Passi- ja henkilökorttirekisterin sormenjälkien käyttö rikostutkinnassa : Käyttötarkoitussidonnaisuuden laajentamisen vaikutukset yksilön oikeussuojaan
Niemi, Venla (2023)
Niemi, Venla
2023
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-04-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303233113
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303233113
Tiivistelmä
Sormenjäljet ovat yksi luotettavimpia tapoja tunnistaa henkilö. Sormenjälkiä on pitkään käytetty apuna poliisissa henkilön tunnistamiseksi. Sormenjälkivertailujen hyödyntäminen soveltuu erinomaisesti rikostutkinnan työkaluksi. Ratkaisevien tulosten saavuttamiseksi on poliisi organisaationa osoittanut tarpeen saada hyödyntää mahdollisimman suuria vertailutuloksia saatavilla olevista rekistereistä. Passin ja matkustusoikeudellisen henkilökortin hakijalta talletetaan sekä asiakirjalle että erilliselle poliisin hallitsemalle henkilötietorekisterille biotunnisteina kuva, nimikirjoitus ja sormenjäljet. Tälle henkilötietorekisterille tallennettujen sormenjälkien voidaan nähdä tuovan merkittävää hyötyä poliisin lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi rikosten ennaltaehkäisyyn, paljastamiseen ja selvittämiseen. Kyseinen rekisterin käyttö on kuitenkin sidottu käyttötarkoitussidonnaisuuteen, jonka mukaan rekisterin tietoja ei saa hyödyntää sen alkuperäisen käyttötarkoituksen ulkopuolelta. Rikostutkinta ei ole lain mukaan tämän rekisterin tarkoitus.
Tässä tutkielmassa selvitetään passi- ja henkilökorttirekisterin sormenjälkitietojen käyttötarkoitussidonnaisuuden laajentamisen mahdollisuutta. Rekisterin alkuperäinen tarkoitus on henkilön vahva tunnistaminen matkustusoikeudellisen asiakirjan myönnön yhteydessä ja näin identiteettivarkausten esto. Nyt rekisterin sisältämien henkilötietojen käyttötarkoitusta halutaan poliisin toimesta laajentaa rikostutkinnan hyödyksi. Tämä muutos tuo esille yksilön perusoikeussuojan kannalta oikeudellisia ongelmia esimerkiksi henkilötietojen suojasta. Aiheellista on selvittää, toteutuuko yksilön oikeusturva tarvittavalla laajuudella mahdollisen muutoksen yhteydessä sekä esittää lainsäätäjälle suosituksia siitä, miten tämä voisi tapahtua.
Tutkielma keskittyy systemoimaan ja tulkitsemaan oikeuslähteitä lainopin avulla. Lainoppi, eli oikeusdogmatiikka tutkii sitä, mikä on voimassa olevaa oikeutta ja mikä merkitys sillä on tutkittavaan aiheeseen. Tulkintatyötä tehdään soveltamalla eri tason oikeuslähteitä. Näin voidaan selvittää, onko passi- ja henkilökorttirekisterin sormenjälkien käyttö mahdollista rikostutkinnassa. Tutkielman pääasiallinen aineisto koostuu yksilön oikeuksia suojaavasta lainsäädännöstä, lain esitöistä, asiantuntijalausunnoista, tuomioistuimien ratkaisuista ja oikeuskirjallisuudesta. Passi- ja henkilökorttirekisterin sormenjälkien hyödyntämistä rikostutkintaan on pyritty tuomaan lainsäädäntöön tuloksetta aikaisemmin. Nyt kuitenkin EU:n tietosuoja-asetus on tuonut oikeusjärjestyksen tulkintaan muutoksia käyttötarkoitussidonnaisuudesta.
