Taidekasvatus fenomenologis-hermeneuttisessa tarkastelussa : Kohti merkityksiä kuvataiteen opettamisen näkökulmasta
Oinas-Järvinen, Laura (2023)
2023
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304163773
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304163773
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia kokemusten kautta muodostuvia merkityssuhteita luokanopettajat kuvaavat liittyen kuvataidekasvatukseen alakoulussa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa alakoulussa järjestettävästä kuvataidekasvatuksesta luokanopettajien kokemusten kautta syntyneistä merkityssuhteista. Tutkimuksessani syntyneen tiedon avulla voidaan tarkastella syvemmin alakoulussa järjestettävää kuvataiteen aineen opetusta, yleisesti luokanopettajien taideaineiden koulutusta ja taideaineiden asemaa ja paikkaa suomalaisessa kasvatuksessa.
Tutkimusta ohjasivat fenomenologis-hermeneuttinen tieteenfilosofia ja tutkimusmenetelmä. Sosio-konstruktivistinen tieteensuuntaus määritti tutkimuksen aineistonkeruumenetelmää. Tutkimuksen aineisto koostui neljän luokanopettajan avoimesta ryhmäkeskustelutilaisuudesta. Luokanopettajat opettivat eri kouluissa, eivätkä olleet toisilleen entuudestaan tuttuja. Tutkimuksessa saadut tulokset jaettiin kolmeksi merkityskokonaisuudeksi: oppilaan kokonaispersoonallisuuden kehittymiseen liittyvät merkityssuhteet, opettajaa kuvataidekasvattajana koskevat merkityssuhteet ja kuvataidekasvatuksen yhteiskunnallinen merkityssuhde. Näistä kolmesta merkityskokonaisuudesta syntyi tutkimuksen synteesi, jota käsitellään tutkimuksen tuloksia käsittelevässä luvussa. Tutkimuksen pohdintaosiossa tutkimustuloksia suhteutetaan aiempiin tutkimustuloksiin, käsitellään tutkimuksen luotettavuutta ja eettisyyttä, sekä esitellään tutkimukselle kehittämisideoita.
Tutkimuksen tulokset puhuvat kuvataidekasvatuksen ja sen tärkeyden puolesta. Tuloksista selvisi, että onnistunut kuvataidekasvatus voi edistää oppilaan kokonaisvaltaista kasvua, edistää oppilaan hyvinvointia, itsetuntemusta, ymmärrystä ja sosiaalisia suhteita, sekä tukea kriittisen ajattelun taitoja. Erilaisuuden arvostamisen oppiminen mainittiin myös kuvataidekasvatuksesta keskusteltaessa. Elämysten luomiset, taiteen tekemisestä nauttiminen ja näiden meditoiva vaikutus nähtiin kuvataidekasvatuksen hyvinvointia lisäävänä merkityssuhteena. Tuloksissa nousivat myös luokanopettajien omat lisäkoulutustoiveet taito- ja taideaineiden osalta sekä ajatukset kuvataidekasvatuksen itseisarvon tärkeydestä. Tutkimustulosten mukaan kuvataidekasvatuksen avulla opettaja saattoi havaita oppimisen haasteita, vaikkakin opetustyön arjen kiire ja paine hankaloittavat kuvataidekasvatuksen suunnittelua ja toteutusta.
Tutkimusta ohjasivat fenomenologis-hermeneuttinen tieteenfilosofia ja tutkimusmenetelmä. Sosio-konstruktivistinen tieteensuuntaus määritti tutkimuksen aineistonkeruumenetelmää. Tutkimuksen aineisto koostui neljän luokanopettajan avoimesta ryhmäkeskustelutilaisuudesta. Luokanopettajat opettivat eri kouluissa, eivätkä olleet toisilleen entuudestaan tuttuja. Tutkimuksessa saadut tulokset jaettiin kolmeksi merkityskokonaisuudeksi: oppilaan kokonaispersoonallisuuden kehittymiseen liittyvät merkityssuhteet, opettajaa kuvataidekasvattajana koskevat merkityssuhteet ja kuvataidekasvatuksen yhteiskunnallinen merkityssuhde. Näistä kolmesta merkityskokonaisuudesta syntyi tutkimuksen synteesi, jota käsitellään tutkimuksen tuloksia käsittelevässä luvussa. Tutkimuksen pohdintaosiossa tutkimustuloksia suhteutetaan aiempiin tutkimustuloksiin, käsitellään tutkimuksen luotettavuutta ja eettisyyttä, sekä esitellään tutkimukselle kehittämisideoita.
Tutkimuksen tulokset puhuvat kuvataidekasvatuksen ja sen tärkeyden puolesta. Tuloksista selvisi, että onnistunut kuvataidekasvatus voi edistää oppilaan kokonaisvaltaista kasvua, edistää oppilaan hyvinvointia, itsetuntemusta, ymmärrystä ja sosiaalisia suhteita, sekä tukea kriittisen ajattelun taitoja. Erilaisuuden arvostamisen oppiminen mainittiin myös kuvataidekasvatuksesta keskusteltaessa. Elämysten luomiset, taiteen tekemisestä nauttiminen ja näiden meditoiva vaikutus nähtiin kuvataidekasvatuksen hyvinvointia lisäävänä merkityssuhteena. Tuloksissa nousivat myös luokanopettajien omat lisäkoulutustoiveet taito- ja taideaineiden osalta sekä ajatukset kuvataidekasvatuksen itseisarvon tärkeydestä. Tutkimustulosten mukaan kuvataidekasvatuksen avulla opettaja saattoi havaita oppimisen haasteita, vaikkakin opetustyön arjen kiire ja paine hankaloittavat kuvataidekasvatuksen suunnittelua ja toteutusta.