Oppivelvollisuuden laajentamiseen kytkeytyvät diskurssit ja niiden legitimaatio eduskuntakeskusteluissa

Abstract

Tämän Pro Gradu -tutkimuksen aiheena on vuonna 2021 toteutetusta oppivelvollisuusuudistuksesta käyty eduskuntakeskustelu sekä siinä esiintyneet diskurssit ja legitimaatiot. Tutkimuksen tehtävänä on tunnistaa, millaisten diskurssien kautta oppivelvollisuutta ja sen laajentamista on käsitelty, ja miten uudistusta on legitimoitu ja delegitimoitu. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi hahmottaa, miten oppivelvollisuusuudistus näyttäytyy osana laajempaa poliittista keskustelua, ja miten oppivelvollisuuskeskustelu ilmentää yhteiskunnan arvoja. Tutkimuksen aineistona on eduskuntakeskustelu hallituksen esityksestä oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 173/2020). Aineiston analyysi on toteutettu kriittisenä diskurssianalyysina, joka tässä tutkimuksessa käsitetään myös teoreettisena viitekehyksenä. Legitimaatiota tarkastellaan tässä tutkimuksessa Theo Van Leeuwenin (2008) sekä Vaaran ja kumppanien (2006) teoreettisen jaottelun mukaisesti. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä päädiskurssia: työelämädiskurssi, tasa-arvon diskurssi, rajallisten resurssien diskurssi sekä puutteellisen valmistelun diskurssi. Näistä kaksi ensimmäistä ovat oppivelvollisuuden laajentamista puolustavia diskursseja ja kaksi viimeistä uudistusta vastustavia. Diskurssit jakautuivat hallitus–oppositio -jaon mukaisesti. Yleisimpiä legitimaatiokonstruktioita olivat rationalisointi, moraalinen arviointi sekä auktorisointi. Rationalisointi oli työelämädiskurssin ja rajallisten resurssien diskurssin pääasiallinen legitimaation keino. Moraalinen arviointi oli puolestaan tasa-arvon diskurssissa pääasiallinen legitimaation konstruktio, ja se oli toisena hallitsevana legitimaation keinona myös puutteellisen valmistelun diskurssin yhteydessä. Auktorisointi oli yleisintä puutteellisen valmistelun diskurssissa. Lisäksi aineistosta tunnistettiin myös normalisointia. Tutkimuksessa havaittiin oppivelvollisuuskeskustelun ilmentävän kilpailukykyvaltiolle ominaisia periaatteita tuloksellisuudesta ja tehokkuudesta. Oppivelvollisuuden laajentamista käsiteltiin lähinnä siitä saatavan taloudellisen hyödyn näkökulmasta. Myös hyvinvointivaltion arvoille ominaista tasa-arvokäsitystä tuotiin keskustelussa esiin, mutta tämä näkökulma oli alisteinen kilpailukykyvaltion arvoille.