Yliopistokurssin soveltavan osuuden kehittäminen: Projektinhallinnan peruskurssin harjoitustyön kehittämissuunnitelma

Abstract

Diplomityön tavoitteena oli soveltaa nykyaikaisinta pedagogiikkaa ja useasta yliopistosta kerättyä empiiristä tutkimustietoa kurssin soveltavan osan eli harjoitustyön kehittämisessä, jotta oppilaiden oppiminen ja oppimiskokemus paranisivat Tampereen yliopiston projektinhallinnan perusteita käsittelevällä kurssilla. Opetuksen kehittäminen empiirisen tutkimuksen avulla on tärkeää, koska suomalaisissa yliopistoissa ei ole järjestelmällistä tapaa vertailla kurssien toteutuksia ja niiden avulla saatuja oppimistuloksia keskenään, jolloin opetuksen parhaat käytänteet ja periaatteet eivät välttämättä leviä yliopistojen välillä. Täten tutkimusongelma oli selvittää ”Minkä periaatteiden ja käytäntöjen mukaan kannattaa opettaa projektinhallinnan peruskurssin soveltavat osat yliopistokontekstissa?”. Tähän vastatakseen muodostettiin kuva siitä, mitkä olivat pedagogiikan teoriassa ne tekijät, joilla on parannettu oppilaiden oppimistuloksia. Minkä lisäksi empiirisessä osuudessa tunnistettiin ne keinot, joilla näihin tuloksiin oli käytännössä päästy. Näiden avulla muodostetiin kehityssuunnitelma sille, miten tutkimuskohteen soveltavaa osaa tulisi kehittää.

Tutkimuksen teoriapohja oli pedagogiikassa, ja tutkimustyön oppimiskäsitykseksi valittiin konstruktivismi. Tähän käsitykseen perustui tutkimustyön kannalta keskeiset oppimista parantavat käytänteet eli opetuksen aktiivisuus, kokemusperäisyys ja oppilaskeskeisyys. Tutkimuksen toteutustapa oli edellä mainitusti empiirinen, ja tutkimusaineistoa tutkittiin pääasiassa kvalitatiivisten menetelmien avulla. Näitä menetelmiä olivat muun muassa kurssille tehty sisältöanalyysi, sekä projektinhallinnan kursseista muodostettu markkinatutkimus. Tutkimusmenetelmien kvalitatiivisuus johtui siitä, että tutkimuksen aineisto oli laadullista eli alan aiempia tieteellisiä julkaisuja, oppilailta saatua palautetta, havaintoja soveltavan osan toteuttamisesta sekä kurssimateriaalia.

Tärkeimmät tutkimustulokset olivat tutkimuksen välitavoitteena muodostettu opetuksen muotoiluun tarkoitettu työkalu, sekä tutkimuksen varsinaisen tavoitteena muodostettu kehityssuunnitelma tutkimuskohteen soveltavalle osalle. Työkalun avulla voitiin arvioida tutkimuskohteen soveltavan osan sopivuutta kirjallisuusosiossa tunnistettuja käytänteitä ja periaatteita vasten. Näistä muodostettiin kolme kokonaisuutta, jotka olivat oppimisen mahdollistaminen, opetustapahtuman toteuttaminen ja opetustapahtuman muotoilu. Oppimisen mahdollistamiseen sisältyi oppilaan motivointi, osaamistasot, oppimisympäristöt ja -tyylit sekä teknologia. Opetustapahtuman toteuttamiseen sisältyi edellä mainittu konstruktivismi sekä oppimisen aktiivisuus ja kokemusperäisyys. Näissä olennaista oli oppilaiden aiempi tietoperusta, heidän aktivointinsa sekä kokemuksen kerryttäminen ja käyttö. Kokonaisuus taas sisälsi opetuksen aktivoinnin, sosiaalisuuden, reaalimaailmaan sitomisen, yleiset työelämätaidot ja oppilaskeskeisyyden. Viimeinen tunnistettu kokonaisuus oli opetustapahtuman muotoilu, jossa keskeistä oli opetuksen linjakkuus. Tämä tarkoittaa sitä, että opetustapahtuman tulee olla looginen kokonaisuus, jossa huomioidaan sitä ympäröivät tekijät. Tutkimuksen varsinaisen tuloksen eli kehityssuunnitelman mukaan tutkimuskohteen harjoitustyö tulisi toteuttaa siten, että se huomioi paremmin kurssin tavoitteet, sen pelillistämistä jatketaan ja sen rakennetta kehitetään linjakkaammaksi. Tämän lisäksi sitä tulee kehittää huomioimalla paremmin pedagogisia hyviä käytänteitä kuten työelämälähtöisyyttä, interaktiivisuutta ja oppilaskeskeisyyttä. Tutkimuksessa havaittiin nykyisen toteutuksen olevan pedagogisesti toimiva kokonaisuus, koska se huomioi jo nykytilassaan hyvin tutkimustyössä esiin tulleita käytänteitä.

Tutkimustyön keskeisiä päätelmiä oli, että projektinhallinnan soveltava osuus tulisi toteuttaa projektin elinkaaren avulla, koska sitä käyttämällä mahdollistetaan useiden pedagogisten käytänteiden toetutuminen. Näitä olivat työelämälähtöisyys, opetuksen reaalimaailmaan sitominen ja opetustapahtuman linjakkuus. Linjakkuudella taas oli yhteys esimerkiksi motivaatioteoriaan, konstruktivismiin sekä osaamistasojen soveltamiseen. Tämän lisäksi ryhmätöiden havaittiin mahdollistavan esimerkiksi interaktiivisuuden toteutumisen opetustapatuman aikana. Tätä taas lisättiin tutkimuskohteen soveltavaan osaan toisen empiirinen projektinhallinnan hyvän käytännön avulla, joka oli projektiroolien käyttäminen kurssilla. Tämä taas lisäsi opetuksen työelämälähtöisyyttä, joka lisää oppilaskeskeisyyttä. Tätä taas voidaan ajatella opetuksen asiakaslähtöisyytenä.