Sosiaalityön asiantuntijuus lastenvalvojan työssä

Abstract

Lastenvalvoja on ammattilainen, joka tapaa perheitä pääsääntöisesti vanhempien eron seurauksena. Perheoikeudellisten sopimuksien laatiminen ja vahvistaminen kuuluvat lastenvalvojien työtehtäviin. Sopimuksia laatiessa lastenvalvoja kohtaa asiakkaat yksilöinä, sillä perheiden tilanne voi olla hyvin erilainen. Vaikka lastenvalvoja tapaa pääsääntöisesti vanhempia, on lapsen edun huomioiminen etusijalla. Tutkielman tavoitteena on tarkastella sosiaalityön asiantuntijuutta lastenvalvojan työssä. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu yleisen sekä sosiaalityön asiantuntijuuden tarkastelusta sekä lastenvalvojan työtehtävistä. Tutkielmani on kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto sisältää kymmenen vertaisarvioitua artikkelia. Artikkelit ovat laadullisia tutkimuksia lastenvalvojan työkenttään sijoittuen.

Aineiston analysointiin käytin laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja tarkemmin teemoittelua. Tutkimustulokset jaottelin kolmeen pääteemaan, jotka ovat ammatillinen vuorovaikutus ja yhteistyö, haastavien tilanteiden kohtaaminen sekä lapsen edun tunnistaminen. Pääteemojen alle muodostui useampi alateema. Ammatillinen vuorovaikutus ja yhteistyö sisältää vuorovaikutustaidot, arvot ja etiikan sekä vanhemmuuden tukemisen. Haastavien tilanteiden kohtaamisessa alateemoiksi nousi asiakkaan kokemus, tiedon kriittinen vastaanottaminen sekä roolit ja resurssit. Viimeinen pääteema, lapsen edun tunnistaminen, koostui vuorovaikutussuhteesta lapseen sekä lapsen huomioinnista. Tutkimustulosten perusteella lastenvalvojan työssä näkyy sosiaalityön asiantuntijuuden piirteitä, mutta ne sekoittuvat osittain yleisten asiantuntijuuden piirteiden kanssa.