Alistua mukisematta vai suostua? : Selkokielisen lastenkirjallisuuden verbeistä
Sainio, Aura (2023)
2023
Kielten maisteriohjelma - Master's Programme in Languages
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304043464
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304043464
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan selkokielisessä lastenkirjallisuudessa olevia verbi-ilmauksia. Tutkimuskysymykset koskevat sitä, millaiset verbi-ilmaukset ovat säilyneet ennallaan alkuperäisistä teoksista selkomukautuksiin, millä eri keinoilla niitä on mukautettu ja miten mukautettujen verbi-ilmausten merkitykset muuttuvat. Tutkimusaineisto on kerätty kolmesta lastenkirjaparista. Teokset ovat Elina Karjalaisen Uppo-Nalle (1977) ja sen selkomukautus (Silja Vuorikuru 2021), Vuokko Hurmeen Kiepaus (2017) ja sen selkomukautus (Hanna Männikkölahti, 2019) sekä Paula Norosen Supermarsu lentää Intiaan (2007) ja sen selkomukautus (Riikka Tuohimetsä, 2020). Aineisto koostuu 537 verbi-ilmauksesta ja alkuperäisten teosten vastineista. Verbi-ilmaukset on jaoteltu kuuteen semanttiseen verbiluokkaan ja verbimuutoksia on tarkasteltu luokkakohtaisesti. Verbiluokat ovat tilaverbit, tapahtumaverbit, tekoverbit, liikeverbit, puheaktiverbit ja mentaaliverbit.
Tuloksissa on jonkin verran vaihtelua sekä luokka- että kirjakohtaisesti, mutta yleinen tarkastelu osoittaa, että melko suuri osa verbi-ilmauksista säilyy ennallaan alkuperäisistä teoksista selkomukautuksiin. Monet lastenkirjallisuuden verbeistä ovat alkujaankin yleisiä ja konkreettisia eikä niiden mukauttamiselle ole tarvetta. Mukautettujen verbien määrä vaihtelee erityisesti semanttisen luokan mukaan. Mukautuskeinoista nousee esiin erityisesti kolme kategoriaa: (1) Verbi-ilmauksen supistaminen tai täydentäminen eli yleensä argumenttien lisääminen tai poistaminen. Näistä ilmauksen supistaminen on tyypillisempää kuin täydentäminen. (2) Osittain mukauttaminen, jossa verbi-ilmauksesta vaihdetaan joko verbi tai jokin tai jotkin argumenteista. (3) Täysin eri ilmauksen käyttäminen, jossa verbin merkitys voi joko pysyä samana tai muuttua erilaiseksi. Lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu selkomukautuksiin lisättyjä verbejä, joilla ei ole vastinetta alkuperäisissä versioissa. Selkomukautuksiin lisätään verbejä erityisesti siksi, ettei tekstiin voi jättää tulkinnanvaraa.
Kun alkuperäistä tekstiä mukautetaan selkokielelle, tapahtuu väistämättä myös merkitysten muutoksia. Selkomukauttaminen aiheuttaa sekä varsinaisia merkitysten muutoksia että sävyeroja alkuperäisen tekstin ja selkomukautuksen välille. Tutkielma osoittaa, että selkomukautettujen verbien merkitykset ovat pääasiassa yleisempiä, neutraalimpia ja konkreettisempia kuin alkuperäisten teosten merkitykset. Toisinaan kyse on vain sävymuutoksesta, jolloin verbin merkitys ei varsinaisesti muutu. Koska konteksti vaikuttaa verbin tulkintaan, joissain tapauksissa mukautuksen verbivalinta voi olla myös harvinaisempi kuin alkuperäisen teoksen.
Tutkielma on osa selkokielisen kirjallisuuden tutkimuskenttää. Yhdessä muiden selkokieltä käsittelevien tutkimusten kanssa voidaan tarkastella sitä, millaisia ominaisuuksia selkokaunokirjallisuuteen kuuluu ja millaisin keinoin selkomukautuksia tehdään. Selkokielen tutkimus auttaa kehittämään selkokieltä ja selkokielen kirjoitusohjeita, mikä on tärkeää, sillä selkokielen tarvitsijoiden määrä on jatkuvasti kasvussa.
Tuloksissa on jonkin verran vaihtelua sekä luokka- että kirjakohtaisesti, mutta yleinen tarkastelu osoittaa, että melko suuri osa verbi-ilmauksista säilyy ennallaan alkuperäisistä teoksista selkomukautuksiin. Monet lastenkirjallisuuden verbeistä ovat alkujaankin yleisiä ja konkreettisia eikä niiden mukauttamiselle ole tarvetta. Mukautettujen verbien määrä vaihtelee erityisesti semanttisen luokan mukaan. Mukautuskeinoista nousee esiin erityisesti kolme kategoriaa: (1) Verbi-ilmauksen supistaminen tai täydentäminen eli yleensä argumenttien lisääminen tai poistaminen. Näistä ilmauksen supistaminen on tyypillisempää kuin täydentäminen. (2) Osittain mukauttaminen, jossa verbi-ilmauksesta vaihdetaan joko verbi tai jokin tai jotkin argumenteista. (3) Täysin eri ilmauksen käyttäminen, jossa verbin merkitys voi joko pysyä samana tai muuttua erilaiseksi. Lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu selkomukautuksiin lisättyjä verbejä, joilla ei ole vastinetta alkuperäisissä versioissa. Selkomukautuksiin lisätään verbejä erityisesti siksi, ettei tekstiin voi jättää tulkinnanvaraa.
Kun alkuperäistä tekstiä mukautetaan selkokielelle, tapahtuu väistämättä myös merkitysten muutoksia. Selkomukauttaminen aiheuttaa sekä varsinaisia merkitysten muutoksia että sävyeroja alkuperäisen tekstin ja selkomukautuksen välille. Tutkielma osoittaa, että selkomukautettujen verbien merkitykset ovat pääasiassa yleisempiä, neutraalimpia ja konkreettisempia kuin alkuperäisten teosten merkitykset. Toisinaan kyse on vain sävymuutoksesta, jolloin verbin merkitys ei varsinaisesti muutu. Koska konteksti vaikuttaa verbin tulkintaan, joissain tapauksissa mukautuksen verbivalinta voi olla myös harvinaisempi kuin alkuperäisen teoksen.
Tutkielma on osa selkokielisen kirjallisuuden tutkimuskenttää. Yhdessä muiden selkokieltä käsittelevien tutkimusten kanssa voidaan tarkastella sitä, millaisia ominaisuuksia selkokaunokirjallisuuteen kuuluu ja millaisin keinoin selkomukautuksia tehdään. Selkokielen tutkimus auttaa kehittämään selkokieltä ja selkokielen kirjoitusohjeita, mikä on tärkeää, sillä selkokielen tarvitsijoiden määrä on jatkuvasti kasvussa.