Factors Associated with the Clinical Severity of Puumala Hantavirus Infection
Tervo, Laura (2023)
Tervo, Laura
Tampere University
2023
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2841-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2841-2
Tiivistelmä
Puumala-hantaviruksen (PUUV) aiheuttama myyräkuume on Suomessa yleisesti esiintyvä infektiotauti. Se alkaa äkillisellä korkealla kuumeella, johon liittyy päänsärkyä, oksentelua, vatsa- ja selkäkipua sekä näköhäiriöitä. Munuaistautiin kuuluu oligurinen vaihe, jota seuraa polyuria ja yleensä spontaani toipuminen. Akuutti munuaisvaurio (acute kidney injury, AKI) on vakava noin kolmasosalla sairaalahoitoa vaatineista potilaista. Myyräkuumeen taudinkuva on kuitenkin yleensä suotuisa ja kuolleisuus tautiin on vähäinen, alle 1 %.
Tupakoinnin ja alkoholin käytön on osoitettu vaikuttavan infektiosairauksien taudinkuvaan. Tupakointi johtaa rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutoksiin hengitysteissä. Lisäksi tupakointi vaikuttaa immuunijärjestelmään monin tavoin. Se johtaa infektioalttiuteen ja vaikuttaa myös joidenkin infektioiden kliiniseen taudinkuvaan. Myös alkoholi vaikuttaa infektioalttiuteen ja joidenkin infektioiden taudinkulkuun.
Tässä väitöskirjatyössä selvitettiin näiden kahden elämäntapatekijän mahdollista vaikutusta myyräkuumeen taudinkuvaan. Lisäksi selvitettiin, onko magneettitutkimuksella todettavissa nestekertymiä ja näiden mahdollista yhteyttä taudinkuvaan. Tutkimuksessa selvitettiin myös liukoisen urokinaasityyppisen plasminogeenia aktivoivan reseptorin (suPAR) roolia myyräkuumeen vaikeusasteen ennustamisessa.
Tupakointihistoria selvitettiin 357 myyräkuumepotilaalta kyselylomakkeella. Tupakointi altisti potilaan vaikeammalle AKI:lle, tupakoitsijoilla oli korkeampi seerumin kreatiniinipitoisuus kuin tupakoimattomilla. Vaikea AKI, jonka määritelmänä oli seerumin kreatiniinipitoisuus ≥ 353.6 μmol/L, oli yleisempi tupakoitsijoilla kuin tupakoimattomilla. Tupakoinnin lopettaminen palautti kuitenkin vakavan AKI:n riskin tupakoimattomien tasolle.
Edeltävää alkoholin käyttöä tutkittiin biologisilla merkkiaineilla 66 potilaalla. Yhdistelmämerkkiaine GGT-CDT:llä voidaan tunnistaa runsas alkoholinkäyttö 90 %:n herkkyydellä ja 98 %:n tarkkuudella. Toinen mitattu merkkiaine oli virtsan etyyliglukuronidi (EtG), jolla voidaan havaita hiljattainen alkoholinkäyttö. Yhteensä 41 prosentilla potilaista havaittiin kontrollikäynnillä biokemiallisia merkkejä viimeaikaisesta alkoholinkäytöstä. Alkoholin käyttö ei kuitenkaan näyttänyt altistavan potilaita vaikeammalle myyräkuumeelle. Tässä tutkimuksessa määritettiin myös seerumin maksaentsyymit ja amylaasi. Maksaentsyymit olivat hieman koholla akuutin infektion aikana, mutta niiden nousu ei liittynyt vakavampaan infektioon. Akuutteja haimatulehduksia ei havaittu.
Hantavirusinfektioiden patogeneesissä on keskeistä lisääntynyt endoteelin läpäisevyys ja kapillaarivuoto. Pleuranesteen kertymistä on raportoitu PUUV- infektiossa, mutta vatsan alueen nestekertymiä on tutkittu varsin vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin magneettikuvauksella (MRI) pallean alapuolisia nestekertymiä sekä pleuranestekertymiä 27 PUUV-infektioon sairastuneella potilaalla. Nestemäärää verrattiin potilaiden oireisiin, sekä kliinisiin- että laboratoriolöydöksiin. Kaikilla potilailla todettiin ylimääräistä nestettä. Sitä havaittiin yleisimmin perirenaalitilassa, psoas-lihaksen vieressä, ja fossa Douglasissa. Pleuranestettä havaittiin 25 potilaalla. Potilaat, joilla oli suuremmat nestekertymät, eivät kuitenkaan oireilleet useammin kuin potilaat, joilla oli vähäisempi nesteretentio. Sekä intra- että retroperitoneaalisen nesteen määrä korreloi käänteisesti seerumin kreatiniinipitoisuuden kanssa. Retroperitoneaalisen nesteen määrällä oli käänteinen korrelaatio myös seerumin kystatiini C-pitoisuuksien kanssa. Lisääntynyt nesteen kertyminen intraperitoneaalitilaan liittyi korkeampiin C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuuksiin.
