Vaimo, äiti ja kasvattaja: Uno Cygnaeus ja Suomen naisten koulutuksen murros

Abstract

Uno Cygnauksen merkitys suomalaiseen koulutukseen ja sen kehitykseen näkyy yhä tämän päivän koulumaailmassa. Järjestäytynyt lasten koulutus ja kasvatus oli vielä 1800-luvun alkupuolen jälkeen täysin järjestämätöntä, ja se oli täysin riippuvainen yksittäisten seurakuntien toiminnasta. Cygnaeuksen esittämät ehdotukset kansakoulusta, ja siihen liitettävästä uudenlaisesta pedagogiikasta toimi myös järjestäytyneen opettajankoulutuksen alkusanoina, minkä myötä Suomeen perustettiin ensimmäinen kansakouluopettajaseminaari Jyväskylään vuonna 1863. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, kuinka naisten koulutus ja kasvatus, sekä äitien rooli muuttui Suomessa Cygnaeuksen toimien myötä. Tutkimuskysymyksiä olivat, millaisia ehdotuksia Cygnaeus esitti opettajaseminaarien naisopetuksen järjestämisestä, ja kuinka nämä ehdotukset näyttäytyivät suhteessa vallitsevaan yhteiskunnalliseen näkökulmaan naisten asemasta, ja heihin kohdistuvista odotuksista.

Tutkimuksen lähteinä toimii vuonna 1910 ilmestynyt juhlajulkaisu, joka sisältää kirjekatkelmia Cygnaeuksen kirjeenvaihdosta. Tämän lisäksi Cygnaeuksen ehdotuksia tutkittiin virallisen selonteon kautta, jonka Cygnaeus on itse kirjoittanut keisarillisen seminaarin toimesta vuonna 1961.

Lähteitä lähestyttiin lähiluvun periaatteiden ja käytänteiden kautta. Lähiluvun, ja esimerkiksi siihen liitettävän toistolukemisen kautta lähteistä pyrittiin löytämään mahdollisimman paljon eri nyansseja, heijastellen niitä tutkimuksen kontekstiin, ja sen tutkimuskysymyksiin.

Tutkielman aineiston perusteella Cygnaeus oli ennen kaikkea naisten koulutuksen puolestapuhuja. Hän perusti näkemyksensä ajatukseen siitä, että naisen tarkoitus ja rooli oli toimia ennen kaikkea vaimona ja äitinä, ja tulevaisuuden sukupolvien kasvattajana. Kaikki odotukset, joita hän osoitti opettajataropiskelijoita kohtaan, heijastuivat pitkälti kansakunnan äitien koulutuksen tärkeyteen, sillä äitien tuli olla sivistyneitä ja siveellisiä, jotta he pystyivät toimimaan parhaina mahdollisina kasvattajina omille lapsilleen. Cygnaeuksen ehdotuksien tuomat uudistukset lisäsivät koulutuksen tasa-arvoisuutta, mutta naisiin kohdistettiin yhä enemmän odotuksia ja vaatimuksia kuin miehiin, ja tämä näkyi seminaarin lisäksi luonnollisesti myös edelleen vahvan sukupuolittuneessa suomalaisessa yhteiskunnassa.