Pandemia opiskeluhuoltoa uudistamassa : Nuoren sosialisaatiota edistävien työtapojen tarkastelu poikkeusajan kuraattorityössä
Isoniemi, Anna-Kaija (2023)
Isoniemi, Anna-Kaija
2023
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-04-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303152944
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303152944
Tiivistelmä
Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisia nuoren opintojen suorittamista tukevia ja sosialisaatioon vaikuttavia työskentelytapoja opiskeluhuollon kuraattoripalvelussa oli käytetty Covid19-poikkeusaikana. Tutkimuksen teoriaperustana toimi systeemiteoreettinen viitekehys ja sosialisaatiota jäsennettiin sosiaalipedagogisen orientaation mukaan. Tutkimus nojasi tieteen filosofialtaan maltillisen hermeneutiikan perinteeseen. Tutkimuksen ihmiskäsitys oli relationaalinen. Kvalitatiivisen tutkimuksen teemahaastattelut oli toteutettu touko-elokuussa 2022. Haastatteluun osallistui suomalaisen keskikokoisen kaupungin seitsemän koulukuraattoria, jotka olivat työskennelleet poikkeusaikana peruskoulun yläkoulun tai ammatillisen toisen asteen nuorten parissa.
Opiskeluhuollossa kuraattorityön asiakkuuksia oli vähän koronakeväällä 2020. Syksyllä 2020 lähikouluun palatessa asiakastilanne alkoi normalisoitua. Tulosyyt kuraattoripalveluun olivat moninaisia. Poikkeusaikana tulosyissä lisääntyivät poissaolot ja opintojen etenemättömyys, koulu- ja opiskelumotivaation lasku, yksinäisyys, ahdistuneisuus ja sosiaalisten taitojen haasteet. Opiskeluhuoltopalvelut toimivat poikkeusajalla painottuen yksilölliseen opiskeluhuoltoon. Yhteisöllisen opiskeluhuoltotyön työskentelytavat olivat vähäisiä oppilaitoksissa poikkeusajan rajoitustoimien vuoksi.
Sosialisaatiota tukevia työmuotoja olivat asiakaslähtöinen asiakasprosessi, joka oli nuoren aidosti kohtaava, nuorta ymmärtävä ja kannustava koulukuraattorien mukaan. Nuoren etu oli työskentelyn keskiössä. Nuori hyötyi kuraattorin yksilöasiakasprosessin aikana toteutettavasta tilanteenmukaisesta työparityöskentelystä, verkostotyöstä ja konsultoinneista. Oleellista eri työmuodoissa oli nuorelle riittävän konkreettinen tuki, selkeä suunnitelma, säännölliset kontaktit ja seuranta. Nuori sai parhaiten apua ja tukea, kun palvelu toimii oppilaitoksessa lähipalveluna mahdollisimman ketterästi. Nuoren opintoihin kiinnittymistä ja suorittamista edisti, kun työskentely toteutettiin koulun arkisessa tilanteessa lähiympäristön toimijoiden kanssa. Monialaiset asiantuntijatyöryhmät tukivat nuoren opiskelua ja palveluita koordinoivana, tilannetietoa välittävänä ja systeemin toimintaa ohjaavana yhteistyönä. Teknologia mahdollisti poikkeusajan vuorovaikutuksellisen työskentelyn nuoren tilanteessa. Poikkeusaikana syntyi uusi digitaalinen opiskeluhuolto, joka pohjautui olemassa oleviin koulukohtaisiin käytäntöihin. Etäasiakastyö ei ole ollut nuoren itsenäistä opiskelua riittävästi tukevaa ja ongelmissa auttavaa, jos nuori tarvitsi vahvempaa tukea tai apua tilanteessaan.
Opiskeluhuollossa kuraattorityön asiakkuuksia oli vähän koronakeväällä 2020. Syksyllä 2020 lähikouluun palatessa asiakastilanne alkoi normalisoitua. Tulosyyt kuraattoripalveluun olivat moninaisia. Poikkeusaikana tulosyissä lisääntyivät poissaolot ja opintojen etenemättömyys, koulu- ja opiskelumotivaation lasku, yksinäisyys, ahdistuneisuus ja sosiaalisten taitojen haasteet. Opiskeluhuoltopalvelut toimivat poikkeusajalla painottuen yksilölliseen opiskeluhuoltoon. Yhteisöllisen opiskeluhuoltotyön työskentelytavat olivat vähäisiä oppilaitoksissa poikkeusajan rajoitustoimien vuoksi.
Sosialisaatiota tukevia työmuotoja olivat asiakaslähtöinen asiakasprosessi, joka oli nuoren aidosti kohtaava, nuorta ymmärtävä ja kannustava koulukuraattorien mukaan. Nuoren etu oli työskentelyn keskiössä. Nuori hyötyi kuraattorin yksilöasiakasprosessin aikana toteutettavasta tilanteenmukaisesta työparityöskentelystä, verkostotyöstä ja konsultoinneista. Oleellista eri työmuodoissa oli nuorelle riittävän konkreettinen tuki, selkeä suunnitelma, säännölliset kontaktit ja seuranta. Nuori sai parhaiten apua ja tukea, kun palvelu toimii oppilaitoksessa lähipalveluna mahdollisimman ketterästi. Nuoren opintoihin kiinnittymistä ja suorittamista edisti, kun työskentely toteutettiin koulun arkisessa tilanteessa lähiympäristön toimijoiden kanssa. Monialaiset asiantuntijatyöryhmät tukivat nuoren opiskelua ja palveluita koordinoivana, tilannetietoa välittävänä ja systeemin toimintaa ohjaavana yhteistyönä. Teknologia mahdollisti poikkeusajan vuorovaikutuksellisen työskentelyn nuoren tilanteessa. Poikkeusaikana syntyi uusi digitaalinen opiskeluhuolto, joka pohjautui olemassa oleviin koulukohtaisiin käytäntöihin. Etäasiakastyö ei ole ollut nuoren itsenäistä opiskelua riittävästi tukevaa ja ongelmissa auttavaa, jos nuori tarvitsi vahvempaa tukea tai apua tilanteessaan.