Tutkielman tulosten mukaan passi- ja henkilökorttirekisterin sormenjälkien käyttötarkoitusta voidaan perusoikeuksien toteutumisen ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden valossa laajentaa rajatusti rikostutkintaan. Yleinen tietosuoja-asetus osoittaa, että käyttötarkoitussidonnaisuutta koskeva sääntely perustuu kansalliseen liikkumavaraan ja näin siitä voidaan säätää kansallisella tasolla. Sormenjälkien laajempi käyttötarkoitus erityisesti vakavien rikosten ennalta estoon, paljastamiseen ja selvittämiseen osoittaa perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tarpeen luoda myös perusoikeusjärjestelmään rajauksia, sillä muutoksella on merkittävää vaikutusta yhteiskunnan turvallisuudelle. Passi- ja henkilökorttirekisterin sormenjälkien käyttötarkoitussidonnaisuudesta on kuitenkin säädettävä erityisen tarkkarajaista lainsäädäntöä. Lainsäätäjän on otettava huomioon henkilötietojen suoja, liikkumisvapaus, alaikäisten korostettu oikeusturva, henkilötietojen säilytysaika, suhteellisuusperiaate ja osoitettava tilanteet, jolloin biotunnisteiden käyttö olisi sallittua.
Tässä tutkielmassa selvitetään passi- ja henkilökorttirekisterin sormenjälkitietojen käyttötarkoitussidonnaisuuden laajentamisen mahdollisuutta. Rekisterin alkuperäinen tarkoitus on henkilön vahva tunnistaminen matkustusoikeudellisen asiakirjan myönnön yhteydessä ja näin identiteettivarkausten esto. Nyt rekisterin sisältämien henkilötietojen käyttötarkoitusta halutaan poliisin toimesta laajentaa rikostutkinnan hyödyksi. Tämä muutos tuo esille yksilön perusoikeussuojan kannalta oikeudellisia ongelmia esimerkiksi henkilötietojen suojasta. Aiheellista on selvittää, toteutuuko yksilön oikeusturva tarvittavalla laajuudella mahdollisen muutoksen yhteydessä sekä esittää lainsäätäjälle suosituksia siitä, miten tämä voisi tapahtua.
Tutkielma keskittyy systemoimaan ja tulkitsemaan oikeuslähteitä lainopin avulla. Lainoppi, eli oikeusdogmatiikka tutkii sitä, mikä on voimassa olevaa oikeutta ja mikä merkitys sillä on tutkittavaan aiheeseen. Tulkintatyötä tehdään soveltamalla eri tason oikeuslähteitä. Näin voidaan selvittää, onko passi- ja henkilökorttirekisterin sormenjälkien käyttö mahdollista rikostutkinnassa. Tutkielman pääasiallinen aineisto koostuu yksilön oikeuksia suojaavasta lainsäädännöstä, lain esitöistä, asiantuntijalausunnoista, tuomioistuimien ratkaisuista ja oikeuskirjallisuudesta. Passi- ja henkilökorttirekisterin sormenjälkien hyödyntämistä rikostutkintaan on pyritty tuomaan lainsäädäntöön tuloksetta aikaisemmin. Nyt kuitenkin EU:n tietosuoja-asetus on tuonut oikeusjärjestyksen tulkintaan muutoksia käyttötarkoitussidonnaisuudesta.
Tutkielman tulosten mukaan passi- ja henkilökorttirekisterin sormenjälkien käyttötarkoitusta voidaan perusoikeuksien toteutumisen ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden valossa laajentaa rajatusti rikostutkintaan. Yleinen tietosuoja-asetus osoittaa, että käyttötarkoitussidonnaisuutta koskeva sääntely perustuu kansalliseen liikkumavaraan ja näin siitä voidaan säätää kansallisella tasolla. Sormenjälkien laajempi käyttötarkoitus erityisesti vakavien rikosten ennalta estoon, paljastamiseen ja selvittämiseen osoittaa perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tarpeen luoda myös perusoikeusjärjestelmään rajauksia, sillä muutoksella on merkittävää vaikutusta yhteiskunnan turvallisuudelle. Passi- ja henkilökorttirekisterin sormenjälkien käyttötarkoitussidonnaisuudesta on kuitenkin säädettävä erityisen tarkkarajaista lainsäädäntöä. Lainsäätäjän on otettava huomioon henkilötietojen suoja, liikkumisvapaus, alaikäisten korostettu oikeusturva, henkilötietojen säilytysaika, suhteellisuusperiaate ja osoitettava tilanteet, jolloin biotunnisteiden käyttö olisi sallittua.