Postpartum, ruumiillisuus ja relationaalisuus : Kulttuurisia mallitarinoita synnyttäneiden kertomuksissa
Keskinen, Laura (2023)
Keskinen, Laura
2023
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304113617
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304113617
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen synnyttäneiden kuvauksia synnytyksen jälkeisestä eli postpartum-ajasta ruumiillisuuden ja relationaalisuuden näkökulmasta. Postpartum on lääketieteessä käytetty käsite, mutta tässä tutkielmassa hahmotan postpartumin lääketiedettä laajemmin synnyttäneen ruumiiseen ja ruumiilliseen toimijuuteen liittyvänä. Ruumiillinen elämä kokemuksineen ei katkea lääketieteen asettamiin keinotekoisiin aikarajoihin. Synnytyksen jälkeisen ajan yhteiskuntatieteellinen tutkimus on ajankohtaista, sillä viime vuosina synnyttäjien oikeuksista ja synnytyskulttuurista on alettu puhua yhä enemmän. Feministinen sosiologinen ruumiin tutkimus ei ole huomioinut raskauteen ja synnytykseen liittyvässä tutkimuksessa suuresti sitä, mitä synnyttäneet kokevat synnytyksen jälkeen. Tutkielmani kiinnittyy sekä feministiseen ruumiillisuuden tutkimukseen että äitiystutkimukseen antaen tilaa synnyttäneiden kokemuksille ja äänille. Sukupuolentutkimukseen nojaava sosiologian tutkielmani täydentää tutkimusaukkoa niin terveys- ja ruumiinsosiologian kuin yhteiskuntatieteellisen synnytystutkimuksen osalta. Raskausaikana ja synnytyksessä ruumis läpikäy suuria mullistuksia, ja tulokseni osoittavat, että synnytys ja synnytyskokemukset vaikuttavat synnyttäneen ruumiiseen, elämään ja arkeen pitkään. Synnytyksen jälkeisten kokemusten tarkastelu on tärkeää niin yhteiskunta- kuin perhepoliittisesti.
Tarkastelen sitä, miten synnyttäneet kuvaavat tarinoissaan relationaalisuutta ja ruumiillisuutta, ja käytän teoriaa ruumiillisuudesta ja relationaalisuudesta. Tutkielmani aineisto muodostuu Kamppailu synnytyksestä – Suomalaisen synnytyskulttuurin murros -tutkimushankkeen (2020–2025) keräämistä synnytyskertomuksista. Selvitän, millaisia tarinallistamisen tyyppejä synnyttäneiden kirjoittamissa kertomuksissa esiintyy. Peilaan aineistosta löytämiäni ja synnyttäjien kuvaamia kokemuksia kulttuurisiin mallitarinoihin ja tarkastelen narratiivisen analyysin kautta, miten synnyttäneet kertovat suhteestaan raskauden ja synnytyksen muovaamaan ruumiiseen. Olen kiinnostunut siitä, millaista ruumiillisuutta ja ruumistoimijuutta synnyttäneiden tarinoissa tuotetaan. Ruumiillisuuden lisäksi olen kiinnostunut relationaalisuudesta. Tarkastelen narratiivisen analyysin kautta, miten synnyttäneet kuvaavat tarinoissaan relationaalisuutta sekä heitä ympäröiviin ihmisiin että instituutioihin eli sairaaloihin, neuvoloihin ja terveydenhuollon ammattilaisiin. Tyypittelen synnyttäneiden kirjoittamia kertomuksia ja kysyn, millainen on synnyttäneiden postpartum-ruumis.
