Opiskelijoiden yhteisasuminen : TOASin soluasuntojen sosiaalinen kestävyys
Jaakola, Silja (2023)
Jaakola, Silja
2023
Arkkitehtuurin kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-04-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304153767
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304153767
Tiivistelmä
Soluasuntojen suosio on vähentynyt vuosi vuodelta opiskelijoiden keskuudessa, ja ihmiset haluavat asua yhä enemmän yksiöissä. Erilaisia asuntoja tulee kuitenkin tarjota monipuolisesti, jotta kaikille löytyy oma asumismuotonsa. Hyvin toimiva soluasunto tarjoaa sosiaalisia kontakteja, mutta antaa mahdollisuuden myös yksinololle. Suurin osa opiskelijoille tarjottavista soluasunnoista on peräisin 1900-luvulta, eikä uusia juuri rakenneta, koska kysyntää ei ole. Vastaavatko nykyisin tarjottavat soluasunnot opiskelijan tarpeita samalla lailla kuin vuosikymmeniä sitten? Tämä herättää ajatuksen, kuinka suuri rooli asuntosuunnittelulla on. Johtuuko opiskelijoiden yksinasuminen itsenäistymisestä vai siitä, että tänä päivänä yksiöihin käytetään enemmän resursseja?
Asuntosuunnittelu vaikuttaa asuntojen käyttöön, joten työn tarkoituksena on tutkia hyviä asuntosuunnittelun keinoja sosiaalisesti hyvinvoivaan soluasumiseen. Analyysin kohteena oli Tampereen opiskelija-asuntosäätiön tarjoamat soluasunnot. Pohjapiirroksista pystyttiin katsomaan yhteistilojen eli eteisen, keittiön ja olohuoneen pinta-alan, jota lähdettiin tutkimaan tarkemmin. Ensimmäinen vaihe oli tutkia tilojen välisiä yhteyksiä. Kaikista kohteista tehtiin yhteyskaavio, josta selvisi, minkä huoneen kautta kuljetaan toisiin huoneisiin. Tähän vaiheeseen sisältyi myös liikennealojen tekeminen, josta pystyttiin huomaamaan kulkureittien tarvitseman tilan. Tämän avulla voitiin analysoida asukkaiden mahdollisia sosiaalisia kohtaamisia. Toinen analyysin vaihe oli kalustettavuuden tutkiminen. Yhteistilat kalustettiin tiloihin sopivilla kalusteilla. Tavoitteena oli näyttää kaksi eri kalustusvaihtoehtoa, mutta tilamitoitusten takia parista kohteesta näytettiin vain yksi vaihtoehto. Kalustusvaihtoehtoja tutkimalla pystytään arvioimaan tilan käytettävyyttä. Viimeisenä analyysin vaiheena oli tutkia luonnonvaloa. Tämä toteutettiin tekemällä luonnonvalovyöhykkeitä ikkunan etäisyyden mukaan. Luonnonvalosta pystytään arvioimaan tilan oleskelumukavuutta, houkuttelevuutta ja käytettävyyttä.
Jotta soluasunto on sosiaalisesti kestävä, siellä tulisi olla riittävästi yhteistilaa asukkaiden kesken. Tilat ovat käytettäviä silloin, kun ne saavat tarpeeksi luonnonvaloa. Keittiön tulisi olla tarpeeksi tilava yhteiseen ruoanlaittoon ja ruokailuun. Mahdollisessa olohuoneessa pitäisi olla riittävän suuret mitoitukset oleskeluun, joka tukisi yhdessä oloa. Asukkailla tulisi olla myös mahdollisuus rauhoittua omassa rauhassa huoneessaan.
Asuntosuunnittelu vaikuttaa asuntojen käyttöön, joten työn tarkoituksena on tutkia hyviä asuntosuunnittelun keinoja sosiaalisesti hyvinvoivaan soluasumiseen. Analyysin kohteena oli Tampereen opiskelija-asuntosäätiön tarjoamat soluasunnot. Pohjapiirroksista pystyttiin katsomaan yhteistilojen eli eteisen, keittiön ja olohuoneen pinta-alan, jota lähdettiin tutkimaan tarkemmin. Ensimmäinen vaihe oli tutkia tilojen välisiä yhteyksiä. Kaikista kohteista tehtiin yhteyskaavio, josta selvisi, minkä huoneen kautta kuljetaan toisiin huoneisiin. Tähän vaiheeseen sisältyi myös liikennealojen tekeminen, josta pystyttiin huomaamaan kulkureittien tarvitseman tilan. Tämän avulla voitiin analysoida asukkaiden mahdollisia sosiaalisia kohtaamisia. Toinen analyysin vaihe oli kalustettavuuden tutkiminen. Yhteistilat kalustettiin tiloihin sopivilla kalusteilla. Tavoitteena oli näyttää kaksi eri kalustusvaihtoehtoa, mutta tilamitoitusten takia parista kohteesta näytettiin vain yksi vaihtoehto. Kalustusvaihtoehtoja tutkimalla pystytään arvioimaan tilan käytettävyyttä. Viimeisenä analyysin vaiheena oli tutkia luonnonvaloa. Tämä toteutettiin tekemällä luonnonvalovyöhykkeitä ikkunan etäisyyden mukaan. Luonnonvalosta pystytään arvioimaan tilan oleskelumukavuutta, houkuttelevuutta ja käytettävyyttä.
Jotta soluasunto on sosiaalisesti kestävä, siellä tulisi olla riittävästi yhteistilaa asukkaiden kesken. Tilat ovat käytettäviä silloin, kun ne saavat tarpeeksi luonnonvaloa. Keittiön tulisi olla tarpeeksi tilava yhteiseen ruoanlaittoon ja ruokailuun. Mahdollisessa olohuoneessa pitäisi olla riittävän suuret mitoitukset oleskeluun, joka tukisi yhdessä oloa. Asukkailla tulisi olla myös mahdollisuus rauhoittua omassa rauhassa huoneessaan.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [9203]