«Ты чего, хипстер?» : Репрезентации маскулинности в романе Сергея Минаева «Москва, я не люблю тебя»
Pulkkinen, Jani (2023)
Pulkkinen, Jani
2023
Venäjän kielen, kulttuurin ja kääntämisen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Russian Language, Culture and Translation
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-03-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303072786
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303072786
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan maskuliinisuuden representaatioita venäläisen kirjailija Sergei Minajevin romaanissa ”Moskva, ja ne ljublju tebja”. Tavoitteena on selvittää, kuinka hyvin romaanin mieshenkilöt vastaavat hegemonista maskuliinisuutta, joka on maskuliinisuustyypeistä johtavin, tiukimmin strukturoitu ja oikeimpana pidetty. Tärkeänä syynä aihevalinnalle on ollut monien miesten kokema huoli oman maskuliinisuutensa riittämättömyydestä, josta he kärsivät kohdaten syrjintää ei vain toisten miesten, vaan myös naisten taholta. Miestutkimus valikoitui aiheeksi myös siitä syystä, että miesten ja maskuliinisuuden tutkimus on vielä toistaiseksi suhteellisen vähän tutkittu aihe vaatien enemmän huomiota ja käsittelyä.
Teoreettisen perustan tutkimukselle muodostavat maskuliinisuuden määritelmät, väkivalta maskuliinisuuden osana sekä hetero- ja homoseksuaalisuuden dikotomia, jolla on tärkeä merkitys miesten arvottamisessa. Tieteellisen kirjallisuuden pohjalta läpikäydään viisi maskuliinisuustyyppiä, jotka käsittävät lukuisia alalajeja. Kyseistä luokittelua hyödynnetään empiirisessä osiossa kiinnittäen huomiota romaanin mieshenkilöitä ja heidän käytöstään kuvaileviin sanoihin ja ilmaisuihin. Tutkimuksessa hypoteesina oli oletus hegemonisen maskuliinisuuden vallitsevuudesta mieshenkilöiden keskuudessa. Miesten vastaavuutta hegemonisen maskuliinisuuden kriteereihin tarkastellaan tutkimusmenetelmistä laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hegemonisen maskuliinisuuden vaatimukset ovat ilmeisesti sen verran mahdottomia, että kyseinen maskuliinisuustyyppi esiintyy lähes puhtaassa muodossa ainoastaan yhdessä neljästä tutkitusta mieshenkilöstä. Jäljelle jääneitä kolmea mieshenkilöä tarkasteltaessa on vaikeaa määrittää tarkasti, mikä maskuliinisuustyyppi heillä esiintyy vallitsevana, koska kyseiset miehet edustavat samanaikaisesti useita maskuliinisuuksia eivätkä vain hegemonista. Tästä huolimatta voidaan tehdä johtopäätös tutkimuksen hypoteesin osoittautumisesta osittain oikeaksi, koska muutamat hegemonisen maskuliinisuuden edellyttämät piirteet, kuten heteroseksuaalisuus ja vallan säilyttäminen, esiintyvät enemmän tai vähemmän merkittävissä määrin kaikissa tarkastelluissa mieshahmoissa. Tämä todistaa, että miehet ja maskuliinisuus aiheena on moniulotteinen, ja miehet voivat yhdistää itseensä yhtäaikaisesti eri maskuliinisuustyyppien piirteitä. Kuitenkin miehet ja maskuliinisuus tutkimusaiheena tarvitsee vielä jatkotutkimusta, koska esimerkiksi yleisesti tunnustettu eri maskuliinisuuksien luokittelu tyyppeihin puuttuu, mikä osoittautui tärkeäksi teoreettiseksi ongelmaksi myös tässä kandidaatintutkielmassa.
Teoreettisen perustan tutkimukselle muodostavat maskuliinisuuden määritelmät, väkivalta maskuliinisuuden osana sekä hetero- ja homoseksuaalisuuden dikotomia, jolla on tärkeä merkitys miesten arvottamisessa. Tieteellisen kirjallisuuden pohjalta läpikäydään viisi maskuliinisuustyyppiä, jotka käsittävät lukuisia alalajeja. Kyseistä luokittelua hyödynnetään empiirisessä osiossa kiinnittäen huomiota romaanin mieshenkilöitä ja heidän käytöstään kuvaileviin sanoihin ja ilmaisuihin. Tutkimuksessa hypoteesina oli oletus hegemonisen maskuliinisuuden vallitsevuudesta mieshenkilöiden keskuudessa. Miesten vastaavuutta hegemonisen maskuliinisuuden kriteereihin tarkastellaan tutkimusmenetelmistä laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hegemonisen maskuliinisuuden vaatimukset ovat ilmeisesti sen verran mahdottomia, että kyseinen maskuliinisuustyyppi esiintyy lähes puhtaassa muodossa ainoastaan yhdessä neljästä tutkitusta mieshenkilöstä. Jäljelle jääneitä kolmea mieshenkilöä tarkasteltaessa on vaikeaa määrittää tarkasti, mikä maskuliinisuustyyppi heillä esiintyy vallitsevana, koska kyseiset miehet edustavat samanaikaisesti useita maskuliinisuuksia eivätkä vain hegemonista. Tästä huolimatta voidaan tehdä johtopäätös tutkimuksen hypoteesin osoittautumisesta osittain oikeaksi, koska muutamat hegemonisen maskuliinisuuden edellyttämät piirteet, kuten heteroseksuaalisuus ja vallan säilyttäminen, esiintyvät enemmän tai vähemmän merkittävissä määrin kaikissa tarkastelluissa mieshahmoissa. Tämä todistaa, että miehet ja maskuliinisuus aiheena on moniulotteinen, ja miehet voivat yhdistää itseensä yhtäaikaisesti eri maskuliinisuustyyppien piirteitä. Kuitenkin miehet ja maskuliinisuus tutkimusaiheena tarvitsee vielä jatkotutkimusta, koska esimerkiksi yleisesti tunnustettu eri maskuliinisuuksien luokittelu tyyppeihin puuttuu, mikä osoittautui tärkeäksi teoreettiseksi ongelmaksi myös tässä kandidaatintutkielmassa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8798]