Kehitysvammaisten itsemääräämisoikeus : Asumisyksiköissä työskentelevien näkemykset

Abstract

Tietoisuus itsemääräämisoikeudesta on lisääntynyt ja erityisryhmien itsemääräämisoikeuden turvaamisesta on säädetty laissa, mutta edelleen asumispalveluyksiköissä esiintyy tarpeetonta itsemääräämisoikeuden rajoittamista ja lainvastaista menettelyä. Aikuisista kehitysvammaisista lähes puolet ovat asumispalveluiden piirissä. Kehitysvamma vaikuttaa kykyyn kommunikoida ja kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä, ja kehitysvammaisen henkilön voi olla vaikea hahmottaa omia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan. He ovat osittain tai täysin riippuvaisia toisten ihmisten avusta ja heidän elämässään tehdyissä ratkaisuissa on yleensä mukana joku muukin henkilö. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaisia haasteita asumispalveluyksiköissä työskentelevät kokevat toteuttaessaan kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta, sekä minkälaisia keinoja he näkevät kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenestä tieteellisestä julkaisusta vuosilta 2013–2022. Aineiston tutkimukset käsittelevät kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta työntekijöiden näkökulmasta havainnoinnin, työpajojen ja haastatteluiden kautta hoiva- ja laitosyksiköissä. Työntekijöinä toimivat sosiaalityöntekijät, psykologit ja hoitajat, joiden yhtenä tehtävänä on tukea asiakkaidensa itsemääräämisoikeutta jokapäiväisessä elämässä. Analysoin aineiston aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla ja analyysin pohjana käytin koodausta. Ammattilaiset haluavat tukea asiakkaidensa itsemääräämisoikeutta, ja sitä pidetään asiakkaiden elämänlaadun kannalta tärkeänä tekijänä. Kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden toteuttamiseen liittyy kuitenkin erityispiirteitä, jotka haastavat itsemääräämisoikeuden toteutumista. Työntekijät ovat vastuussa asiakkaiden turvallisuudesta, sekä itsemääräämisoikeuden toteutumisesta. Näiden kahden vastuun välillä tasapainottelua pidetään työssä haastavana. Lisäksi haastetta luovat puutteelliset henkilöstöresurssit. Yksikön kärsiessä henkilöstöpulasta keskitytään päivittäisten toimien rutiininomaiseen suorittamiseen, ja turvaudutaan tiukkaan aikataulutukseen arjen sujuvoittamiseksi, jolloin asiakkaiden valinnan mahdollisuudet jäävät pieniksi. Vahvistamisen keinoina työntekijät kokevat asiakkaiden osallisuuden ja hyvän kommunikoinnin tukemisen. Osallisuutta lisäämällä asiakkaat pääsevät tekijöinä osaksi yhteisöä, eikä heitä pidetä vain erilaisten päivittäisten suoritteiden kohteena. Asiakkaiden tahdon selvittämiseksi on tärkeää löytää toimivia kommunikaatiomenetelmiä tukemaan asiakkaiden ja työntekijöiden välistä vuorovaikutusta.