Alueellinen segregaatio ja huono-osaiset asuinalueet : Lasten ja nuorten näkökulma

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan huono-osaisten asuinalueiden ja alueellisen segregaation merkitystä lapsiin ja nuoriin. Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään lasten ja nuorten näkökulmasta huono-osaisuutta, eriarvoisuutta, lähiöiden tilannetta, naapurustovaikutuksia ja alueellista segregaatiota sekä sen vastaisia toimenpiteitä.

Tutkimuksessa kysytään, mitä sosioekonomisesti heikompi asuinalue ja alueellinen segregaatio merkitsevät lasten ja nuorten näkökulmasta. Tutkimusaineistoon sisältyi yksitoista vertaisarvioitua artikkelia ja neljä väitöskirjaa, jotka käsittelevät lasten ja nuorten näkökulmasta alueellista segregaatiota ja huono-osaisia asuinalueita, joille ominaista on asukkaiden matala koulutustaso, köyhyys ja korkea vieraskielisten osuus. Tutkimusaineiston kokoaminen tapahtui syyskuun 2022 ja tammikuun 2023 välisenä aikana ja sen analysoinnissa on käytetty sisällönanalyysiä ja teemoittelua. Tutkimusaineiston perusteella alueellinen segregaatio ja huono-osaiset asuinalueet kiinnittyivät lasten ja nuorten hyvinvointiin asuinympäristöön ja asuinoloihin liittyvien rajoitteiden, sosiaalisen koheesion, asuinalueeseen liittyvien mielikuvien, kouluun kohdistuvien odotusten ja erilaistumisen haasteiden, sosiaalisten ongelmien ja yksilöllisten tekijöiden kautta.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että sosioekonomisesti heikommilla asuinalueilla asuvien lasten ja nuorten näkökulmasta ilmeni asuinympäristön siisteyden ja kunnostuksen laiminlyöntiä sekä turvattomuutta. Koululla oli tärkeä rooli huono-osaisilla alueilla asuvien lasten ja nuorten elämässä eriarvoisuuden näkökulmasta. Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten näkökulmasta asuinalueiden asukkaiden yhteenkuuluvuus oli heikkoa. Lapset ja nuoret kohtasivat asuinympäristössään myös erilaisia sosiaalisia ongelmia, joilla oli negatiivinen vaikutus asuinalueella viihtymiseen ja alueeseen liittyviin mielikuviin. Sosiaaliset ongelmat koskettivat myös lasten ja nuorten omaa henkilökohtaista elämää, ja asuinalueiden sosiaalisella koheesiolla oli merkitystä lapsiperheiden sosiaalisten ongelmien ehkäisemisessä. Lasten ja nuorten näkökulmasta huono-osaisten asuinalueiden vahvuutena olivat ympäristössä olevat merkittävät ihmissuhteet ja kokemus kuulumisesta tiettyyn joukkoon.

Tulosten perusteella alueellisen segregaation ja lasten ja nuorten eriarvoisuuden vastaisessa työssä tulisi erityisesti huomioida sosioekonomisesti heikompien asuinalueiden yhteisöllisyyden vahvistaminen ja huono-osaisilla alueilla sijaitsevien koulujen ja oppilaiden erityinen tuen tarve.