Ilmastodiskurssit harvaan asutulla maaseudulla - tapaustutkimus Pirkanmaalta

Abstract

Tutkimukseni käsittelee oikeudenmukaisuutta ilmastopolitiikkaan liittyen harvaan asutulla maaseudulla. Koetun oikeudenmukaisuuden tutkiminen on mielekästä, sillä se on edellytys reilun kestävyysmurroksen toteutumiseen. Tutkimustani ohjaavat tutkimuskysymykset ovat: Minkälaisia ilmastodiskursseja harvaan asutulta maaseudulta voidaan tunnistaa ja miten oikeudenmukaisuus ilmenee diskursseissa? Tutkimukseni tavoite on lisätä ymmärrystä, kuinka ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuutta koetaan Pirkanmaan harvaan asutulla maaseudulla. Tutkimuksellani en pyri yhtenäistämään maaseudun ääntä yleistämällä tutkimukseni tulokset koskemaan kaikkia maaseutualueita. Keskeisimmät käsitteet tutkimukseni kannalta ovat oikeudenmukainen siirtymä, jako-oikeudenmukaisuus, menettelytapojen oikeudenmukaisuus ja tunnistava oikeudenmukaisuus. Jako-oikeudenmukaisuuden avulla tarkastellaan miten politiikkatoimien hyödyt ja haitat jakautuvat eri toimijoiden kesken. Politiikan valmistelussa, päätöksenteossa ja toimeenpanossa huomioituja toimijoita ja ryhmiä tarkastellaan tunnustavan oikeudenmukaisuuden kautta. Päätöksenteon prosessin oikeudenmukaisuuden tarkastelu on keskiössä menettelytapojen oikeudenmukaisuudessa. Oikeudenmukaisella siirtymällä viitataan reiluun kestävyysmurrokseen, jossa kaikki toimijat ja sektorit huomioidaan, eikä kenellekään aiheuteta kohtuuttoman suurta taakkaa. Oikeudenmukaisuuden siirtymän pääperiaate on ”ketään ei jätetä jälkeen”. Tutkimukseni aineisto on kerätty haastattelemalla Pirkanmaan harvaan asutun maaseudun kyläyhdistysten jäseniä. Haastattelut on toteutettu sekä yksilö- että ryhmähaastatteluina. Haastateltavia oli yhteensä yhdeksän seuraavista kunnista: Kuhmoinen, Pälkäne, Kangasala, Parkano, Virrat ja Ruovesi. Aineisto on analysoitu diskurssianalyysin keinoin ja lopputuloksena on viisi toisiaan osittain poikkileikkaavaa diskurssia. Esiin nousseet diskurssit ovat taloudellinen diskurssi, käytäntöjen diskurssi, diskurssi epäluottamuksesta politiikkaan, paikallistason diskurssi ja diskurssi ilmastonmuutoksen toissijaisuudesta. Diskursseja on tarkasteltu edellä mainitun oikeudenmukaisuuden kolmijaon avulla. Taloudellinen ja käytäntöjen diskurssi edustavat jako-oikeudenmukaisuutta, koska edellä mainitut diskurssit kuvaavat koettua epäreiluutta ilmastopoliittisiin toimiin ja päätöksiin liittyen. Diskurssi epäluottamuksesta politiikkaan edustaa menettelytapojen oikeudenmukaisuutta, sillä tutkimukseni mukaan, harvaan asutun maaseudun asukkaat eivät koe tulevansa kuulluksi ja huomioiduksi tarpeeksi ilmastopolitiikan prosesseissa. Myöskään maaseudun erityispiirteitä ei koeta tunnistettavan. Tunnistavan oikeudenmukaisuuden periaatteisiin yhdistyy tutkimuksessani esitetty paikallistason diskurssi, joka muotoutuu havainnoista kylien ja kyläyhdistysten roolista ilmastopolitiikassa. Diskurssi ilmastonmuutoksen toissijaisuudesta on muita diskursseja poikkileikkaava eikä suoranaisesti edusta mitään oikeudenmukaisuuden näkökulmaa. Sen sijaan se edustaa yleistä asennetta ilmastopolitiikkaa kohtaan, esimerkiksi vastuun välttämisen ja vierittämisen kautta. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, ettei mikään oikeudenmukaisuuden kolmijaosta esiintyvästä näkökulmasta toteudu riittävän hyvin. Ilman kokemusta oikeudenmukaisesta toiminnasta ja menettelytavoista oikeudenmukainen siirtymä ei toteudu. Oikeudenmukaisen siirtymän periaatteen mukaan, ketään ei jätetä jälkeen. Tutkimukseni osoittaa, etteivät harvaan asutun maaseudun kyläyhdistysten jäsenet Pirkanmaalla koe tulleensa huomioiduksi riittävästi tai että he voisivat olla merkityksellisesti osana ilmastotalkoissa. Oikeudenmukaisuuteen liittyen tarvitaan enemmän tutkimusta, jotta epäkohdat yhteiskunnallisissa rakenteissa ja politiikkaprosesseissa voidaan tunnistaa.