Decision Support for Tailored Biopsychosocial Rehabilitation : In Non-specific Low Back Pain
Nieminen, Linda (2023)
Nieminen, Linda
Tampere University
2023
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2851-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2851-1
Tiivistelmä
Alaselkäkipu on maailman yleisin toimintakyvyn haittaa aiheuttava oire. Suurin osa alaselkäkivusta on niin sanottua epäspesifiä, eikä sille ole osoitettavissa aukottomasti patoanatomista taustaa. Kivun ja toimintakyvyn haitan kokemukseen ja kroonistumiseen liittyy laajasti erilaisia biopsykososiaalisia tekijöitä, joista osaan voidaan vaikuttaa kohdentamalla interventioita oikea-aikaisesti oikealle potilaalle, ja täten vähentää kivun pitkittymisen riskiä. Kipuun liittyviä biopsykososiaalisia tekijöitä ja niiden välisiä yhteyksiä voidaan ymmärtää paremmin maailman terveysjärjestö WHO:n kansainvälisen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen (ICF-viitekehys) avulla, joka kuvaa toimintakykyä laaja- alaisena biopsykososiaalisena kokonaisuutena.
Tämän artikkeliväitöskirjan päätavoitteena oli kehittää menetelmiä tukemaan yksilöllisen biopsykososiaalisen kuntoutuksen suunnittelua ja toteutusta selkäkipupotilailla. Alatavoitteina oli tuottaa ajankohtaista tietoa tunnistetuista alaselkäkivun kroonistumisen riskitekijöistä, sekä löytää uusia menetelmiä biopsykososiaalisten tekijöiden tunnistamiseen ja näiden tekijöiden avulla sopivan intervention valintaan yksilöllisesti.
Alaselkäkivun kroonistumisen riskitekijöistä tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa tutkittiin 25 tutkimuksen tuloksia. Tutkimusten tuli arvioida mahdollista riskitekijää ennen kivun kroonistumisen alkamista (3kk), jotta riskitekijää voitiin pitää ennakoivana tekijänä kroonistumiselle. Biopsykososiaalisten tekijöiden tunnistamiseen kehitettiin sovellus tekoälyalgoritmista, jonka tarkoituksena on tunnistaa toimintakykyyn liittyvää tietoa potilaskertomusteksteistä ICF-viitekehyksen mukaisesti. Sovelluksen tuloksia verrattiin alan asiantuntijan tekemään tunnistamiseen. Selkäpotilaan prosesseja perusterveydenhuollossa ja työterveydessä kehitettiin paremmin tunnistamaan kroonistumisen riskitekijöitä sekä valitsemaan sopivat interventiot yksilöllisesti. Prosessin kehittämisessä oli mukana moniammatillinen työryhmä perusterveydenhuollosta, työterveydestä sekä erikoissairaanhoidosta. Uusien menetelmien kehityksen tueksi kerättiin 93 kroonisen alaselkäkipuisen potilaan aineisto. Aineisto sisälsi vapaata tekstiä potilaskertomusteksteistä sekä numeerista dataa esitietolomakkeiden muodossa.
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan yhteensä 45 erilaista riskitekijää on tunnistettavissa selkäkivun kroonistumisen riskitekijäksi. Riskitekijät jaoteltiin demografisiin ja sairaushistoriaan liittyviin tekijöihin, biomekaanisiin tekijöihin, oireiden ominaisuuksiin liittyviin tekijöihin, psykologisiin ja psykososiaalisiin tekijöihin, sekä elintapatekijöihin. Tunnistetut riskitekijät olivat yhdistettävissä ICF- viitekehyksen toimintakyvyn kuvauksiin, lukuun ottamatta demografisia ja sairaushistoriaan liittyviä tekijöitä. Kehitetty tekoälyalgoritmin sovellus tunnisti toimintakykytietoa potilaskertomusteksteistä 83.1 % herkkyydellä ja 99.84 % tarkkuudella verrattuna alan asiantuntijan tekemään tunnistukseen. Selkäpotilaan prosessin kehityksen tuotoksena syntyi vuokaavio, jonka avulla oikeat ammattilaiset ohjautuvat mukaan prosessiin potilaan tarpeiden mukaisesti, tietävät omat tehtävänsä, sekä pystyvät hyödyntämään paremmin moniammatillista ja monisektorista yhteisöä yksilöllisesti potilaan hyväksi.
