”Kun työparin kanssa se Teams on tanssi” : Digitaalinen työhyvinvointi sosiaalityöntekijöillä
Varissaari, Suvi (2023)
Varissaari, Suvi
2023
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-03-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303062761
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303062761
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee digitaalisen työhyvinvoinnin ilmiötä sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tutkielmani aihepiirinä yhdistyvät sähköisissä työympäristöissä toimiminen ja työhyvinvointi sosiaalipalveluissa. Sosiaalityöntekijät valikoituivat kohderyhmäksi, koska sosiaalialan ammattilaisia koskevaa digitalisaatioon ja työhyvinvointiin liittyvää tutkimusta ei ole tehty yhtä paljon, kuin terveydenhoitoalan ammattilaisista. Tutkin sitä, mitä digitaalisessa ympäristössä tehtävän työn hyvinvointivaikutukset ovat sosiaalityöntekijöiden arjessa. Olen kerännyt aineiston haastattelemalla kahdeksaa sosiaalityöntekijää. Analyysimenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkin sitä, miten digitalisaatio näkyy sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin kokemuksissa. Samalla arvioin ja tuotan uutta tietoa siitä, mitä digitaalinen työhyvinvointi on.
Tutkimuksen tuloksissa käy ilmi, että digitalisaatio ja digitaaliset palvelut mahdollistavat työntekijöille joustoa työkäytäntöihin ja tukevat siten työhyvinvointia. Samalla ne mahdollistavat myös sosiaalisen kuormituksen säätelyä työn arjessa, kun työntekijällä on mahdollisuus valita esimerkiksi se, osallistuuko hän työpaikan sisäisiin kokouksiin etänä vai kasvotusten. Uutena ilmiönä tutkimuksessa nousi esiin näennäinen tavoitettavuus, jossa työntekijä on näennäisesti jatkuvasti saatavilla työhön Teamsin ja muiden sähköisten välineiden kautta, vaikka todellisuudessa työntekijän ei pystyisi ottamaan vastaan lisää töitä. Sosiaalityöntekijöiden kannalta tuloksissa tärkeä huomio on keinottomuuden tunne asiantuntijana sähköisessä työssä, mikä vähentää työhyvinvoinnin kokemusta. Sosiaalityöntekijöiden osalta jatkotutkimusta olisi oleellista tehdä siitä, onko joustava etätyömahdollisuus merkittävä tekijä työpaikan valitsemisessa sekä siitä, miten työn merkityksen ja keinottomuuden kokemukset rakentuvat etäasiakastyössä. Jatkotutkimusta tarvitaan lisäksi tätä tutkimusta laajemman ikäryhmän näkökulmasta sekä myös muiden ammattiryhmien, kuin sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta.
Työpolitiikan näkökulmasta tutkielman tulokset tuovat esiin tarpeen sille, että työelämässä tulisi määritellä aiempaa selkeämmin niin sanotut digitalisaation pelisäännöt sen suhteen, miten työntekijöiden työkuorma muodostuu, jakaantuu ja miten sitä hallitaan työpäivän ja -viikkojen aikana, kun sähköisten välineiden kautta on käytännössä jatkuvasti tavoitettavissa. Lisäksi laajempana työpoliittisena muutossuuntana tarvittaisiin käytännön työtä tekevien näkökulman huomioon ottamista esimerkiksi digitalisaatiolinjauksia ja toimenpidesuosituksia tehdessä.
Tutkimuksen tuloksissa käy ilmi, että digitalisaatio ja digitaaliset palvelut mahdollistavat työntekijöille joustoa työkäytäntöihin ja tukevat siten työhyvinvointia. Samalla ne mahdollistavat myös sosiaalisen kuormituksen säätelyä työn arjessa, kun työntekijällä on mahdollisuus valita esimerkiksi se, osallistuuko hän työpaikan sisäisiin kokouksiin etänä vai kasvotusten. Uutena ilmiönä tutkimuksessa nousi esiin näennäinen tavoitettavuus, jossa työntekijä on näennäisesti jatkuvasti saatavilla työhön Teamsin ja muiden sähköisten välineiden kautta, vaikka todellisuudessa työntekijän ei pystyisi ottamaan vastaan lisää töitä. Sosiaalityöntekijöiden kannalta tuloksissa tärkeä huomio on keinottomuuden tunne asiantuntijana sähköisessä työssä, mikä vähentää työhyvinvoinnin kokemusta. Sosiaalityöntekijöiden osalta jatkotutkimusta olisi oleellista tehdä siitä, onko joustava etätyömahdollisuus merkittävä tekijä työpaikan valitsemisessa sekä siitä, miten työn merkityksen ja keinottomuuden kokemukset rakentuvat etäasiakastyössä. Jatkotutkimusta tarvitaan lisäksi tätä tutkimusta laajemman ikäryhmän näkökulmasta sekä myös muiden ammattiryhmien, kuin sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta.
Työpolitiikan näkökulmasta tutkielman tulokset tuovat esiin tarpeen sille, että työelämässä tulisi määritellä aiempaa selkeämmin niin sanotut digitalisaation pelisäännöt sen suhteen, miten työntekijöiden työkuorma muodostuu, jakaantuu ja miten sitä hallitaan työpäivän ja -viikkojen aikana, kun sähköisten välineiden kautta on käytännössä jatkuvasti tavoitettavissa. Lisäksi laajempana työpoliittisena muutossuuntana tarvittaisiin käytännön työtä tekevien näkökulman huomioon ottamista esimerkiksi digitalisaatiolinjauksia ja toimenpidesuosituksia tehdessä.