Vammainen, urheilija vai vammaisurheilija? : Kriittinen diskurssianalyysi paraurheilijoiden representaatioista Ylen artikkeleissa
Kilpinen, Nea (2023)
2023
Viestinnän monitieteinen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Multidisciplinary Communication Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304123626
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304123626
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia representaatioita suomalainen media tarjoaa paraurheilijoista eli sitä, miten paraurheilijoista puhutaan suomalaisessa mediassa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia diskursseja vammaisuudesta esitettiin suomalaisessa urheilujournalismissa Pekingin 2022 talviparalympialaisten aikana. Paraurheilijoiden näkyvyyttä ja representaatioita on tärkeä tutkia, koska media vaikuttaa omalta osaltaan vammaisista ihmisistä käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Tutkielman perustana on journalismin valtiotieteellinen tutkimusala, joka painottaa journalismin velvollisuuksia demokratiaa kohtaan. Taustateoriana tutkielmassa hyödynnettiin McCombin ja Shaw’n vuonna 1972 kehittämää, journalismin ja yhteiskunnallisen keskustelun välistä suhdetta analysoivaa agenda setting -teoriaa. Tästä syystä tutkielman tutkimusmetodiksi valikoitui kriittinen diskurssianalyysi, jonka tavoitteena on tarkastella tekstien taustalla vaikuttavia valtasuhteita. Näitä valtasuhteita on havaittavissa myös urheilujournalismissa urheilun ja politiikan lähentymisen vuoksi.
Tutkielman aineisto kerättiin käyttämällä Ylen verkkosivujen hakutoimintoa ja rajaamalla se tutkielman tarkoitukseen sopivaksi. Näin aineistoksi muodostui kymmenen Ylen verkkosivuilla Pekingin 2022 talviparalympialaisten aikana julkaistua, entisiin ja nykyisiin paraurheilijoihin keskittyvää artikkelia eli henkilökuvaa. Näitä artikkeleita analysoitiin laadullisesti kriittistä diskurssianalyysia soveltaen. Lisäksi tutkielman tuloksia verrattiin aiheen aiempaan, kansainväliseen tutkimukseen ja sen tuloksiin.
Tutkielman perusteella suomalainen urheilujournalismi esittää paraurheilijoita niin ensisijaisesti kuin toissijaisesti urheilijoina, läheisinä, superihmisinä ja potilaina. Yleisin aineistossa esiintyvä diskurssi oli urheilija ja harvinaisin potilas. Tämä osoittaa suomalaisen urheilujournalismin olevan muiden maiden tutkimustuloksiin verrattuna varsin neutraalia ja tasa-arvoista, vaikka se ei ole vielä täysin ongelmatonta. Tutkielman mukaan journalismin ei kannata korostaa eikä piilottaa vammaisuutta vaan häivyttää se taka-alalle, jotta median tarjoama kuvasto monipuolistuisi ja vammaisuus normalisoituisi yhteiskunnassa.
Tutkielman perustana on journalismin valtiotieteellinen tutkimusala, joka painottaa journalismin velvollisuuksia demokratiaa kohtaan. Taustateoriana tutkielmassa hyödynnettiin McCombin ja Shaw’n vuonna 1972 kehittämää, journalismin ja yhteiskunnallisen keskustelun välistä suhdetta analysoivaa agenda setting -teoriaa. Tästä syystä tutkielman tutkimusmetodiksi valikoitui kriittinen diskurssianalyysi, jonka tavoitteena on tarkastella tekstien taustalla vaikuttavia valtasuhteita. Näitä valtasuhteita on havaittavissa myös urheilujournalismissa urheilun ja politiikan lähentymisen vuoksi.
Tutkielman aineisto kerättiin käyttämällä Ylen verkkosivujen hakutoimintoa ja rajaamalla se tutkielman tarkoitukseen sopivaksi. Näin aineistoksi muodostui kymmenen Ylen verkkosivuilla Pekingin 2022 talviparalympialaisten aikana julkaistua, entisiin ja nykyisiin paraurheilijoihin keskittyvää artikkelia eli henkilökuvaa. Näitä artikkeleita analysoitiin laadullisesti kriittistä diskurssianalyysia soveltaen. Lisäksi tutkielman tuloksia verrattiin aiheen aiempaan, kansainväliseen tutkimukseen ja sen tuloksiin.
Tutkielman perusteella suomalainen urheilujournalismi esittää paraurheilijoita niin ensisijaisesti kuin toissijaisesti urheilijoina, läheisinä, superihmisinä ja potilaina. Yleisin aineistossa esiintyvä diskurssi oli urheilija ja harvinaisin potilas. Tämä osoittaa suomalaisen urheilujournalismin olevan muiden maiden tutkimustuloksiin verrattuna varsin neutraalia ja tasa-arvoista, vaikka se ei ole vielä täysin ongelmatonta. Tutkielman mukaan journalismin ei kannata korostaa eikä piilottaa vammaisuutta vaan häivyttää se taka-alalle, jotta median tarjoama kuvasto monipuolistuisi ja vammaisuus normalisoituisi yhteiskunnassa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [10765]