Äitiys rakentuu jatkuvasti suhteessa kulttuurisiin mallitarinoihin, jotka määrittävät ja vaikuttavat käsityksiimme siitä, millainen on oikeanlainen äiti ja millainen on äidin ruumiin tarina. Nämä odotukset voivat sekä merkitä että rajata äitinä olemista. Löysin analyysin avulla kolme tarinatyyppiä, joista laajimmaksi muodostui pettymyksen ja epäonnistumisen tunteen ympärille kietoutuvat kokemukset. Tässä tarinatyypissä synnyttäjien kuvaama pettymys kohdistuu oman synnyttäjäruumiin ja sen toimintakyvyn lisäksi sairaala- ja neuvolajärjestelmiin. Toinen löytämäni tarinatyyppi muodostuu synnyttäjien voimaantumisen, ylpeyden ja onnistumisen tarinoista. Nämä tarinat kumpuavat sekä synnyttäjän oman ruumiillisen toimijuuden kykenevyydestä että julkisen terveydenhuollon ja siellä työskentelevien ammattilaisten kyvystä kohdata, hoitaa ja pelastaa apua tarvitsevat. Viimeisen löydökseni nimesin vastarinnan tarinaksi. Siinä nimensä mukaiseen vastarintaan kietoutuu synnytysaktivismi ja sairaalainstituutiota kritisoivat kokemukset. Tulokseni osoittavat postpartum-ruumiiseen ja -aikaan liittyvän henkistä ja fyysistä kipuilua, sukupuolistuneen ruumiin kontrollin tematiikkaa sekä vaikeuksia hyväksyä raskauden ja synnytyksen muokkaamaa ruumista. Lapsen syntymän jälkeen uudenlainen arki muutoksineen on haastavaa, ja suhteet tuttuihinkin ihmisiin ja instituutioihin ovat murroksessa.
Tarkastelen sitä, miten synnyttäneet kuvaavat tarinoissaan relationaalisuutta ja ruumiillisuutta, ja käytän teoriaa ruumiillisuudesta ja relationaalisuudesta. Tutkielmani aineisto muodostuu Kamppailu synnytyksestä – Suomalaisen synnytyskulttuurin murros -tutkimushankkeen (2020–2025) keräämistä synnytyskertomuksista. Selvitän, millaisia tarinallistamisen tyyppejä synnyttäneiden kirjoittamissa kertomuksissa esiintyy. Peilaan aineistosta löytämiäni ja synnyttäjien kuvaamia kokemuksia kulttuurisiin mallitarinoihin ja tarkastelen narratiivisen analyysin kautta, miten synnyttäneet kertovat suhteestaan raskauden ja synnytyksen muovaamaan ruumiiseen. Olen kiinnostunut siitä, millaista ruumiillisuutta ja ruumistoimijuutta synnyttäneiden tarinoissa tuotetaan. Ruumiillisuuden lisäksi olen kiinnostunut relationaalisuudesta. Tarkastelen narratiivisen analyysin kautta, miten synnyttäneet kuvaavat tarinoissaan relationaalisuutta sekä heitä ympäröiviin ihmisiin että instituutioihin eli sairaaloihin, neuvoloihin ja terveydenhuollon ammattilaisiin. Tyypittelen synnyttäneiden kirjoittamia kertomuksia ja kysyn, millainen on synnyttäneiden postpartum-ruumis.
Äitiys rakentuu jatkuvasti suhteessa kulttuurisiin mallitarinoihin, jotka määrittävät ja vaikuttavat käsityksiimme siitä, millainen on oikeanlainen äiti ja millainen on äidin ruumiin tarina. Nämä odotukset voivat sekä merkitä että rajata äitinä olemista. Löysin analyysin avulla kolme tarinatyyppiä, joista laajimmaksi muodostui pettymyksen ja epäonnistumisen tunteen ympärille kietoutuvat kokemukset. Tässä tarinatyypissä synnyttäjien kuvaama pettymys kohdistuu oman synnyttäjäruumiin ja sen toimintakyvyn lisäksi sairaala- ja neuvolajärjestelmiin. Toinen löytämäni tarinatyyppi muodostuu synnyttäjien voimaantumisen, ylpeyden ja onnistumisen tarinoista. Nämä tarinat kumpuavat sekä synnyttäjän oman ruumiillisen toimijuuden kykenevyydestä että julkisen terveydenhuollon ja siellä työskentelevien ammattilaisten kyvystä kohdata, hoitaa ja pelastaa apua tarvitsevat. Viimeisen löydökseni nimesin vastarinnan tarinaksi. Siinä nimensä mukaiseen vastarintaan kietoutuu synnytysaktivismi ja sairaalainstituutiota kritisoivat kokemukset. Tulokseni osoittavat postpartum-ruumiiseen ja -aikaan liittyvän henkistä ja fyysistä kipuilua, sukupuolistuneen ruumiin kontrollin tematiikkaa sekä vaikeuksia hyväksyä raskauden ja synnytyksen muokkaamaa ruumista. Lapsen syntymän jälkeen uudenlainen arki muutoksineen on haastavaa, ja suhteet tuttuihinkin ihmisiin ja instituutioihin ovat murroksessa.