Useiden biologisten merkkiaineiden on osoitettu pystyvän ennustamaan infektiotaudin vakavuutta. Liukoinen urokinaasityyppinen plasminogeenia aktivoiva reseptori (suPAR) on glykoproteiini, jonka pitoisuus lisääntyy erilaisissa tulehdustiloissa ja infektioissa. Plasman suPAR mitattiin 97 potilaalta akuutin PUUV-infektion aikana ja toipilasvaiheessa. SuPAR-pitoisuudet olivat akuutissa vaiheessa merkitsevästi suuremmat kuin toipilasvaiheessa. Korkeammat pitoisuudet liittyivät vaikeampaan AKI:iin. Plasman suPAR-pitoisuudet korreloivat seerumin kreatiniinipitoisuuksien kanssa, ja dialyysihoitoa tarvitsevilla potilailla havaittiin korkeammat suPAR-pitoisuudet kuin potilailla, jotka eivät tarvinneet dialyysihoitoa. Yhteenvetona voidaan todeta, että tupakointi johtaa vaikeampaan akuuttiin munuaisvaurioon sairaalahoitoon joutuneilla myyräkuumepotilailla. Sen sijaan alkoholin käyttö ei näytä vaikuttavan myyräkuumeen taudinkuvaan. Maksaentsyymien pitoisuus lisääntyy akuutissa myyräkuumeessa, mutta ilmiö ei liity vaikeampaan tautiin. Vatsan MRI-tutkimuksessa nähdään nestekertymiä sairaalahoitoa vaatineilla myyräkuumepotilailla, mutta suuremmat nestekertymät eivät liity vaikeampaan akuuttiin munuaisvaurioon. Sen sijaan nestekertymät voivat näyttäytyä munuaisvaurion kannalta suojaavanatekijänä. Kun arvioidaan potilaita biologisilla merkkiaineilla, plasman suPAR-pitoisuus on koholla akuutissa myyräkuumeessa ja se korreloi akuutin munuaistaudin vaikeuteen.
Tupakoinnin ja alkoholin käytön on osoitettu vaikuttavan infektiosairauksien taudinkuvaan. Tupakointi johtaa rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutoksiin hengitysteissä. Lisäksi tupakointi vaikuttaa immuunijärjestelmään monin tavoin. Se johtaa infektioalttiuteen ja vaikuttaa myös joidenkin infektioiden kliiniseen taudinkuvaan. Myös alkoholi vaikuttaa infektioalttiuteen ja joidenkin infektioiden taudinkulkuun.
Tässä väitöskirjatyössä selvitettiin näiden kahden elämäntapatekijän mahdollista vaikutusta myyräkuumeen taudinkuvaan. Lisäksi selvitettiin, onko magneettitutkimuksella todettavissa nestekertymiä ja näiden mahdollista yhteyttä taudinkuvaan. Tutkimuksessa selvitettiin myös liukoisen urokinaasityyppisen plasminogeenia aktivoivan reseptorin (suPAR) roolia myyräkuumeen vaikeusasteen ennustamisessa.
Tupakointihistoria selvitettiin 357 myyräkuumepotilaalta kyselylomakkeella. Tupakointi altisti potilaan vaikeammalle AKI:lle, tupakoitsijoilla oli korkeampi seerumin kreatiniinipitoisuus kuin tupakoimattomilla. Vaikea AKI, jonka määritelmänä oli seerumin kreatiniinipitoisuus ≥ 353.6 μmol/L, oli yleisempi tupakoitsijoilla kuin tupakoimattomilla. Tupakoinnin lopettaminen palautti kuitenkin vakavan AKI:n riskin tupakoimattomien tasolle.
