Ikääntyneiden yksinäisyyden kokemukset sekä yksinäisyyteen vaikuttavat tekijät

Abstract

Kandidaatintutkielmassani perehdyn ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyteen. Fyysisen ja henkisen toimintakyvyn sekä sosiaalisten verkostojen muutokset voivat aiheuttaa ikääntyneelle yksinäisyyttä, stressiä ja muita ongelmia.

Tutkielmassani tarkastelen yksinäisyyttä ilmiönä, joka voidaan jakaa sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Olen kiinnostunut siitä, miten yksinäisyyttä yleensäkin on tutkittu. Rajaan aiheen koskemaan länsimaissa asuvien yli 65-vuotiaiden kokemuksiin välttääkseni kulttuurierojen tarkastelua. Lisäksi rajaan COVID-19 pandemiaa koskevat tutkimukset aineistoni ulkopuolelle. Tutkielmani on kirjallisuuskatsaus ja analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysia ja tarkemmin teemoittelua.

Yksinäisyyden kokemisessa merkittävimpiä asioita ovat leskeksi jääminen, fyysisen ja henkisen kunnon heikentyminen, arvostuksen puute ja siitä johtuva huono itsetunto sekä erilaiset sosiaaliset verkostot ja niiden vähentyminen. Yksinäisyyteen vaikuttavat tekijät jakautuvat kolmeen ryhmään: sosiodemografisiin tekijöihin, terveyteen ja toimintakykyyn ja sosiaalisiin verkostoihin ja vuorovaikutussuhteisiin.

Tulosten mukaan ikääntyneiden kokemukset yksinäisyydestä ovat moninaisia. Merkittävää on, että ikääntyneet kokevat, ettei heitä arvosteta. Ikääntynyt voi torjua yksinäisyyttä hakeutumalla erilaisiin sosiaalisiin verkostoihin. Yhteiskunta puolestaan ehkäisee ikääntyneiden yksinäisyyttä tarjoamalla riittäviä palveluita.