Koulutusintervention vaikutus hoitohenkilökunnan käsityksiin nielemisvaikeuden haittavaikutuksista: Kyselytutkimus
Uotinen, Sofia (2023)
Uotinen, Sofia
2023
Logopedian maisteriohjelma - Master's Programme in Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-04-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303243169
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303243169
Tiivistelmä
Hoitohenkilökunta työskentelee usein potilaiden keskuudessa ympäri vuorokauden. Näin ollen on tärkeää, että hoitajat osaavat tunnistaa nielemisvaikeuden ja sen mahdolliset haittavaikutukset sekä huomioida niitä hoitotyössä. Tutkimustiedon mukaan hoitohenkilökunnalla on kuitenkin usein puutteellinen tietämys nielemisvaikeuksista ja niiden hoidosta. Tutkimusten mukaan erilaisilla nielemisvaikeuskoulutuksilla voidaan lisätä hoitohenkilökunnan tietämystä nielemisvaikeuksista ja niiden oireista, mutta myös vaikuttaa hoitajien käytännön toimintaan.
Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, millaisia käsityksiä hoitohenkilökunnalla on nielemisvaikeuden mahdollisista haittavaikutuksista sekä keinoista ennaltaehkäistä ja huomioida niitä hoitotyössä. Erityisesti tarkastelun kohteena oli se, voidaanko nielemisvaikeutta käsittelevällä koulutusinterventiolla vaikuttaa näihin käsityksiin. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja siihen osallistui hoitohenkilökunnan jäseniä Itä-Suomen terveyskeskussairaaloista, hoivakodeista ja kotihoidosta. Aineiston keräsi puheterapeutti, joka järjesti yhteensä neljä eri koulutuskertaa eri yksiköissä kevään 2020 aikana. Kahden tunnin mittaisissa koulutuksissa käsiteltiin normaalia nielemistä, nielemisvaikeuksien ilmenemistä erilaisissa sairauksissa ja ikääntyessä, nielemisvaikeuden seurauksia sekä nielemisvaikeuden tunnistamista ja huomioimista hoitotyössä. Luento-opetuksen tukena käytettiin myös havainnollistavia kuvia ja videoita. Hoitohenkilökunnan jäsenet täyttivät saman kyselylomakkeen ennen koulutusta ja uudestaan 1–2 kuukautta koulutuksen jälkeen. Aineistosta rajattiin testausmenetelmän luonteen takia pois tutkimukseen osallistuneet henkilöt, jotka täyttivät kyselylomakkeen vain yhdessä mittapisteessä. Näin ollen tutkimuksen lopullinen aineisto muodostui 29 kyselyyn vastanneen hoitohenkilökunnan jäsenen ennen ja jälkeen koulutusintervention täyttämistä kyselylomakkeista. Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS-ohjelmalla (IBM SPSS Statistics 26) verraten ennen ja jälkeen koulutuksen täytettyjä kyselylomakkeita toisiinsa McNemarin testillä.
Hoitohenkilökunnan käsitykset nielemisvaikeuden haittavaikutuksista ja niiden huomioimistavoista muuttuivat koulutusintervention myötä. Osa muutoksista oli tilastollisesti merkitseviä. Monet tutkittavista tunnistivat koulutusintervention jälkeen sellaisia keinoja yleisesti huomioida nielemisvaikeutta hoitotyössä, joita he eivät ennen koulutusta tunnistaneet. Osa tutkimukseen osallistuneista hoitohenkilökunnan jäsenistä koki koulutuksen jälkeen seuraavansa ruokailutilanteita useammin kuin ennen koulutusta. Tilastollisesti merkitsevät muutokset hoitohenkilökunnan käsityksissä keinoista huomioida nielemisvaikeutta hoitotyössä koskivat potilaan vireystilan huomioimisen tärkeyttä ruokailutilanteissa ja nokkamukin käytön välttämistä. Myös hoitohenkilökunnan käsitykset keinoista ennaltaehkäistä nielemisvaikeuden haittavaikutuksia hoitotyössä muuttuivat osittain. Tilastollisesti merkitsevästi muuttuivat käsitykset, jotka liittyivät nokkamukin käyttämiseen, suuhygienian hoitoon sekä puheterapeutin asemaan nielemisvaikeuden arvioinnissa ja kuntoutuksessa. Tutkittavien tietämys nielemisvaikeuden mahdollisista haittavaikutuksista oli suhteellisen hyvällä tasolla jo ennen koulutusta eikä niihin liittyvien käsitysten suhteen tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia.
