Lasten ja nuorten lihavuus Helsingin Sanomien mielipideosastolla: Diskurssianalyysi monitieteisen lihavuustutkimuksen näkökulmasta
Grönholm, Marju (2023)
Grönholm, Marju
2023
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304143761
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304143761
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, kuinka lasten ja nuorten lihavuudesta keskustellaan Helsingin Sanomien mielipideosastolla. Yhteiskuntatieteellisesti lihavuus on merkittävä tutkimuskohde, koska mahdollisten terveysvaikutusten lisäksi lihavuus on stigmatisoiva ominaisuus. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii monitieteinen lihavuustutkimus (fat studies). Monitieteinen lihavuustutkimus on tiederajat ylittävä lihavuustutkimuksen suuntaus, jonka tavoitteena on lihavuuskeskustelun monipuolistaminen sellaisen lääketieteellisen lihavuuskeskustelun ulkopuolelle, jossa lihavuutta käsitellään patologisesta näkökulmasta.
Aineistonani on 35 lasten ja nuorten lihavuuteen liittyvää mielipidekirjoitusta, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa vuosina 2010–2022. Aineiston olen kerännyt Helsingin Sanomien digitaalisesta versiosta. Tutkimusmenetelmänäni on diskurssianalyysi, jonka avulla olen hahmotellut aineistostani lasten ja nuorten lihavuuteen liittyviä puhetapoja. Diskurssianalyysi perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisesti kielellisessä vuorovaikutuksessa.
Aineistossani lihavuus määriteltiin voimakkaasti ongelmaksi. Lisäksi lihavuus aikaisemman monitieteisen lihavuustutkimuksen perusteella nähdään usein yksilön omaksi syyksi. Näiden huomioiden perusteella analyysiani ohjaa kaksi tutkimuskysymystä: Miten lasten ja nuorten lihavuuden ongelmallisuus rakentuu ja miten vastuu lihavuudesta määrittyy Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa? Diskursseja hahmotin molempien tutkimuskysymysten kautta neljä, eli yhteensä kahdeksan.
Lihavuuden ongelmallisuus rakentui kontrollidiskurssin, sitä vastustavan kritisoivan diskurssin, uhkadiskurssin ja hyväksyntädiskurssin kautta. Vastuu taas rakentui passiivisuusdiskurssin, nuorten vastuu -diskurssin, vanhempien ja aikuisten vastuu -diskurssin sekä yhteiskunnan vastuu -diskurssin kautta. Tutkielmani tulokset ovat linjassa aikaisemman monitieteisen lihavuustutkimuksen kanssa, jonka perusteella lihavuutta käsitellään julkisessa keskustelussa usein sairautena tai sairauden kaltaisena tilana sekä välitilana, josta tulisi pyrkiä normaalipainoiseksi. Aineistostani nousi kuitenkin esiin myös näkemys lihavuudesta yhtenä kehomuotona, ilman vaatimusta painonpudotuksesta. Vastuun suhteen lasten ja suurimmaksi osaksi nuorten nähtiin olevan passiivisia, eli heitä ei vastuutettu omasta lihavuudestaan. Vastuu laajennettiin sen sijaan lasten ja nuorten vanhempiin, läheisiin aikuisiin ja instituutioihin. Myös tämä tulos on linjassa aikaisempien lasten ja nuorten lihavuuteen liittyvien monitieteisten lihavuustutkimusten kanssa.
Aineistonani on 35 lasten ja nuorten lihavuuteen liittyvää mielipidekirjoitusta, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa vuosina 2010–2022. Aineiston olen kerännyt Helsingin Sanomien digitaalisesta versiosta. Tutkimusmenetelmänäni on diskurssianalyysi, jonka avulla olen hahmotellut aineistostani lasten ja nuorten lihavuuteen liittyviä puhetapoja. Diskurssianalyysi perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisesti kielellisessä vuorovaikutuksessa.
Aineistossani lihavuus määriteltiin voimakkaasti ongelmaksi. Lisäksi lihavuus aikaisemman monitieteisen lihavuustutkimuksen perusteella nähdään usein yksilön omaksi syyksi. Näiden huomioiden perusteella analyysiani ohjaa kaksi tutkimuskysymystä: Miten lasten ja nuorten lihavuuden ongelmallisuus rakentuu ja miten vastuu lihavuudesta määrittyy Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa? Diskursseja hahmotin molempien tutkimuskysymysten kautta neljä, eli yhteensä kahdeksan.
Lihavuuden ongelmallisuus rakentui kontrollidiskurssin, sitä vastustavan kritisoivan diskurssin, uhkadiskurssin ja hyväksyntädiskurssin kautta. Vastuu taas rakentui passiivisuusdiskurssin, nuorten vastuu -diskurssin, vanhempien ja aikuisten vastuu -diskurssin sekä yhteiskunnan vastuu -diskurssin kautta. Tutkielmani tulokset ovat linjassa aikaisemman monitieteisen lihavuustutkimuksen kanssa, jonka perusteella lihavuutta käsitellään julkisessa keskustelussa usein sairautena tai sairauden kaltaisena tilana sekä välitilana, josta tulisi pyrkiä normaalipainoiseksi. Aineistostani nousi kuitenkin esiin myös näkemys lihavuudesta yhtenä kehomuotona, ilman vaatimusta painonpudotuksesta. Vastuun suhteen lasten ja suurimmaksi osaksi nuorten nähtiin olevan passiivisia, eli heitä ei vastuutettu omasta lihavuudestaan. Vastuu laajennettiin sen sijaan lasten ja nuorten vanhempiin, läheisiin aikuisiin ja instituutioihin. Myös tämä tulos on linjassa aikaisempien lasten ja nuorten lihavuuteen liittyvien monitieteisten lihavuustutkimusten kanssa.