Asukkaiden eriytyvä lähiö: Eronteon diskurssit pansiopernolaisten puheessa

Abstract

Alueiden epätoivottu eriytyminen eli segregaatio on voimistunut Suomessa 2000-luvulla. Ilmiössä on kysymys alueiden sosiaalisesta erilaistumisesta, käytännössä erilaisten väestöryhmien hajaantumisesta omille alueilleen. Lähiöistyneessä Suomessa havaittiin 1990-luvun lamassa, että työttömyys keskittyi aiempaa voimallisemmin kaupunkien lähiöihin. Vuosituhannen vaihteen jälkeen kehityksessä oli entistä selkeämmin kysymys huono-osaisuuden alueellisesta kasautumisesta. Alueet alkoivat eriytyä myös etnisesti.

Segregaatiota mitataan tyypillisesti tarkastelemalla alueen tulo- ja koulutustasoa, asukkaiden sosioekonomista asemaa ja etnistä taustaa. Tilastotiedot tuovat kuitenkin esiin vain yhden puolen alueiden eriytymisestä. Ilmiön merkitystä eletyssä arjessa auttavat ymmärtämään asukkaiden kokemukset. Siksi tilastotietoja on perusteltua ja tarpeellista täydentää asukkaiden kokemustiedolla.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan monella mittarilla eriytyneen lähiön asukkaiden puhetta omasta asuinalueestaan. Päätutkimuskysymys on miten asukkaat puhuvat omasta lähiöstään? Lisäksi tutkielma vastaa kysymykseen miten segregaatio näyttäytyy asukkaiden puheessa? Tutkielman aineiston muodostavat turkulaisen Pansio-Pernon lähiön asukkaiden haastattelut. Haastattelut toteutettiin kävelyhaastatteluina Pansio-Pernossa marras–joulukuussa 2022. Aineistoa analysoidaan diskurssianalyysin keinoin.

Tutkielman tulokset osoittavat, että Pansio-Pernon asukkaat puhuvat lähiöstään eronteon diskurssien kautta. Asukkaat erottavat toisistaan lähiöön liitetyn huonon maineen ja asukkaiden kokeman todellisuuden, Pansio-Pernon ja muut alueet, lähiön asukkaat ja muut ihmiset sekä menneisyyden, nykyisen ja tulevaisuuden Pansio-Pernon. Lisäksi tutkielman analyysi tekee näkyväksi asukkaiden tavan puhua segregaatiosta mainitsematta ilmiötä nimeltä.

Pansiopernolaiset puhuvat asuinalueestaan toisin kuin olemme tottuneet julkisessa keskustelussa eriytyneistä lähiöistä kuulemaan. Asukkaiden Pansio-Perno on huonon maineen leimaama ja siitä huolimatta asukkaiden valitsema, rauhalliseksi koettu asuinalue luonnon keskellä. Tuore tieto eriytyneen lähiön asukkaiden käsityksistä rikastaa lähiöistä ja segregaatiosta käytävää yhteiskunnallista keskustelua, jossa asukkaiden näkökulma on usein yksipuolinen tai se uupuu kokonaan.

Unwanted housing segregation has increased in Finland in the 21st century. This phenomenon is about the increasing social differentiation inside residential areas, where various sub-groups in a residential area flock together and disperse into their own areas. In Finland, in the 1990s, unemployment was found to be more concentrated in the suburbs than in the past. After the start of the new millennium, the social divide in the residential areas continued to grow. The regions also began to separate ethnically.

Segregation is typically measured by looking at the income and education level of an area, the socio-economic status and ethnic background of the inhabitants. However, statistical data only tells one side of the story. The experiences of the residents paint a different picture and help to understand everyday life in the areas. It is therefore justified and necessary to supplement the statistical data with the first-hand-experiences from the residents.

This pro gradu -thesis examines the talk of people living in neighborhood that is segregated according to many indicators. The main research question is how do residents talk about their own suburb? In addition, the thesis aims to answer how segregation appears in the speech of the inhabitants. The study material consists of interviews with the residents of Pansio-Perno neighborhood in Turku. The interviews were conducted while walking with residents in Pansio-Perno in November–December 2022. The data has since been analyzed by means of discourse analysis.

The findings in this thesis show that the residents of Pansio-Perno talk about their suburbs through discourses. The residents distinguish between the bad reputation of Pansio-Perno from outside, and the reality they experience themselves. There’s an ”us” and ”them” being addressed in speech about the area. Talking about time-specific snapshots from the past, present and possible futures for Pansio-Perno also bring on certain discourses. The analysis of the thesis makes visible how the residents talk about segregation without mentioning the phenomenon by name.

The residents of Pansio-Perno talk about their neighborhood in a way that differs from what we are used to hearing in public debates about the segregated suburbs. Pansio-Perno is coloured by a bad reputation, and seen from the outside in a way that differs greatly from the experiences on the inside. The residents see it as a peaceful place in the middle of nature. Such opposing views and inside-information from people living in neighborhood enriches the debate about the segregated suburbs. Something which is sorely needed in debates about issues that are often one-sided or lacking.