Henkilötietojen suojan toteutuminen yksityisessä pysäköinninvalvonnassa

Abstract

Yksityistä pysäköinninvalvontaa säätelevää erillislakia ei ole säädetty. Kiistat, jotka saavat alkunsa yksityisillä pysäköintialueilla, ovat sopimusoikeudellisia, ja ne ratkaistaan riita-asioina yleisissä tuomioistuimissa. Lähivuosina useassa kiistassa on ollut kyse siitä, että haasteen saanut henkilö on kiistänyt olevansa sopijaosapuoli. Tällöin tuomioistuimen ratkaistavaksi on jäänyt perustavanlaatuinen kysymys siitä, onko pysäköinninvalvontayritys esittänyt maksuvaateensa oikealle henkilölle. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan näyttötaakka sopimuksen syntymisestä on sopimukseen vetoavalla osapuolella. Todistelun tasosta riippuen kiistat ovat ratkenneet niin puolesta kuin vastaan.

Tutkielmassa on tarkasteltu yksityisten pysäköinninvalvontayhtiöiden lainmukaista oikeutusta käsitellä henkilötietoja, joihin ajoneuvon pysäköineet henkilöt eivät ole antaneet nimenomaista suostumusta. Tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää, miten henkilötietojen suoja toteutuu yksityisessä pysäköinninvalvonnassa. Tutkielmassa on selvitetty, antaako ajoneuvon pysäköinyt henkilö suostumuksensa henkilötietojensa käsittelyyn pysäköidessään ajoneuvonsa alueella, jossa yksityistä pysäköinninvalvontaa suoritetaan. Lisäksi tutkielmassa on selvitetty, millä tavoin yksilöiden henkilötietojen suojan toteutuminen vaikeuttaa yksityisten pysäköinninvalvontayhtiöiden liiketoiminnan harjoittamista.

Tutkielman metodina on käytetty lainoppia. Tutkielma sisältää myös yksityisen pysäköinninvalvonnan historiaa ja henkilötietojen suojan kehittymistä käsittelevät osuudet, joissa on hyödynnetty oikeushistoriallista metodia. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty oikeuspoliittista eli de lege feranda -metodia osioissa, joissa yhteiskunnalliset päämäärät ovat olleet pohdinnassa oikeudellisesta näkökulmasta. Tutkielman aineisto perustuu pääosin voimassa olevaan lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön sekä lainvalmisteluaineistoihin. Tutkielmassa on käytetty lähteenä erilaisia viranomaislähteitä, joista merkittävimmässä osassa on ollut tietosuojavaltuutetun toimiston seuraamuskollegion yksityistä pysäköinninvalvontayhtiötä koskeva ratkaisu.

Tutkielmassa on tultu tulokseen, että yksityiset pysäköinninvalvontayhtiöt saavat käsitellä henkilötietoja, kun käsittely perustuu tosiasiallisesti syntyneen sopimussuhteen sopimuksen täytäntöönpanemiseen. Pysäköinninvalvontayritysten on kuitenkin noudatettava tietosuoja-asetuksessa ilmenevää tietojen minimointiperiaatetta. Pysäköinninvalvontayrityksillä on myös oikeutettuun etuun perustuen oikeus käsitellä henkilötietoja laajemmin tapauksissa, joissa he perivät maksamattomia valvontamaksuja.

Henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn takia yksityiset pysäköinninvalvontayhtiöt valitsevat maksuvaateensa kohteen vasta silloin, kun he aloittavat perintätoimet, jos asiakas ei ole itse ollut yhteydessä pysäköinninvalvontayritykseen ja tällä tavoin antanut itsestään tietoja. Henkilötietojen suoja hankaloittaa merkittävästi yksityisen pysäköinninvalvontayhtiön toimintaa. Tämänhetkisestä sopimusoikeudellisten käytäntöjen, oikeuskäytännön sekä tietosuojalainsäädännön muodostamasta järjestelmäkokonaisuudesta hyötyvät eniten järjestelmää tietoisesti hyväksikäyttävät osapuolet niin pysäköinninvalvontayritysten kuin myös ajoneuvon pysäköijien puolelta.