Konsernin sisäisten lainojen siirtohinnoittelu: Koron markkinaehtoisuus
Nikkilä, Viivi (2023)
Nikkilä, Viivi
2023
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-03-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303172986
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303172986
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa on tarkasteltu konsernin sisäisten lainojen siirtohinnoittelua ja koron markkinaehtoisuutta. Merkittävä osuus maailmankaupasta muodostuu kansainvälisten etuyhteysyritysryhmien sisäisestä kaupankäynnistä. Siirtohinnoittelu on siis tärkeää, koska sillä on vaikutusta siihen, mihin valtioon kansainvälisen konsernin tulot ja menot kertyvät, sekä miten etuyhteysosapuolten verotettava tulo muodostuu. Siirtohinnoittelua ohjaa kansallinen siirtohinnoitteluoikaisusäännös, eli VML 31 §, sekä kansainvälisesti tunnetut OECD:n siirtohinnoitteluohjeet. Kumpikin siirtohinnoittelua ohjaavista oikeuslähteistä on kokenut muutoksia viime vuosien aikana. VML 31 §:n uudistus tuli voimaan 1.1.2022 ja sen myötä mahdollistetaan, että jatkossa siirtohinnoitteluoikaisu voidaan tehdä koko OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden sallimassa laajuudessa. OECD puolestaan julkaisi uudet rahoitustransaktioita koskevat siirtohinnoitteluohjeensa vuonna 2020.
Tutkielmassa tarkastellaan lainopillisen tutkimusmetodin avulla VML 31 §:n ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden sisältöä ja sitä, miten konsernin sisäisten lainankorkojen markkinaehtoisuutta tulisi niiden kautta tulkita sekä teoriassa, että yhdistämällä aihe käytäntöön tutkielmaan mukaan otetun case konsernin kautta. OECD:n siirtohinnoitteluohjeet ovat saaneet ensisijaisen tulkintalähteen aseman siirtohinnoittelun parissa jo aiemmin oikeuskäytännössä, mutta nyt vahvemmin myös VML 31 §:n vuonna 2022 voimaan tulleen uudistuksen myötä. Siitä syystä tässä tutkielmassa koron markkinaehtoisuuteen vaikuttavia tekijöitä tulkitaan pitkälti OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kautta. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, miten viimeaikaisten maailmankriisien vuoksi noussut yleinen korkotaso vaikuttaa konsernin sisäisten lainankorkojen markkinaehtoiseen tasoon.
Tutkielman tulokset osoittavat, että konsernin sisäisten lainojen siirtohinnoittelu ja markkinaehtoisen koron määrittely ovat monivaiheisia prosesseja, ja on mahdotonta antaa eksaktia markkinaehtoista korkotasoa siirtohinnoittelun edellyttäessä hyvin tapauskohtaista tarkastelua. Markkinaehtoinen korkotaso löydetään kuitenkin tapauskohtaisesti hyödyntämällä OECD:n suosittelemaa markkinahintavertailumenetelmää. Kyseisessä menetelmässä konsernin sisäiselle lainalle etsitään sisäisiä tai ulkoisia verrokkeja, joiden avulla markkinaehtoinen korkotaso pyritään määrittelemään konsernin sisäiselle lainalle. Suuressa roolissa markkinaehtoisen koron määrittelyssä on luottoluokitukset, joiden avulla vertailukelpoisia lainoja pyritään löytämään lainatietokannoista. Konsernin sisäisten lainojen siirtohinnoittelu ja markkinaehtoisen koron määrittely eivät siis ole yksiselitteisiä prosesseja, vaan huomioitavaksi tulee luottoluokitusten lisäksi myös monia muita lainan ja sen osapuolten ominaisuuksia, jotta markkinaehtoisesta korkotasosta saadaan mahdollisimman luotettava tulos.
Tutkielmassa tarkastellaan lainopillisen tutkimusmetodin avulla VML 31 §:n ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden sisältöä ja sitä, miten konsernin sisäisten lainankorkojen markkinaehtoisuutta tulisi niiden kautta tulkita sekä teoriassa, että yhdistämällä aihe käytäntöön tutkielmaan mukaan otetun case konsernin kautta. OECD:n siirtohinnoitteluohjeet ovat saaneet ensisijaisen tulkintalähteen aseman siirtohinnoittelun parissa jo aiemmin oikeuskäytännössä, mutta nyt vahvemmin myös VML 31 §:n vuonna 2022 voimaan tulleen uudistuksen myötä. Siitä syystä tässä tutkielmassa koron markkinaehtoisuuteen vaikuttavia tekijöitä tulkitaan pitkälti OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kautta. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, miten viimeaikaisten maailmankriisien vuoksi noussut yleinen korkotaso vaikuttaa konsernin sisäisten lainankorkojen markkinaehtoiseen tasoon.
Tutkielman tulokset osoittavat, että konsernin sisäisten lainojen siirtohinnoittelu ja markkinaehtoisen koron määrittely ovat monivaiheisia prosesseja, ja on mahdotonta antaa eksaktia markkinaehtoista korkotasoa siirtohinnoittelun edellyttäessä hyvin tapauskohtaista tarkastelua. Markkinaehtoinen korkotaso löydetään kuitenkin tapauskohtaisesti hyödyntämällä OECD:n suosittelemaa markkinahintavertailumenetelmää. Kyseisessä menetelmässä konsernin sisäiselle lainalle etsitään sisäisiä tai ulkoisia verrokkeja, joiden avulla markkinaehtoinen korkotaso pyritään määrittelemään konsernin sisäiselle lainalle. Suuressa roolissa markkinaehtoisen koron määrittelyssä on luottoluokitukset, joiden avulla vertailukelpoisia lainoja pyritään löytämään lainatietokannoista. Konsernin sisäisten lainojen siirtohinnoittelu ja markkinaehtoisen koron määrittely eivät siis ole yksiselitteisiä prosesseja, vaan huomioitavaksi tulee luottoluokitusten lisäksi myös monia muita lainan ja sen osapuolten ominaisuuksia, jotta markkinaehtoisesta korkotasosta saadaan mahdollisimman luotettava tulos.