäätöksenä on, että menestyksekkään muuntojoustavan suunnittelun pääpiirteet tulisi olla joustavuus, teknologia ja kestävyys. Perinteiset luokkahuoneet, joissa on kiinteät pöydät ja tuolit, ovat yhä harvinaisempia, kun opetushenkilökunta pyrkii luomaan dynaamisempia ja interaktiivisempia oppimisympäristöjä. Digitaalisten työkalujen ja resurssien lisääntyvä käyttö opetuksessa vaikuttaa todennäköisesti myös suomalaisen kouluarkkitehtuurin tulevaisuuteen. Lisäksi kestävyys ja energiatehokkuus ovat yhä tärkeämpiä koulujen suunnittelussa, kun uusiin koulurakennuksiin sisällytetään ominaisuuksia, kuten passiiviset lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät, energiatehokas valaistus ja uusiutuvat energialähteet, kuten aurinkopaneelit ja maalämpö. Lopuksi korostetaan toimivien ja esteettisesti miellyttävien oppimisympäristöjen luomisen tärkeyttä, jotka painottavat opiskelijan hyvinvointia ja motivaatiota. Suomalaisia kouluja suunnitellaan hyödyntämään luonnonvaloa ja näkymiä oppimisympäristön parantamiseksi ja oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Muuntojoustavuudesta olisi syytä lisätä englanninkielistä tutkimusta, jotta muuallakin maailmassa voidaan tehdä yhtä innovatiivista kouluarkkitehtuuria kuin suomessa.