Vitamin C, Iron, Nitrate, and Nitrite in the Development of Islet Autoimmunity and Type 1 Diabetes : Two Prospective Birth Cohort Studies of Individuals at Increased Genetic Risk of Type 1 Diabetes
Mattila, Markus (2023)
Mattila, Markus
Tampere University
2023
Terveystieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2826-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2826-9
Tiivistelmä
Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus, jossa elimistön puolustusjärjestelmä tuhoaa haiman insuliinia tuottavia saarekesoluja johtaen lopulta insuliinin tuotannon loppumiseen. Kun elimistö ei kykene enää säätelemään veren sokeripitoisuutta, tarvitaan hoidoksi eliniän kestävää insuliinin annostelua. Toistaiseksi ei tarkasti tiedetä sairastumisen syitä eikä mekanismeja, mutta tiettyjen autovasta-aineiden ilmaantuminen verenkiertoon kuvastaa beetasoluauto-immuniteetin kehittymistä. Perimä ja ympäristötekijät kuten ravinto voivat vaikuttaa elimistön tulehdustekijöihin, jotka joko edistävät tai ehkäisevät autoimmuunireaktion ja edelleen kliiniseen tyypin 1 diabeteksen kehittymistä.
Väitöskirjatutkimuksessani selvitettiin lapsuusiän veren C-vitamiinipitoisuuden yhteyttä tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen sekä muokkaavatko C-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevät genotyypit tätä yhteyttä. Lisäksi selvitettiin äidin raskaudenaikaisen ravinnon C-vitamiinin, raudan, nitraatin ja nitriitin saannin yhteyttä tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen.
Aineistoni kerättiin kansainvälisestä The Environmental Determinants of Diabetes in the Young (TEDDY) (n=8,677) sekä suomalaisesta Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) (n=7,782) seurantatutkimuksista. Tutkimuksessa olevilla lapsilla on geneettisesti suurentunut sairastumisalttius tyypin 1 diabetekseen. Lapsilta seurattiin tyypin 1 diabetekseen liitettyjen autovasta-aineiden ilmaantumista sekä kliinisen tyypin 1 diabeteksen kehittymistä 3–12 kuukauden välein 15-vuotiaaksi asti (DIPP) tai kunnes tyypin 1 diabetes diagnosoitiin (TEDDY). TEDDY-tutkimuksessa veren C-vitamiinipitoisuus mitattiin vuosittain 6-vuotiaaksi asti ja lapsilta kerättiin tiedot C-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevistä geeneistä. DIPP-tutkimuksessa äitien ruoankäyttötiedot mitattiin validoidulla ruoankäytön kyselylomakkeella kahdeksannen raskauskuukauden aikana, mikä kuvailee koko raskaudenaikaisetta ruoankäyttöä. Tilastollisina analyyseinä käytettiin Cox regressioanalyysia sekä logistista regressioanalyysia.
Veren korkea C-vitamiininpitoisuus lapsuusiässä oli suojaavassa yhteydessä beetasolu-autoimmuniteetin riskiin. C-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevät genotyypit eivät muokanneet tätä yhteyttä. Äidin raskaudenaikainen C-vitamiinin, raudan, nitraatin tai nitriitin saanti ei näyttäisi olevan yhteydessä lapsen beetasolu-autoimmuniteetin tai kliinisen tyypin 1 diabeteksen riskiin.
Tulokset viittaavat siihen, että korkea veren C-vitamiininpitoisuus varhaislapsuudessa saattaa suojata beetasolu-autoimmuniteetin kehittymiseltä. Äidin raskaudenaikaisen C-vitamiinin, raudan, nitraatin tai nitriitin saanti ei ole yhteydessä lapsen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen. Ravintoaineiden tarkkaan säädelty kuljetus istukassa voi olla mahdollinen selittävä tekijä.
Väitöskirjatutkimuksessani selvitettiin lapsuusiän veren C-vitamiinipitoisuuden yhteyttä tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen sekä muokkaavatko C-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevät genotyypit tätä yhteyttä. Lisäksi selvitettiin äidin raskaudenaikaisen ravinnon C-vitamiinin, raudan, nitraatin ja nitriitin saannin yhteyttä tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen.
Aineistoni kerättiin kansainvälisestä The Environmental Determinants of Diabetes in the Young (TEDDY) (n=8,677) sekä suomalaisesta Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) (n=7,782) seurantatutkimuksista. Tutkimuksessa olevilla lapsilla on geneettisesti suurentunut sairastumisalttius tyypin 1 diabetekseen. Lapsilta seurattiin tyypin 1 diabetekseen liitettyjen autovasta-aineiden ilmaantumista sekä kliinisen tyypin 1 diabeteksen kehittymistä 3–12 kuukauden välein 15-vuotiaaksi asti (DIPP) tai kunnes tyypin 1 diabetes diagnosoitiin (TEDDY). TEDDY-tutkimuksessa veren C-vitamiinipitoisuus mitattiin vuosittain 6-vuotiaaksi asti ja lapsilta kerättiin tiedot C-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevistä geeneistä. DIPP-tutkimuksessa äitien ruoankäyttötiedot mitattiin validoidulla ruoankäytön kyselylomakkeella kahdeksannen raskauskuukauden aikana, mikä kuvailee koko raskaudenaikaisetta ruoankäyttöä. Tilastollisina analyyseinä käytettiin Cox regressioanalyysia sekä logistista regressioanalyysia.
Veren korkea C-vitamiininpitoisuus lapsuusiässä oli suojaavassa yhteydessä beetasolu-autoimmuniteetin riskiin. C-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevät genotyypit eivät muokanneet tätä yhteyttä. Äidin raskaudenaikainen C-vitamiinin, raudan, nitraatin tai nitriitin saanti ei näyttäisi olevan yhteydessä lapsen beetasolu-autoimmuniteetin tai kliinisen tyypin 1 diabeteksen riskiin.
Tulokset viittaavat siihen, että korkea veren C-vitamiininpitoisuus varhaislapsuudessa saattaa suojata beetasolu-autoimmuniteetin kehittymiseltä. Äidin raskaudenaikaisen C-vitamiinin, raudan, nitraatin tai nitriitin saanti ei ole yhteydessä lapsen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen. Ravintoaineiden tarkkaan säädelty kuljetus istukassa voi olla mahdollinen selittävä tekijä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4945]