Irtopisteitä vai tuloksia: Status, ydinasekieltosopimus ja Suomen ydinaseriisuntapolitiikka

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Suomen ulkopoliittista statusta ydinaseriisuntapolitiikan kautta. Tutkimus keskittyy heinäkuussa 2017 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa hyväksyttyyn ydinaseet kieltävään sopimukseen sekä sitä edeltäneeseen poliittiseen prosessiin. Tarkastelun keskiössä on asetelman muodostama ilmeinen jännite: Suomi on profiloitunut vuosikymmenten ajan ydinaseriisunnan aktiivisena edistäjänä ja vahvana asiantuntijana, mutta ei allekirjoittanut ydinasekieltosopimusta. Tutkimuksen tavoitteena on tämän jännitteen kautta muodostaa ymmärrys Suomen ydinaseriisuntapolitiikasta statuksen näkökulmasta.

Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu sosiaalipsykologiasta alkunsa saaneesta sosiaalisen identiteetin teoriasta sekä sen kansainvälisen politiikan sovelluksista. Kansainvälisen politiikan tutkimusalalla sosiaalisen identiteetin teoria on verrattain uusi teoriasuuntaus, joten tutkimuksen toisena tavoitteena onkin myös edistää ja kehittää teorian soveltamista. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu ennen kaikkea aikaisempia sovelluksia kohtaan esitetyn kritiikin pohjalta. Lisäksi pro gradun voidaan nähdä ottavan vaikutteita sekä kansainvälisen turvallisuuden ja aseriisuntatutkimuksen että ulkopolitiikan ja maailmanpolitiikan tutkimuksesta. Tutkielma on menetelmältään sisällönanalyyttinen ja sen aineistona toimii Suomen ydinasekieltosopimusta ja laajemmin ydinaseriisuntaa koskevat puheenvuorot, lausumat, ulkopoliittiset asiakirjat sekä muut politikkatoimet.

Sisällönanalyysiä ja systemaattista kirjallisuuskatsausta yhdistelemällä tunnistetaan neljä Suomelle keskeistä ydinaseriisuntapoliittista statusulottuvuutta: pragmatismi, toimijuus, asiantuntemus sekä viiteryhmät. Varsinaisessa analyysiosiossa havainnollistetaan näitä ulottuvuuksia hyödyntävien identiteetinhallinnan strategioiden käyttöä. Aineistosta tehtyjen havaintojen perusteella todetaan, että kieltosopimusneuvotteluja edeltävänä aikana Suomi toteutti erityisesti sosiaalisen luovuuden strategiaa pyrkimällä liittämään ydinsulkusopimusta korostavaan linjaansa ja sitä kautta pragmatismin ulottuvuuteen moraalista arvoa sekä vaihtamalla vertailu-ulottuvuutta mahdollisuuden tullen asiantuntijuuteen ja aloitteen ulkopuoliseen toimijuuteen. Myöhemmässä vaiheessa statushierarkian muututtua aiempaa turvattomaksi, hyödynsi Suomi sosiaalisen luovuuden strategian rinnalla sosiaalisen kilpailun strategiaa kyseenalaistamalla voimakkaasti ydinsulkusopimukselle vastakkaisena nähdyn, kieltosopimukseen perustuvan, linjan.