Treatment of Chronic Pancreatitis
Parhiala, Mikael (2023)
Parhiala, Mikael
Tampere University
2023
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2866-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2866-5
Tiivistelmä
Pitkäaikainen haimatulehdus eli krooninen pankreatiitti on jatkuva haiman inflammatorinen prosessi, jossa haimakudos korvautuu sidekudoksella johtaen vähitellen haiman entsyymituotannon vajaatoimintaan ja diabetekseen. Krooninen pankreatiitti voi aiheuttaa komplikaatioita, kuten jatkuvaa vatsan alueen kipua ja pseudokystiä. Krooniselle pankreatiitille on useita riskitekijöitä, joista yleisimmät ovat alkoholin käyttö ja tupakointi, mutta merkittävällä osalla potilaista taudinaiheuttaja ei ole tiedossa. Kroonisen pankreatiitin hoito on ensisijaisesti konservatiivista kivun ja vajaatoiminnan hoitoa, sekä toisaalta riskitekijöiden välttämistä. Sairaus saattaa kuitenkin vaatia myös kajoavia endoskooppisia tai kirurgisia toimenpiteitä. Tämä väitöskirja keskittyy kroonista pankreatiittia sairastavien potilaiden hoitoon ja elämänlaatuun.
Ensimmäisessä tutkimuksessa selvitimme Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettujen kroonista pankreatiittia sairastavien potilaiden epidemiologiaa ja elämänlaatua. Tässä tutkimuksessa puolet potilaista jatkoi diagnoosin jälkeen tupakointia ja alkoholin käyttöä. Totesimme, että krooninen pankreatiitti aiheutti kuormitusta potilaille ja terveydenhuollolle erityisesti näiden potilaiden kohdalla. Kaikilla kroonista pankreatiittia sairastavilla potilailla oli alentunut elämänlaatu ja suurentunut kuolleisuus. Yhdellä viidestä taudinaiheuttaja oli tuntematon.
Kroonisen pankreatiitin tiedetään aiheuttavan osteoporoosia. Selvitimme myös sarkopenian ja osteoporoosin esiintyvyyttä ensimmäisen tutkimuksen potilailla. Puolella potilaista oli ennestään toteamaton poikkeava luuntiheys ja sarkopenia ja yhdellä viidestä oli osteoporoosi. Ne potilaat, joilla oli eksokriininen haiman vajaatoiminta, etenkin ilman adekvaattia lääkitystä, saattoivat olla riskissä sairastua osteoporoosiin ja sarkopeniaan. Pidempi taudin kesto vaikutti lisäävän sarkopenian riskiä. Tämän perusteella kroonista pankreatiittia sairastavien potilaiden haiman eksokriinisen vajaatoiminnan hoitoon ja seurantaan pitäisi panostaa.
Toisessa osatyössä tutkimme kroonisen pankreatiitin vuoksi leikattujen potilaiden pitkäaikaistuloksia ja elämänlaatua. Suurin osa krooniseen pankreatiitiin liittyvistä leikkauksista tehtiin komplikaatioiden tai syöpäepäilyn vuoksi ja alle prosentti kaikista kroonista pankreatiittia sairastavista potilaista leikattiin oireiden vuoksi. Tähän tutkimukseen otimme mukaan kaikki kroonisen pankreatiitin aiheuttamien oireiden vuoksi tietyllä ajanjaksolla leikatut potilaat Suomessa. Oireiden vuoksi leikatut potilaat raportoivat leikkauksen jälkeen vähemmän kipua kuin ennen leikkausta. Totesimme, että kirurgia vaikuttaa antavan hyviä pitkäaikaistuloksia kroonisen pankreatiitin kivun hoidossa ja esimerkiksi vähentää opiaatti- kipulääkkeiden käyttöä. Leikattujen potilaiden elämänlaatu oli samanlainen kuin leikkaamattomilla kroonista pankreatiittia sairastavilla potilailla.
Kolmannessa ja neljännessä tutkimuksessa tavoitteenamme oli selvittää optimaalista lähestymistapaa kroonisen pankreatiitin kirurgiselle ja endoskooppiselle hoidolle Pohjoismaiden ja Baltian maiden monikeskusrekisterin pohjalta. Kirurgista hoitoa vaativilla potilailla taudinkuva on todennäköisesti vaikeampi kuin endoskooppisilla toimenpiteillä hoidetuilla potilailla. Totesimme, että kroonisen pankreatiitin vuoksi tehdyt leikkaukset olivat harvinaisia (7 %). Sen sijaan yksi viidestä potilaista (20 %) hoidettiin endoskooppisesti. Endoskooppisen toimenpiteen läpikäyneillä potilailla oli parempi elämänlaatu verrattuna potilaisiin, jotka eivät tarvinneet toimenpiteitä. Lisäksi elämänlaatu oli parempi niillä leikatuilla potilailla, joille ei tehty endoskooppista toimenpidettä ennen leikkausta. Pitempi taudin kesto heikensi leikkaustuloksen vaikutusta elämänlaatuun.
