Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia työhyvinvointia tukevista tekijöistä COVID- 19- pandemian aikana
Grönberg, Marion (2023)
2023
Sosiaalityön maisteriohjelma, Pori - Master's Programme in Social Work, Pori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-04-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303152947
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303152947
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia työhyvinvointia tukevista tekijöistä COVID-19-pandemian aikana. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, mitkä tekijät ovat maailmanlaajuisen pandemiakriisin aikana tukeneet vaativaa lastensuojelun sosiaalityötä tekeviä sosiaalityöntekijöitä työhyvinvoinnissa.
Tutkimusaineisto kerättiin kahden ryhmähaastattelun avulla, joissa haastateltiin COVID-19-pandemian aikana lastensuojelun sosiaalityötä tehneitä sosiaalityöntekijöitä. Haastateltavia oli molemmissa ryhmissä kolme, eli yhteensä kuusi haastateltavaa. Tuloksia analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tutkimuksen teoreettiseksi taustaksi valittiin Maslow`n tarvehierarkiaan pohjautuva Työhyvinvoinnin portaiden malli, jossa työhyvinvoinnin osa-alueet on määritelty pyramidin muotoon. Pyramidin pohjan muodostaa työhyvinvoinnin perustarpeet eli terveys ja turvallisuus. Pyramidin keskellä ovat yhteisöllisyys ja arvostus. Pyramidin huipulla on osaaminen. Mallin mukaan työntekijän on mahdollista siirtyä seuraavalle portaalle vasta sitten, kun aiemman portaan tavoitteet on saavutettu.
Tutkimustuloksissa tuli esiin, että lastensuojelun sosiaalityöntekijät kokivat työhyvinvointia pandemian aikana tukevan samat tekijät, kuin niin sanotuissa normaalioloissakin. Työhyvinvointia tukevina tekijöinä esiin nousivat resurssit, välineet, etätyö, työyhteisö, esihenkilötyö, työn autonomia ja oma kiinnostus työhön. Näistä tärkeimmiksi koettiin etätyö, työyhteisö ja esihenkilötyö. Suurin muutos pandemian myötä oli tullut etätyöhön. Pandemian koettiin vauhdittaneen lastensuojelun sosiaalityön etätyötä niin, että etätyöstä oli tullut sallittua ja mahdollista.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lastensuojelun sosiaalityöntekijät kokivat pandemian ajan työhyvinvoinnin tukemisen olevan hyvin pitkälti sosiaalityöntekijöiden omalla vastuulla. Oman kiinnostuksen ja työn autonomian merkitys työhyvinvointia tukevana tekijänä on korostunut työn muuttuessa aiempaa itsenäisemmäksi. Etätyön mahdollisuus vastasi pandemian aiheuttamiin työhyvinvoinnin haasteisiin ja tuki lastensuojelun sosiaalityötekijöiden työhyvinvointia. Etätyö mahdollisti työn tekemisen turvallisesti ja työntekijät kokivat saavansa arvostusta ja luottamusta saadessaan tehdä etätyötä. Uusia työmuotoja kehitettiin etätyöskentelyn vuoksi. The purpose of this Master’s thesis was to study the experiences of social workers in child welfare concerning the well-being of employees during the COVID-19- pandemic. The study aimed to find out which factors have supported social workers doing child welfare work in work well-being.
The data were collected with two group interviews with social workers who worked in child welfare during the COVID-19 pandemic. Both groups had three interviewees. The research methodology used was theory-driven content analysis. The steps of well-being at work based on Maslow’s hierarchy of needs were chosen as the study’s theoretical background where the elements of work well-being are defined in a shape of a pyramid. The base of the pyramid forms the foundation which consists of health and security. In the center of the pyramid are communality and respect. On top of the pyramid lies competence. According to the model, the employee cannot reach the next step until all the requirements of the previous step are reached.
The results showed that during the pandemics and before the pandemics the same factors support well-being at work. The supporting factors of work well-being were resources, equipment, remote work, work community, supervisory work, work independence, and self-interest at work. The most important factors were remote work, work community, and leadership. Remote work was the biggest change the pandemic made. The pandemic made remote work in child welfare work both possible and allowed.