Edeltävää alkoholin käyttöä tutkittiin biologisilla merkkiaineilla 66 potilaalla. Yhdistelmämerkkiaine GGT-CDT:llä voidaan tunnistaa runsas alkoholinkäyttö 90 %:n herkkyydellä ja 98 %:n tarkkuudella. Toinen mitattu merkkiaine oli virtsan etyyliglukuronidi (EtG), jolla voidaan havaita hiljattainen alkoholinkäyttö. Yhteensä 41 prosentilla potilaista havaittiin kontrollikäynnillä biokemiallisia merkkejä viimeaikaisesta alkoholinkäytöstä. Alkoholin käyttö ei kuitenkaan näyttänyt altistavan potilaita vaikeammalle myyräkuumeelle. Tässä tutkimuksessa määritettiin myös seerumin maksaentsyymit ja amylaasi. Maksaentsyymit olivat hieman koholla akuutin infektion aikana, mutta niiden nousu ei liittynyt vakavampaan infektioon. Akuutteja haimatulehduksia ei havaittu.
Hantavirusinfektioiden patogeneesissä on keskeistä lisääntynyt endoteelin läpäisevyys ja kapillaarivuoto. Pleuranesteen kertymistä on raportoitu PUUV- infektiossa, mutta vatsan alueen nestekertymiä on tutkittu varsin vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin magneettikuvauksella (MRI) pallean alapuolisia nestekertymiä sekä pleuranestekertymiä 27 PUUV-infektioon sairastuneella potilaalla. Nestemäärää verrattiin potilaiden oireisiin, sekä kliinisiin- että laboratoriolöydöksiin. Kaikilla potilailla todettiin ylimääräistä nestettä. Sitä havaittiin yleisimmin perirenaalitilassa, psoas-lihaksen vieressä, ja fossa Douglasissa. Pleuranestettä havaittiin 25 potilaalla. Potilaat, joilla oli suuremmat nestekertymät, eivät kuitenkaan oireilleet useammin kuin potilaat, joilla oli vähäisempi nesteretentio. Sekä intra- että retroperitoneaalisen nesteen määrä korreloi käänteisesti seerumin kreatiniinipitoisuuden kanssa. Retroperitoneaalisen nesteen määrällä oli käänteinen korrelaatio myös seerumin kystatiini C-pitoisuuksien kanssa. Lisääntynyt nesteen kertyminen intraperitoneaalitilaan liittyi korkeampiin C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuuksiin.
Useiden biologisten merkkiaineiden on osoitettu pystyvän ennustamaan infektiotaudin vakavuutta. Liukoinen urokinaasityyppinen plasminogeenia aktivoiva reseptori (suPAR) on glykoproteiini, jonka pitoisuus lisääntyy erilaisissa tulehdustiloissa ja infektioissa. Plasman suPAR mitattiin 97 potilaalta akuutin PUUV-infektion aikana ja toipilasvaiheessa. SuPAR-pitoisuudet olivat akuutissa vaiheessa merkitsevästi suuremmat kuin toipilasvaiheessa. Korkeammat pitoisuudet liittyivät vaikeampaan AKI:iin. Plasman suPAR-pitoisuudet korreloivat seerumin kreatiniinipitoisuuksien kanssa, ja dialyysihoitoa tarvitsevilla potilailla havaittiin korkeammat suPAR-pitoisuudet kuin potilailla, jotka eivät tarvinneet dialyysihoitoa. Yhteenvetona voidaan todeta, että tupakointi johtaa vaikeampaan akuuttiin munuaisvaurioon sairaalahoitoon joutuneilla myyräkuumepotilailla. Sen sijaan alkoholin käyttö ei näytä vaikuttavan myyräkuumeen taudinkuvaan. Maksaentsyymien pitoisuus lisääntyy akuutissa myyräkuumeessa, mutta ilmiö ei liity vaikeampaan tautiin. Vatsan MRI-tutkimuksessa nähdään nestekertymiä sairaalahoitoa vaatineilla myyräkuumepotilailla, mutta suuremmat nestekertymät eivät liity vaikeampaan akuuttiin munuaisvaurioon. Sen sijaan nestekertymät voivat näyttäytyä munuaisvaurion kannalta suojaavanatekijänä. Kun arvioidaan potilaita biologisilla merkkiaineilla, plasman suPAR-pitoisuus on koholla akuutissa myyräkuumeessa ja se korreloi akuutin munuaistaudin vaikeuteen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]