Koulutusintervention myötä tutkittavien käsitykset muuttuivat pääasiassa koulutusintervention tarkoitusta ajatellen toivottuun suuntaan, mutta myös muutoksia epätoivottuun suuntaan ilmeni. Tämän tutkielman tulokset osoittavat, että kestoltaan suhteellisen lyhyelläkin koulutusinterventiolla voidaan vaikuttaa hoitohenkilökunnan käsityksiin nielemisvaikeuden haittavaikutuksista sekä niiden ennaltaehkäisy- ja huomioimiskeinoista hoitotyössä.
Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, millaisia käsityksiä hoitohenkilökunnalla on nielemisvaikeuden mahdollisista haittavaikutuksista sekä keinoista ennaltaehkäistä ja huomioida niitä hoitotyössä. Erityisesti tarkastelun kohteena oli se, voidaanko nielemisvaikeutta käsittelevällä koulutusinterventiolla vaikuttaa näihin käsityksiin. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja siihen osallistui hoitohenkilökunnan jäseniä Itä-Suomen terveyskeskussairaaloista, hoivakodeista ja kotihoidosta. Aineiston keräsi puheterapeutti, joka järjesti yhteensä neljä eri koulutuskertaa eri yksiköissä kevään 2020 aikana. Kahden tunnin mittaisissa koulutuksissa käsiteltiin normaalia nielemistä, nielemisvaikeuksien ilmenemistä erilaisissa sairauksissa ja ikääntyessä, nielemisvaikeuden seurauksia sekä nielemisvaikeuden tunnistamista ja huomioimista hoitotyössä. Luento-opetuksen tukena käytettiin myös havainnollistavia kuvia ja videoita. Hoitohenkilökunnan jäsenet täyttivät saman kyselylomakkeen ennen koulutusta ja uudestaan 1–2 kuukautta koulutuksen jälkeen. Aineistosta rajattiin testausmenetelmän luonteen takia pois tutkimukseen osallistuneet henkilöt, jotka täyttivät kyselylomakkeen vain yhdessä mittapisteessä. Näin ollen tutkimuksen lopullinen aineisto muodostui 29 kyselyyn vastanneen hoitohenkilökunnan jäsenen ennen ja jälkeen koulutusintervention täyttämistä kyselylomakkeista. Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS-ohjelmalla (IBM SPSS Statistics 26) verraten ennen ja jälkeen koulutuksen täytettyjä kyselylomakkeita toisiinsa McNemarin testillä.
Hoitohenkilökunnan käsitykset nielemisvaikeuden haittavaikutuksista ja niiden huomioimistavoista muuttuivat koulutusintervention myötä. Osa muutoksista oli tilastollisesti merkitseviä. Monet tutkittavista tunnistivat koulutusintervention jälkeen sellaisia keinoja yleisesti huomioida nielemisvaikeutta hoitotyössä, joita he eivät ennen koulutusta tunnistaneet. Osa tutkimukseen osallistuneista hoitohenkilökunnan jäsenistä koki koulutuksen jälkeen seuraavansa ruokailutilanteita useammin kuin ennen koulutusta. Tilastollisesti merkitsevät muutokset hoitohenkilökunnan käsityksissä keinoista huomioida nielemisvaikeutta hoitotyössä koskivat potilaan vireystilan huomioimisen tärkeyttä ruokailutilanteissa ja nokkamukin käytön välttämistä. Myös hoitohenkilökunnan käsitykset keinoista ennaltaehkäistä nielemisvaikeuden haittavaikutuksia hoitotyössä muuttuivat osittain. Tilastollisesti merkitsevästi muuttuivat käsitykset, jotka liittyivät nokkamukin käyttämiseen, suuhygienian hoitoon sekä puheterapeutin asemaan nielemisvaikeuden arvioinnissa ja kuntoutuksessa. Tutkittavien tietämys nielemisvaikeuden mahdollisista haittavaikutuksista oli suhteellisen hyvällä tasolla jo ennen koulutusta eikä niihin liittyvien käsitysten suhteen tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia.
Koulutusintervention myötä tutkittavien käsitykset muuttuivat pääasiassa koulutusintervention tarkoitusta ajatellen toivottuun suuntaan, mutta myös muutoksia epätoivottuun suuntaan ilmeni. Tämän tutkielman tulokset osoittavat, että kestoltaan suhteellisen lyhyelläkin koulutusinterventiolla voidaan vaikuttaa hoitohenkilökunnan käsityksiin nielemisvaikeuden haittavaikutuksista sekä niiden ennaltaehkäisy- ja huomioimiskeinoista hoitotyössä.