Tämä artikkeliväitöskirja luo uusia tutkimusmahdollisuuksia sekä selkäpotilaiden että toimintakykytiedon hyödyntämisen alueilla. Kirjallisuuskatsauksen tulokset auttavat kliinikoita paremmin ymmärtämään selkäkivun biospykososiaalista kokonaisuutta ja tutkijoita laajentamaan interventiotutkimusasetelmiaan. Tulevaisuudessa kuntoutusprosessista voidaan tehdä soveltuvuustutkimusta ennen laajempaa interventiota, ja tekoälyalgoritmin sovelluksen hyödyntämistä muille potilasryhmille ja kielille suunnitellaan.
Tämän artikkeliväitöskirjan päätavoitteena oli kehittää menetelmiä tukemaan yksilöllisen biopsykososiaalisen kuntoutuksen suunnittelua ja toteutusta selkäkipupotilailla. Alatavoitteina oli tuottaa ajankohtaista tietoa tunnistetuista alaselkäkivun kroonistumisen riskitekijöistä, sekä löytää uusia menetelmiä biopsykososiaalisten tekijöiden tunnistamiseen ja näiden tekijöiden avulla sopivan intervention valintaan yksilöllisesti.
Alaselkäkivun kroonistumisen riskitekijöistä tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa tutkittiin 25 tutkimuksen tuloksia. Tutkimusten tuli arvioida mahdollista riskitekijää ennen kivun kroonistumisen alkamista (3kk), jotta riskitekijää voitiin pitää ennakoivana tekijänä kroonistumiselle. Biopsykososiaalisten tekijöiden tunnistamiseen kehitettiin sovellus tekoälyalgoritmista, jonka tarkoituksena on tunnistaa toimintakykyyn liittyvää tietoa potilaskertomusteksteistä ICF-viitekehyksen mukaisesti. Sovelluksen tuloksia verrattiin alan asiantuntijan tekemään tunnistamiseen. Selkäpotilaan prosesseja perusterveydenhuollossa ja työterveydessä kehitettiin paremmin tunnistamaan kroonistumisen riskitekijöitä sekä valitsemaan sopivat interventiot yksilöllisesti. Prosessin kehittämisessä oli mukana moniammatillinen työryhmä perusterveydenhuollosta, työterveydestä sekä erikoissairaanhoidosta. Uusien menetelmien kehityksen tueksi kerättiin 93 kroonisen alaselkäkipuisen potilaan aineisto. Aineisto sisälsi vapaata tekstiä potilaskertomusteksteistä sekä numeerista dataa esitietolomakkeiden muodossa.
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan yhteensä 45 erilaista riskitekijää on tunnistettavissa selkäkivun kroonistumisen riskitekijäksi. Riskitekijät jaoteltiin demografisiin ja sairaushistoriaan liittyviin tekijöihin, biomekaanisiin tekijöihin, oireiden ominaisuuksiin liittyviin tekijöihin, psykologisiin ja psykososiaalisiin tekijöihin, sekä elintapatekijöihin. Tunnistetut riskitekijät olivat yhdistettävissä ICF- viitekehyksen toimintakyvyn kuvauksiin, lukuun ottamatta demografisia ja sairaushistoriaan liittyviä tekijöitä. Kehitetty tekoälyalgoritmin sovellus tunnisti toimintakykytietoa potilaskertomusteksteistä 83.1 % herkkyydellä ja 99.84 % tarkkuudella verrattuna alan asiantuntijan tekemään tunnistukseen. Selkäpotilaan prosessin kehityksen tuotoksena syntyi vuokaavio, jonka avulla oikeat ammattilaiset ohjautuvat mukaan prosessiin potilaan tarpeiden mukaisesti, tietävät omat tehtävänsä, sekä pystyvät hyödyntämään paremmin moniammatillista ja monisektorista yhteisöä yksilöllisesti potilaan hyväksi.
Tämä artikkeliväitöskirja luo uusia tutkimusmahdollisuuksia sekä selkäpotilaiden että toimintakykytiedon hyödyntämisen alueilla. Kirjallisuuskatsauksen tulokset auttavat kliinikoita paremmin ymmärtämään selkäkivun biospykososiaalista kokonaisuutta ja tutkijoita laajentamaan interventiotutkimusasetelmiaan. Tulevaisuudessa kuntoutusprosessista voidaan tehdä soveltuvuustutkimusta ennen laajempaa interventiota, ja tekoälyalgoritmin sovelluksen hyödyntämistä muille potilasryhmille ja kielille suunnitellaan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]