Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa opettavien kokemuksia hybridiopetuksesta

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa opettavilla on hybridiopettamisesta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaiseksi opettajat kokevat oman osaamisensa hybridiopetuksen suhteen, millaisia kokemuksia heillä on hybridiosallistumisen mahdollistavista kursseista ja millaisia haasteita he ovat joutuneet huomioimaan hybridiopetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa huomioimaan. Hybridiopetus viittaa opetustilanteisiin, joihin kaikki opiskelijat eivät osallistu fyysisesti samassa paikassa, vaan osa osallistujista on mukana opetuksessa samanaikaisesti etäyhteyksien avulla. Eri osallistumistavoista huolimatta opiskelijat kuitenkin muodostavat yhtenäisen ryhmän. Tutkimus toteutettiin lomakehaastatteluna. Aineisto kerättiin sähköisesti vapaaehtoisilta opettajilta, joilla oli kokemusta hybridiopettamisesta yliopistossa. Lomakehaastatteluun vastasi kolme opettajaa. Lisäksi vertasin opettajien vastauksia aiempaan tutkimustietoon systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Aineiston analyysissa käytettiin apuna laadullista sisällönanalyysia. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että haastateltavien kokemukset hybridiopettamisesta ovat vaihtelevia. Haastateltavat kokivat hybridiopetuksen soveltuvan esimerkiksi opettajajohtoiseen opetukseen, mutta haasteellisemmaksi he kuvasivat esimerkiksi vuorovaikutusta luokkatilassa ja etänä olevien opiskelijoiden välillä. Vuorovaikutuksen haasteet liittyvät etenkin opiskelijoiden tavoittamiseen etänä ja heidän tarpeelliseen huomiointiinsa. Haastateltavat kokivat hybridiopetuksen osalta osaamisensa hyväksi tai tyydyttäväksi, mutta nostivat esiin opettajakollegoiden tukemisen tarpeen. Toisaalta haastattelut osoittavat, että kokemus hybridiopetuksesta lisää luottamusta omaan selviytymiseen hybridiopetustilanteista. Kirjallisuuskatsaus tuki yliopisto-opettajien havaintoja hybridiopetuksesta. Jatkotutkimusta aiheesta tarvitaan erityisesti laajemminkin suomalaisissa yliopistoissa, jotta tiedostetaan, millainen osaaminen suomalaisissa yliopistoissa on hybridiopettamisen osalta ja miten opettajia voidaan mahdollisesti tukea hybridiopettamiseen liittyvissä haasteissa. Lisäksi tässä tutkimuksessa nousi esiin huoli opiskelijoiden eristäytymisestä etäopetustilanteissa, jolloin opiskelijoiden sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimus koronapandemian jälkeen on paikallaan.