The findings indicate that the social workers in child welfare experienced that well-being at work was their own responsibility. As the work has changed to be more independent the meaning of employees’ self-interest at work and work independence is now greater in supporting work well-being. The possibility of remote work answered the challenges in well-being at work caused by the pandemic and supported the work well-being of the social workers in child welfare. Remote work made working safely possible and social workers felt they were respected and trusted as they were allowed to work remotely. New forms of work were created because of remote work.
Tutkimusaineisto kerättiin kahden ryhmähaastattelun avulla, joissa haastateltiin COVID-19-pandemian aikana lastensuojelun sosiaalityötä tehneitä sosiaalityöntekijöitä. Haastateltavia oli molemmissa ryhmissä kolme, eli yhteensä kuusi haastateltavaa. Tuloksia analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tutkimuksen teoreettiseksi taustaksi valittiin Maslow`n tarvehierarkiaan pohjautuva Työhyvinvoinnin portaiden malli, jossa työhyvinvoinnin osa-alueet on määritelty pyramidin muotoon. Pyramidin pohjan muodostaa työhyvinvoinnin perustarpeet eli terveys ja turvallisuus. Pyramidin keskellä ovat yhteisöllisyys ja arvostus. Pyramidin huipulla on osaaminen. Mallin mukaan työntekijän on mahdollista siirtyä seuraavalle portaalle vasta sitten, kun aiemman portaan tavoitteet on saavutettu.
Tutkimustuloksissa tuli esiin, että lastensuojelun sosiaalityöntekijät kokivat työhyvinvointia pandemian aikana tukevan samat tekijät, kuin niin sanotuissa normaalioloissakin. Työhyvinvointia tukevina tekijöinä esiin nousivat resurssit, välineet, etätyö, työyhteisö, esihenkilötyö, työn autonomia ja oma kiinnostus työhön. Näistä tärkeimmiksi koettiin etätyö, työyhteisö ja esihenkilötyö. Suurin muutos pandemian myötä oli tullut etätyöhön. Pandemian koettiin vauhdittaneen lastensuojelun sosiaalityön etätyötä niin, että etätyöstä oli tullut sallittua ja mahdollista.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lastensuojelun sosiaalityöntekijät kokivat pandemian ajan työhyvinvoinnin tukemisen olevan hyvin pitkälti sosiaalityöntekijöiden omalla vastuulla. Oman kiinnostuksen ja työn autonomian merkitys työhyvinvointia tukevana tekijänä on korostunut työn muuttuessa aiempaa itsenäisemmäksi. Etätyön mahdollisuus vastasi pandemian aiheuttamiin työhyvinvoinnin haasteisiin ja tuki lastensuojelun sosiaalityötekijöiden työhyvinvointia. Etätyö mahdollisti työn tekemisen turvallisesti ja työntekijät kokivat saavansa arvostusta ja luottamusta saadessaan tehdä etätyötä. Uusia työmuotoja kehitettiin etätyöskentelyn vuoksi.
The data were collected with two group interviews with social workers who worked in child welfare during the COVID-19 pandemic. Both groups had three interviewees. The research methodology used was theory-driven content analysis. The steps of well-being at work based on Maslow’s hierarchy of needs were chosen as the study’s theoretical background where the elements of work well-being are defined in a shape of a pyramid. The base of the pyramid forms the foundation which consists of health and security. In the center of the pyramid are communality and respect. On top of the pyramid lies competence. According to the model, the employee cannot reach the next step until all the requirements of the previous step are reached.
The results showed that during the pandemics and before the pandemics the same factors support well-being at work. The supporting factors of work well-being were resources, equipment, remote work, work community, supervisory work, work independence, and self-interest at work. The most important factors were remote work, work community, and leadership. Remote work was the biggest change the pandemic made. The pandemic made remote work in child welfare work both possible and allowed.
The findings indicate that the social workers in child welfare experienced that well-being at work was their own responsibility. As the work has changed to be more independent the meaning of employees’ self-interest at work and work independence is now greater in supporting work well-being. The possibility of remote work answered the challenges in well-being at work caused by the pandemic and supported the work well-being of the social workers in child welfare. Remote work made working safely possible and social workers felt they were respected and trusted as they were allowed to work remotely. New forms of work were created because of remote work.