Kuulumisen rakentuminen armeijassa: Yhteismajoituskokeiluun osallistuneiden naisten käsityksiä
Lempola, Kirsi (2023)
Lempola, Kirsi
2023
Viestinnän maisteriohjelma - Master's Programme in Speech Communication
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303303357
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303303357
Tiivistelmä
Armeijaorganisaation kulttuuri ja toimintatavat ovat monilta osin rakentuneet palvelemaan cis-heteromiehiä. Suomessa myös naiset ovat jo lähes 30 vuoden ajan voineet osallistua vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Armeijaorganisaatiota leimaavat kuitenkin edelleen hegemonisen maskuliinisuuden ihanteet, jotka rajoittavat kaikkien organisaation jäsenten vuorovaikutusta heidän sukupuolestaan riippumatta. Sukupuolten välistä tasa-arvoa on viime vuosina pyritty parantamaan Puolustusvoimissa yhteismajoituskokeilun avulla, mutta kokeilua ei ole tiettävästi tutkittu kuulumisen näkökulmasta. Kokeiluun osallistuneiden naisten kuulumisen tutkiminen on tärkeää niin varushenkilöiden hyvinvoinnin kuin armeijaorganisaation suorituskyvyn kannalta. Lisäksi naisten kokemusten tutkiminen luo pohjaa sukupuolten väliselle tasa-arvolle.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten armeijan yhteismajoituskokeilussa mukana olleet naiset kuvaavat kuulumisen muodostumista ja sen seurauksia. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Aineisto muodostui kymmenen yhteismajoituskokeiluun osallistuneen naisen haastatteluista ja se analysointiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tulokset antavat tietoa vuorovaikutustekijöistä, joiden haastatellut kokevat rakentaneen, heikentäneen ja vahvistaneen kuulumistaan. Lisäksi tuloksista käy ilmi, mitä seurauksia erilaisilla kuulumisen kokemuksilla on vuorovaikutustekijöihin liittyen.
Tulokset osoittavat, että kuulumista muodostavat vuorovaikutustekijät ovat asepalveluksen suorittaneiden naisten mukaan yhteydessä organisaatiokulttuuriin ja siihen mukautumiseen. Tulokset osoittavat myös, että interpersonaaliset tekijät ovat tärkeitä kuulumisen muodostumisessa. Etenkin supportiivinen viestintä, hyväksynnän ilmaisu, yhdessä vietetty aika, ihmissuhteet, konfliktit ja yhdessäolon luontevuus muodostavat asepalveluksen suorittaneiden naisten kuulumista. Lisäksi kuuluminen muodostuu yksilön henkilökohtaisista ominaisuuksista ja tunnekokemuksista sekä samaistumispinnasta organisaation muiden jäsenten kanssa. Vahvistuneen kuulumisen merkittäviä seurauksia olivat esimerkiksi mukautuminen organisaatiokulttuuriin ja henkilökohtainen tunne viihtymisestä. Lisäksi se näkyi etenkin läheisissä ihmissuhteissa sosiaalisen tuen ja yhdessä vietetyn ajan lisääntymisenä. Heikentynyt kuulumisen tunne puolestaan muun muassa vähensi naisten motivaatiota ja sai heidät joko vetäytymään muiden seurasta tai yrittämään mukautua organisaatiokulttuuriin myös silloin, kun se oli heille vahingollista.
Tutkielman tuoman ymmärryksen avulla armeijan olosuhteita voidaan kehittää palvelemaan varushenkilöitä tasavertaisemmin. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää muiden miesvaltaisten organisaatioiden tutkimiseen ja kehittämiseen.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten armeijan yhteismajoituskokeilussa mukana olleet naiset kuvaavat kuulumisen muodostumista ja sen seurauksia. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Aineisto muodostui kymmenen yhteismajoituskokeiluun osallistuneen naisen haastatteluista ja se analysointiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tulokset antavat tietoa vuorovaikutustekijöistä, joiden haastatellut kokevat rakentaneen, heikentäneen ja vahvistaneen kuulumistaan. Lisäksi tuloksista käy ilmi, mitä seurauksia erilaisilla kuulumisen kokemuksilla on vuorovaikutustekijöihin liittyen.
Tulokset osoittavat, että kuulumista muodostavat vuorovaikutustekijät ovat asepalveluksen suorittaneiden naisten mukaan yhteydessä organisaatiokulttuuriin ja siihen mukautumiseen. Tulokset osoittavat myös, että interpersonaaliset tekijät ovat tärkeitä kuulumisen muodostumisessa. Etenkin supportiivinen viestintä, hyväksynnän ilmaisu, yhdessä vietetty aika, ihmissuhteet, konfliktit ja yhdessäolon luontevuus muodostavat asepalveluksen suorittaneiden naisten kuulumista. Lisäksi kuuluminen muodostuu yksilön henkilökohtaisista ominaisuuksista ja tunnekokemuksista sekä samaistumispinnasta organisaation muiden jäsenten kanssa. Vahvistuneen kuulumisen merkittäviä seurauksia olivat esimerkiksi mukautuminen organisaatiokulttuuriin ja henkilökohtainen tunne viihtymisestä. Lisäksi se näkyi etenkin läheisissä ihmissuhteissa sosiaalisen tuen ja yhdessä vietetyn ajan lisääntymisenä. Heikentynyt kuulumisen tunne puolestaan muun muassa vähensi naisten motivaatiota ja sai heidät joko vetäytymään muiden seurasta tai yrittämään mukautua organisaatiokulttuuriin myös silloin, kun se oli heille vahingollista.
Tutkielman tuoman ymmärryksen avulla armeijan olosuhteita voidaan kehittää palvelemaan varushenkilöitä tasavertaisemmin. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää muiden miesvaltaisten organisaatioiden tutkimiseen ja kehittämiseen.