Autismipiirteisten taaperoiden vanhempainohjanta : Toteutettavuustutkimus

Abstract

Autismikirjon kuntoutusta pyritään nykyään tarjoamaan yhä varhaisemmassa vaiheessa ja varhaisen aloituksen hyödyistä on runsaasti tutkimusnäyttöä. Kuntoutus pyritään tuomaan lähemmäs lapsen ja perheen arkea, jolloin vanhempien osallistamisen tärkeys kuntoutuksessa korostuu. Kasvokkaiseen vuorovaikutukseen houkuttelu on yksi luonnollinen tapa aloittaa autismikirjon tai autismipiirteisten lasten kuntoutus. Varhaisesta vanhempainohjannasta olisi tärkeää tehdä taustatekijöitä kartoittavaa toteutettavuustutkimusta ennen varsinaiseen tuloksellisuuteen keskittymistä. Vanhempainohjannassa on tärkeää huolehtia siitä, että kuntouttaja ohjaa kuntoutusperiaatteita tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti, ja vanhempi oppii käyttämään vuorovaikutusstrategioita ohjatun kaltaisesti ja lisäämään niitä osaksi arjen rutiineja. Autismipiirteisten lasten kasvokkaisen vuorovaikutuksen motivointiin keskittyvistä vanhempainohjannoista tai vanhempien sitoutumisesta autismikuntoutuksen periaatteisiin lyhyessä vanhempainohjannassa ei ole vielä juurikaan tutkimusta.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella autismipiirteisten taaperoiden vanhempainohjannan toteutettavuutta käytännön järjestelyjä, vanhempien tyytyväisyyttä ja vanhempien kuntoutusperiaatteisiin sitoutumista tutkimalla. Tutkimukseen osallistui 14 perhettä. Perheet osallistuivat viidelle ohjantakäynnille, joista kolme toteutettiin lähiohjauksena ja kaksi etäyhteyden välityksellä. Vanhempainohjannassa pyrittiin motivoimaan lapsia kasvokkaiseen vuorovaikutukseen kolmen kuntoutuskeinon avulla, joita olivat lapsen toiminnan matkiminen, katseella pyytäminen ja sosiaalinen rutiinileikki. Käytännön toteutettavuutta selvitettiin tarkastelemalla ohjannan toteutustietoja, kuntouttajia haastattelemalla sekä hyödyntämällä ohjantakäyntien yhteydessä täytettyä kuntouttajan fideliteettilomaketta, jolla arvioitiin ohjannan toteuttamista suunnitellun mukaisesti. Vanhempien tyytyväisyyttä tutkittiin palautekyselyllä. Vanhempien kuntoutusperiaatteisiin sitoutumista eli ohjattujen keinojen omaksumista arvioitiin videoiduilta ohjantakäynneiltä vanhempien sitoutumisen arviointiin luodun mittarin avulla.

Vanhempainohjannan käytännön toteutettavuus näyttäytyi hyvänä: kaikki osallistujat pysyivät mukana tutkimuksessa, saatavilla olevat resurssit vastasivat tarpeita hyvin, ja kuntouttajan fideliteetti ylitti keskimäärin sille asetetun raja-arvon. Tosin ohjantakäyntien väliset ajat muodostuivat suunniteltua pidemmiksi. Vanhemmat olivat tyytyväisiä ohjantaan, erityisesti kuntouttajien ammattitaitoon. Vanhemmat kokivat kuntoutuskeinot hyödyllisiksi ja helpoiksi ymmärtää. Vanhempien kuntoutusperiaatteisiin sitoutuminen oli viimeisellä ohjantakäynnillä hyvää saavuttaen ryhmätasolla tarkasteltuna sille määritellyn raja-arvon, toisella ohjantakäynnillä raja-arvoa ei vielä saavutettu. Jotkin yksittäiset vanhemmat omaksuivat ohjattuja vuorovaikutusstrategioita hyvin sekä toisella että viimeisellä ohjantakäynnillä. Vanhempien kuntoutusperiaatteisiin sitoutumisessa tapahtui deltamuuttujia tarkastelemalla positiivista muutosta suurimmalla osalla vanhemmista. Muutos toisen ja viimeisen ohjantakäynnin välillä ei ollut ryhmätasolla tilastollisesti merkitsevää, tilastollisesti marginaalista muutosta kuitenkin tapahtui. Myös sitoutumisen yksittäisissä osa-alueissa tapahtui tilastollisesti marginaalista muutosta kasvokkain olemisessa, aloitteisiin vastaamisessa, toimintoihin mukaan menemisessä sekä avuksi olemisessa.

Tutkimuksen tulokset ovat lupaavia ja antavat alustavaa näyttöä hyvin varhaisessa vaiheessa järjestetyn vanhempainohjannan toteutettavuudesta. Tutkimuksessa korostettiin vanhemman osuutta kuntoutusprosessissa eri näkökulmista, ja tätä voidaan pitää merkittävänä. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia ohjannan tuloksellisuutta sekä pohtia ohjannan soveltumista osaksi terveydenhuollon palvelujärjestelmää autismikirjon varhaisen tunnistamisen ja kuntoutuksen tukemiseksi.