Ilmiöoppiminen julkisessa keskustelussa : Diskurssianalyysi Vauva.fi-sivuston kommenttiketjuista
Övermark, Jenna (2023)
2023
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-04-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304113580
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304113580
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä tavoin ilmiöoppimisesta puhutaan Vauva.fi-foorumin julkisella keskustelupalstalla ja millaista kuvaa tämä puhe ilmiöoppimisesta rakentaa. Tutkielmassa hyödynnettiin diskurssianalyysia, joten keskustelupalstalta etsittiin eheitä ja säännönmukaisia ilmiöoppimisen merkityksellistämisen tapoja, diskursseja. Näiden diskurssien avulla pyrittiin puolestaan selvittämään, millaista kuvaa ilmiöoppimisesta näissä diskursseissa rakennetaan.
Tutkimusaineistoksi valikoitui kaksi erilaista Vauva.fi-foorumin keskusteluketjua, jotka käsittelivät ilmiöoppimista. Kun trollit, tutkimusongelmien kannalta epäolennaiset tai muutoin merkityksettömät kommentit oli poistettu, päätyi lopulliseen aineistoon 325 kommenttia. Aineistoa analysoitiin vaiheittaisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksella saadut tulokset osoittavat, että Vauva.fi-sivuston keskustelupalstoilta oli löydettävissä kuusi erilaista ilmiöoppimisen diskurssia. Näitä diskursseja olivat 1) itseohjautuvuus-, 2) eriarvoisuus-, 3) oppimisympäristö-, 4) oppimisprosessi-, 5) tulevaisuus- ja 6) resurssidiskurssi. Yhdessä nämä kuusi diskurssia sekä niiden sisältö muodostivat tutkimuksen päätuloksen.
Ilmiöoppimisesta rakentunut kuva ei ollut tutkimuksen tuloksena saatujen diskurssien perusteella kovinkaan positiivinen. Ilmiöoppiminen nähtiin eriarvoisuutta lisäävänä ja oppilaan liiallista itseohjautuvuutta korostavana lähestymistapana, jota koulujen nykyisillä resursseilla ei ole mahdollista toteuttaa. Ilmiöoppimisen edut tai mahdollisuudet eivät saaneet aineistossa kovinkaan paljon tilaa. Suhteessa tutkimuskirjallisuuteen ja tutkimustietoon ilmiöoppimisesta rakentunut kuva ei vaikuttanut kovinkaan asiantuntevalta tai todenmukaiselta, vaan viitteitä käsitteen väärinymmärrykseen ja puutteelliseen tietoon oli havaittavissa.
Vaikka kokonaiskuva ilmiöoppimisesta oli sävyltään melko negatiivinen, ajoittain myös ilmiöoppimisen merkitys tunnistettiin. Tutkimusaineiston hajanaisten näkemysten perusteella ilmiöoppimista pidettiin keinona vastata muuttuvan maailman haasteisiin. Toisaalta kaikki eivät kuitenkaan selvästi tunnistaneet yhteiskunnassa tai työelämässä tapahtuvia muutoksia. Kokonaisuudessaan ilmiöoppimisesta rakentunut kuva osoitti, että koulujen moninaisista haasteista ja ongelmista syytettiin juuri ilmiöoppimista ja ilmiöoppimisen kuva oli pääosin suhteellisen negatiivinen. Tutkimus herätti pohtimaan, pitäisikö ilmiöoppimisen ymmärrystä jotenkin lisätä, jotta ilmiöoppimisen kuva sisältäisi jatkossa myös myönteisempiä sävyjä.
Tutkimusaineistoksi valikoitui kaksi erilaista Vauva.fi-foorumin keskusteluketjua, jotka käsittelivät ilmiöoppimista. Kun trollit, tutkimusongelmien kannalta epäolennaiset tai muutoin merkityksettömät kommentit oli poistettu, päätyi lopulliseen aineistoon 325 kommenttia. Aineistoa analysoitiin vaiheittaisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksella saadut tulokset osoittavat, että Vauva.fi-sivuston keskustelupalstoilta oli löydettävissä kuusi erilaista ilmiöoppimisen diskurssia. Näitä diskursseja olivat 1) itseohjautuvuus-, 2) eriarvoisuus-, 3) oppimisympäristö-, 4) oppimisprosessi-, 5) tulevaisuus- ja 6) resurssidiskurssi. Yhdessä nämä kuusi diskurssia sekä niiden sisältö muodostivat tutkimuksen päätuloksen.
Ilmiöoppimisesta rakentunut kuva ei ollut tutkimuksen tuloksena saatujen diskurssien perusteella kovinkaan positiivinen. Ilmiöoppiminen nähtiin eriarvoisuutta lisäävänä ja oppilaan liiallista itseohjautuvuutta korostavana lähestymistapana, jota koulujen nykyisillä resursseilla ei ole mahdollista toteuttaa. Ilmiöoppimisen edut tai mahdollisuudet eivät saaneet aineistossa kovinkaan paljon tilaa. Suhteessa tutkimuskirjallisuuteen ja tutkimustietoon ilmiöoppimisesta rakentunut kuva ei vaikuttanut kovinkaan asiantuntevalta tai todenmukaiselta, vaan viitteitä käsitteen väärinymmärrykseen ja puutteelliseen tietoon oli havaittavissa.
Vaikka kokonaiskuva ilmiöoppimisesta oli sävyltään melko negatiivinen, ajoittain myös ilmiöoppimisen merkitys tunnistettiin. Tutkimusaineiston hajanaisten näkemysten perusteella ilmiöoppimista pidettiin keinona vastata muuttuvan maailman haasteisiin. Toisaalta kaikki eivät kuitenkaan selvästi tunnistaneet yhteiskunnassa tai työelämässä tapahtuvia muutoksia. Kokonaisuudessaan ilmiöoppimisesta rakentunut kuva osoitti, että koulujen moninaisista haasteista ja ongelmista syytettiin juuri ilmiöoppimista ja ilmiöoppimisen kuva oli pääosin suhteellisen negatiivinen. Tutkimus herätti pohtimaan, pitäisikö ilmiöoppimisen ymmärrystä jotenkin lisätä, jotta ilmiöoppimisen kuva sisältäisi jatkossa myös myönteisempiä sävyjä.