”Kun yhteistyö on sujuvaa ja vastaanottavaa, sillä voidaan saavuttaa toivottua tulosta” : Sosiaalityöntekijät ja perusopetuksen opettajat moniammatillisessa yhteistyössä perhepalveluiden palvelutarpeen arvioinnissa
Suomi, Fanni (2023)
Suomi, Fanni
2023
Sosiaalityön maisteriohjelma, Pori - Master's Programme in Social Work, Pori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-03-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303152940
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303152940
Tiivistelmä
Tässä sosiaalityön pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan perhepalveluissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden, ja perusopetuksen opettajien näkemyksiä moniammatillisesta yhteistyöstä perhepalveluiden palvelutarpeen arvioinnissa. Tämän tutkielman tavoitteena on luoda kattava kuva siitä, miten yhteistyön toteutuminen näyttäytyy eri asiantuntijoiden silmin. Lisäksi tarkastelun kohteena on, miten asiantuntijoiden käsitykset jäsentyvät Laura Bronsteinin (2003) kehittämän moniammatillisen yhteistyön mallin osa-alueiden mukaisesti.
Tutkielma on laadullinen tutkimus. Tutkielman aineistona toimii PirSote -hankkeen Palvelutarpeen arvioinnin monialainen kehittäminen (2020–2021) -kyselyn sosiaalityöntekijöiden (N=12), sekä perusopetuksen opettajien (N=134) avovastaukset. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jota ohjasi Bronsteinin (2003) moniammatillisen yhteistyön malli. Aineiston analyysi nojaa sosiaalisen konstruktionismin näkökulmaan, jonka mukaan eletty kokemus ymmärretään sosiaalisesti rakentuneeksi.
Tutkimustulosten mukaan moniammatillisen yhteistyön toteuttaminen koettiin haasteellisena. Bronsteinin (2003) osa-alueiden jaottelun perustella sosiaalityöntekijät ja perusopetuksen opettajat kokivat haasteiden heijastuvan selvästi keskinäisen riippuvuuden, uudelleen luotujen ammatillisten toimintatapojen sekä tavoitteiden yhteisen omistajuuden toteuttamisessa. Ammattiryhmät nostivat esille erityisesti byrokratian, salassapitoon liittyvien lakien sekä resurssikysymysten, kuten liian suuren asiakasmäärän ja siihen liittyvien aikatauluttamisen haasteiden, toimivan yhteistyön esteinä.
Sosiaalityöntekijät sekä opettajat tunnistivat toistensa asiantuntijuuden tarpeellisuuden osana lapsen, nuoren tai perheen kokonaisvaltaista auttamista ja eri tuen keinojen löytämistä. Ammattiryhmät kokivat tehneensä hyvää työtä erityisesti asiakkaan näkökulmasta, kun moniammatillisesti toteutettu palvelutarpeen arviointi oli toiminut suunnitellusti ja asiakasta osallistavalla tavalla. Molemmat ammattiryhmät olivat yhteisesti myös sitä mieltä, että tiedon jakaminen ja sen yhdistäminen hyödyttää asiakasta. Tiedon jakaminen nähtiin erityisesti keinona ymmärtää asiakkaan ja perheen tilannetta paremmin.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että asiakasta hyödyttävän ja tehokkaan moniammatillisen yhteistyön ja sen rakenteiden luominen vaatii tulevaisuudessa vielä paljon työtä.
Tutkielma on laadullinen tutkimus. Tutkielman aineistona toimii PirSote -hankkeen Palvelutarpeen arvioinnin monialainen kehittäminen (2020–2021) -kyselyn sosiaalityöntekijöiden (N=12), sekä perusopetuksen opettajien (N=134) avovastaukset. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jota ohjasi Bronsteinin (2003) moniammatillisen yhteistyön malli. Aineiston analyysi nojaa sosiaalisen konstruktionismin näkökulmaan, jonka mukaan eletty kokemus ymmärretään sosiaalisesti rakentuneeksi.
Tutkimustulosten mukaan moniammatillisen yhteistyön toteuttaminen koettiin haasteellisena. Bronsteinin (2003) osa-alueiden jaottelun perustella sosiaalityöntekijät ja perusopetuksen opettajat kokivat haasteiden heijastuvan selvästi keskinäisen riippuvuuden, uudelleen luotujen ammatillisten toimintatapojen sekä tavoitteiden yhteisen omistajuuden toteuttamisessa. Ammattiryhmät nostivat esille erityisesti byrokratian, salassapitoon liittyvien lakien sekä resurssikysymysten, kuten liian suuren asiakasmäärän ja siihen liittyvien aikatauluttamisen haasteiden, toimivan yhteistyön esteinä.
Sosiaalityöntekijät sekä opettajat tunnistivat toistensa asiantuntijuuden tarpeellisuuden osana lapsen, nuoren tai perheen kokonaisvaltaista auttamista ja eri tuen keinojen löytämistä. Ammattiryhmät kokivat tehneensä hyvää työtä erityisesti asiakkaan näkökulmasta, kun moniammatillisesti toteutettu palvelutarpeen arviointi oli toiminut suunnitellusti ja asiakasta osallistavalla tavalla. Molemmat ammattiryhmät olivat yhteisesti myös sitä mieltä, että tiedon jakaminen ja sen yhdistäminen hyödyttää asiakasta. Tiedon jakaminen nähtiin erityisesti keinona ymmärtää asiakkaan ja perheen tilannetta paremmin.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että asiakasta hyödyttävän ja tehokkaan moniammatillisen yhteistyön ja sen rakenteiden luominen vaatii tulevaisuudessa vielä paljon työtä.