Osakeyhtiön hallituksen asiantuntemusvaatimukset ja oikeudellinen vastuu

Abstract

Liiketoimintaympäristön monimutkaistuessa ja corporate governance -suositusten kehittyessä odotukset ja edellytykset hallituksen tehokkaalle toiminnalle ovat kasvaneet. Hallitus on pakollinen toimielin jokaisessa osakeyhtiössä ja yleistoimivallan perusteella sillä on laaja mahdollisuus vaikuttaa yhtiön toimintaan esimerkiksi strategisen päätöksenteon kautta. Hallituksen merkittävästä roolista huolimatta jäsenten tiedollisiin kyvykkyysvaatimuksiin ei ole puututtu lainsäädännöllisesti. Tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää, minkälaista yksilöllistä ja kollektiivista osaamista osakeyhtiön hallituksessa vaaditaan yhtiön edun toteuttamiseksi. Yksi keskeisistä tarkasteltavista osaamisalueista oli hallituksen laintuntemisvelvollisuus. Lisäksi arvioitiin erityisosaamisen vaikutusta hallituksen jäsenen ja muiden jäsenten vahingonkorvausvastuuseen ja tarkoituksena oli selvittää, onko asiantuntijaroolissa hallituksessa toimiva henkilö korostuneemmassa vastuussa mahdollisista vahingoista kuin muut jäsenet. Tutkielma rajattiin koskemaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä niiden yleisyyden vuoksi.

Tutkimus on luonteeltaan osakeyhtiöoikeudellinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin lainoppia, mutta juridisen näkökulman lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin myös liiketaloustieteellistä lähestymistapaa. Lähteenä käytettiin perinteisten oikeuslähteiden lisäksi hyvään hallinnointiin tähtääviä itsesääntelynormistoja sekä liiketaloudellista kirjallisuutta. Omistajien ja johdon välistä suhdetta lähestyttiin tutkimuksessa päämies-agenttiteorian kautta. Osakeyhtiölaissa määriteltyjen huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuuksien tarkoituksena on ehkäistä agenttisuhteen aiheuttamia ristiriitoja ja varmistaa, että johto toimii osakkeenomistajien edun mukaisesti. Fidusiaaristen velvollisuuksien rikkomisesta aiheutuneista vahingoista on myös säädetty hallituksen jäsenille vahingonkorvausvelvollisuus. Johdon huolellisuuden arvioinnissa keskeisessä roolissa on business judgement rule, joka osaltaan suojaa hallituksen jäseniä vahingonkorvausvastuulta. Myös muiden säännösten rikkominen voi aiheuttaa hallituksen jäsenille vastuun, joten tehtävissä toimivien on tärkeää olla tietoisia omista velvollisuuksistaan henkilökohtaisen korvausvastuun välttämiseksi.

Tutkimuksessa selvisi, että corporate governance -ohjeistukset korostavat tehokkaan ja sopivan kokoisen hallituskokoonpanon muodostamista, monipuolista ja toisiaan täydentävää osaamista ja kokemusta sekä monimuotoisuutta. Kirjallisuuden ja itsesääntelyn tarkastelun avulla tutkimuksessa tunnistettiin lukuisia yksilölliseen ja kollektiiviseen osaamiseen liittyviä keskeisiä osaamisalueita. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että pk-yritysten monimuotoisuuden vuoksi asiantuntemusvaatimuksia tulisi soveltaa hyvin joustavasti ottaen huomioon esimerkiksi yksittäisen yhtiön koko, toimiala ja kehitysvaihe. Tämän vuoksi myöskään yksiselitteistä hallituksen jäsenen ihanneprofiilia ei ole mahdollista määritellä, vaan yhtiöiden on itse ratkaistava omista lähtökohdistaan, minkälainen osaaminen parhaiten edesauttaa niiden tavoitteita. Tästä huolimatta kaikille hallituksille voidaan asettaa velvollisuus pystyä valvomaan toiminnan lainmukaisuutta, mikä edellyttää erityisesti osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen, mutta myös muun yhtiön toimintaan keskeisesti liittyvän sääntelyn noudattamista. Osakeyhtiöoikeudellisesta näkökulmasta riittävän asiantuntemuksen avulla varmistetaan ennen kaikkea yhtiön toiminnan tarkoituksen edistäminen sekä lakisääteisten johdon velvollisuuksien ja tehtävien huolellinen hoitaminen. Tutkimuksessa tunnistettiin osakkeenomistajalähtöinen intressi riittävän pätevien hallituksen jäsenten valinnalle, minkä vuoksi voi olla omistajien edun mukaista asettaa hallitukselle tietynlaisia valintakriteerejä tai määritellä osaamisvaatimuksista esimerkiksi yhtiöjärjestyksessä tai osakassopimuksessa.

Pk-yritysten osaamista on mahdollista vahvistaa ulkopuolisten asiantuntijajäsenten avulla. Tutkimuksen perusteella asiantuntevalta jäseneltä voidaan odottaa korostuneempaa huolellisuutta, jolloin asiantuntijajäsen voi joutua muita suurempaan vastuuseen etenkin omaan erityisosaamisalaansa liittyvässä vahingossa. Vastuu korostuu erityisesti, jos jäsen on tietoisesti valittu yhtiöön juuri tietynlaisen osaamisen vuoksi. Asiantuntijajäsenen korostuneella vastuulla on kääntöpuolensa, sillä hallituspaikkoja ei silloin välttämättä koeta yhtä houkuttelevina ja yhtiöiden voi olla vaikeaa löytää riittävän päteviä jäseniä hallituksiin. Toisaalta vallankäyttö edellyttää myös vastuuta ja asiantuntevan jäsenen voidaan perustellusti odottaa toimivan korkeatasoisten standardien mukaisesti.