Johtopäätöksinä toteamme, että kroonista pankreatiittia sairastavien potilaiden elämänlaatu ja elinajanodote ovat alentuneita. Potilailla on riski sairastua sarkopeniaan ja osteoporoosiin. Kroonista pankreatiittia sairastavien potilaiden seuranta ja neuvonta on tarpeellista, jotta voidaan ehkäistä aliravitsemusta ja taudin etenemistä. Potilaat tarvitsevat usein kajoavia toimenpiteitä. Oireiden vuoksi tehtävät leikkaukset ovat harvinaisia, mutta voivat tuottaa hyvän pitkäaikaistuloksen. Prospektiivisia tutkimuksia tarvitaan arvioimaan, ketkä potilaat hyötyisivät kirurgiasta tai endoskooppisesta hoidosta ja ketkä pelkästä konservatiivisesta hoidosta.
Ensimmäisessä tutkimuksessa selvitimme Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettujen kroonista pankreatiittia sairastavien potilaiden epidemiologiaa ja elämänlaatua. Tässä tutkimuksessa puolet potilaista jatkoi diagnoosin jälkeen tupakointia ja alkoholin käyttöä. Totesimme, että krooninen pankreatiitti aiheutti kuormitusta potilaille ja terveydenhuollolle erityisesti näiden potilaiden kohdalla. Kaikilla kroonista pankreatiittia sairastavilla potilailla oli alentunut elämänlaatu ja suurentunut kuolleisuus. Yhdellä viidestä taudinaiheuttaja oli tuntematon.
Kroonisen pankreatiitin tiedetään aiheuttavan osteoporoosia. Selvitimme myös sarkopenian ja osteoporoosin esiintyvyyttä ensimmäisen tutkimuksen potilailla. Puolella potilaista oli ennestään toteamaton poikkeava luuntiheys ja sarkopenia ja yhdellä viidestä oli osteoporoosi. Ne potilaat, joilla oli eksokriininen haiman vajaatoiminta, etenkin ilman adekvaattia lääkitystä, saattoivat olla riskissä sairastua osteoporoosiin ja sarkopeniaan. Pidempi taudin kesto vaikutti lisäävän sarkopenian riskiä. Tämän perusteella kroonista pankreatiittia sairastavien potilaiden haiman eksokriinisen vajaatoiminnan hoitoon ja seurantaan pitäisi panostaa.
Toisessa osatyössä tutkimme kroonisen pankreatiitin vuoksi leikattujen potilaiden pitkäaikaistuloksia ja elämänlaatua. Suurin osa krooniseen pankreatiitiin liittyvistä leikkauksista tehtiin komplikaatioiden tai syöpäepäilyn vuoksi ja alle prosentti kaikista kroonista pankreatiittia sairastavista potilaista leikattiin oireiden vuoksi. Tähän tutkimukseen otimme mukaan kaikki kroonisen pankreatiitin aiheuttamien oireiden vuoksi tietyllä ajanjaksolla leikatut potilaat Suomessa. Oireiden vuoksi leikatut potilaat raportoivat leikkauksen jälkeen vähemmän kipua kuin ennen leikkausta. Totesimme, että kirurgia vaikuttaa antavan hyviä pitkäaikaistuloksia kroonisen pankreatiitin kivun hoidossa ja esimerkiksi vähentää opiaatti- kipulääkkeiden käyttöä. Leikattujen potilaiden elämänlaatu oli samanlainen kuin leikkaamattomilla kroonista pankreatiittia sairastavilla potilailla.
Kolmannessa ja neljännessä tutkimuksessa tavoitteenamme oli selvittää optimaalista lähestymistapaa kroonisen pankreatiitin kirurgiselle ja endoskooppiselle hoidolle Pohjoismaiden ja Baltian maiden monikeskusrekisterin pohjalta. Kirurgista hoitoa vaativilla potilailla taudinkuva on todennäköisesti vaikeampi kuin endoskooppisilla toimenpiteillä hoidetuilla potilailla. Totesimme, että kroonisen pankreatiitin vuoksi tehdyt leikkaukset olivat harvinaisia (7 %). Sen sijaan yksi viidestä potilaista (20 %) hoidettiin endoskooppisesti. Endoskooppisen toimenpiteen läpikäyneillä potilailla oli parempi elämänlaatu verrattuna potilaisiin, jotka eivät tarvinneet toimenpiteitä. Lisäksi elämänlaatu oli parempi niillä leikatuilla potilailla, joille ei tehty endoskooppista toimenpidettä ennen leikkausta. Pitempi taudin kesto heikensi leikkaustuloksen vaikutusta elämänlaatuun.
Johtopäätöksinä toteamme, että kroonista pankreatiittia sairastavien potilaiden elämänlaatu ja elinajanodote ovat alentuneita. Potilailla on riski sairastua sarkopeniaan ja osteoporoosiin. Kroonista pankreatiittia sairastavien potilaiden seuranta ja neuvonta on tarpeellista, jotta voidaan ehkäistä aliravitsemusta ja taudin etenemistä. Potilaat tarvitsevat usein kajoavia toimenpiteitä. Oireiden vuoksi tehtävät leikkaukset ovat harvinaisia, mutta voivat tuottaa hyvän pitkäaikaistuloksen. Prospektiivisia tutkimuksia tarvitaan arvioimaan, ketkä potilaat hyötyisivät kirurgiasta tai endoskooppisesta hoidosta ja ketkä pelkästä konservatiivisesta hoidosta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]