Marx in the West and in the East : Reading Capital in the Divided Germany

Abstract

Kysyn artikkeliväitöskirjassani, miten Marxin <i>Pääomaa</i> luettiin jaetussa Saksassa kylmän sodan aikana. Millaisia kysymyksiä erilaisissa yhteiskunnallisissa konteksteissa ja instituutioissa toimineet itä- ja länsisaksalaiset tutkijat esittivät tälle klassikolle? Vaikka Berliinin muuri erotti nämä tutkijat toisistaan, kielimuuria heidän välissään ei ollut. Millaisia ristiriitoja heidän välilleen muodostui? Siirtyikö vaikutteita muurin yli?

Keskityn Länsi-Saksassa opiskelijaliikkeen ja Frankfurtin koulun piirissä syntyneeseen <i>Pääoman</i> lukemisen perinteeseen <i>Neue Marx-Lektüreen</i> (NML) ja kysyn, miten itäsaksalainen Marx-tutkimus on vaikuttanut sen syntyyn ja muotoutumiseen. Nämä <i>Pääomaa</i> lukeneet Theodor Adornon oppilaat ovat tunnettuja torjuvasta asenteestaan DDR:ää ja sen valtioideologiaa, marxismi-leninismiä, kohtaan. Marxismi-leninismi toimi NML:lle identiteettiä konstituoivana ”toisena”. Se tarjosi negatiivisen esimerkin siitä, kuinka Marxia ja hänen pääteostaan ei ainakaan tule lukea. Marxismi-leninismi ei nimittäin ole yksi Marxista ammentava koulukunta muiden joukossa. Kommunistisen puolueen yksinvaltaa legitimoineena ideologiana se ei perustunut kriittiseen argumentaatioon, vaan puolue valvoi sen puhtautta salaisen poliisin avustuksella. Väitän, että akateeminen Marx-tutkimus on kuitenkin erotettava – vähintään analyyttisesti – valtioideologia marxismi-leninismistä, ja osoitan, että ensin mainittu vaikutti NML:ään myös positiivisesti.

Esitän akateemisen Marxin lukemisen DDR:ssä ristiriitaisena ilmiönä, sillä SED:n autoritäärinen yksinvalta samaan aikaan sekä mahdollisti että vaikeutti Marx- tutkijoiden työtä. Toisaalta tällaiselle tutkimukselle tarjottiin ennennäkemättömät resurssit. Toisaalta puolue vaikeutti tutkijoiden työtä puuttumalla sen sisältöön. Osoitan, että tutkijat kuitenkin kävivät kiinnostavia keskusteluita, joskin aina tarpeellisella jargonilla höystettyinä. Siksi itäsaksalaisten tutkijoiden keskustelut Marxista – ja heidän kommenttinsa läntisten kollegoiden teksteihin – avautuvat vain lukijalle, joka ymmärtää ne reunaehdot, joiden puitteissa keskustelu oli mahdollista.

Keskustelunvapaus oli suurimmillaan vuonna 1963 alkaneiden talousuudistusten aikana. Samaan aikaan opiskelijaliike toi Marxin ajatukset uudenlaisella tavalla Länsi-Saksan akateemiseen keskusteluun. Keskityn erityisesti vuosiin 1967 ja 1968, jotka olivat länsisaksalaista yhteiskuntaa ja konservatiivista yliopistoinstituutiota ravistelleen opiskelijaliikkeen huippuvuosia. Vuonna 1967 molemmissa Saksoissa juhlittiin myös <i>Pääoman</i> 100-vuotisjuhlaa, ja seuraavana vuonna tuli kuluneeksi 150 vuotta sen kirjoittajan syntymästä. Niin idässä kuin lännessäkin vuosi 1968 merkitsi kuitenkin sekä yhteiskunnallisen uudistusliikkeen huippukohtaa että sen loppua. Neuvostoliiton miehitettyä Tšekkoslovakian Itä-Saksan konservatiivit saivat lopullisen selkävoiton talousuudistajista, jotka olivat ammentaneet myös Prahan kevään ajatuksista. Lännessä opiskelijaliike puolestaan hiipui nopeasti tämän dramaattisen vuoden jälkeen.

Keskityn artikkeleissani NML:n keskeisiin teemoihin: Marxin arvo- ja fetisismiteoriaan. Väitöskirjan kaksi ensimmäistä artikkelia käsittelevät konferenssia, joka järjestettiin <i>Pääoman</i> 100-vuotisjuhlan kunniaksi Frankfurtissa vuonna 1967. Tapahtuma oli keskeinen NML:n synnylle ja oli samalla harvinainen tilaisuus, jossa itä- ja länsisaksalaiset tutkijat keskustelivat toistensa kanssa kasvotusten. Ensimmäisessä artikkelissa erittelen tämän kohtaamisen suurimpia teoreettisia kiistanaiheita. Toisessa selitän, miksi Marxin fetisismiteoria askarrutti <i>Pääoman</i> frankfurtilaisia lukijoita enemmän kuin hänen lisäarvoteoriansa, kun taas itäsaksalaisille ensin mainittu oli potentiaalisesti kiusallinen aihe.

Kolmannessa artikkelissa osoitan, että DDR:ssä vallalla ollut tulkinta Marxin arvoteoriasta eroaa NML:n puolustamasta arvoteorian monetaarisesta tulkinnasta huomattavasti vähemmän kuin sen edustajat ovat myöhemmin väittäneet. Selitän tätä NML:n edustajien tietämättömyyttä omasta historiastaan kylmän sodan ajan ilmapiirin synnyttämillä ristiriidoilla.

Neljännessä artikkelissa tarkastelen varhaisen Neuvostoliiton tärkeimmän Marx- asiantuntijan Isaak Rubinin ajatusten vastaanottoa jaetussa Saksassa. Osoitan, että itäsaksalaiset tutkijat tunsivat Rubinin kirjoitukset paremmin ja länsisaksalaiset puolestaan huomattavasti huonommin kuin on väitetty. Tätä sanojen ja tekojen välistä ristiriitaa selittää se, että Stalinin vainoissa teloitetun Rubinin ajatusten vastaanotto oli kylmän sodan aikana – ymmärrettävistä syistä – politisoitunutta.

Meidän on hyvä tuntea <i>Pääoman</i> lukemisen historiaa 1900-luvulla niin idässä kuin lännessäkin, jotta osaisimme eritellä sitä, mitkä Marxin ”teoriana” pitämistämme ajatuksista todella ovat peräisin 1800-luvulta ja mitkä ovat pikemminkin 1900-luvun, marxismi-leninismin ja kylmän sodan aikakauden perua.

The dissertation examines how scholars approached Marx’s <i>Capital</i> in the divided Germany during the Cold War. At the project’s core is a set of scholarly articles addressing the following constellation of specific questions: What kinds of problems did researchers from the East and the West tackle in their reading of this classic work? While the Berlin Wall separated East German researchers from West German ones, there was no language barrier between them, so did they communicate with each other? What types of conflicts, contradictions in approach, or tensions, if any, existed between these sets of scholars, who were working in very different social and institutional contexts? Did influences cross the wall?

The focus is on the <i>Neue Marx-Lektüre</i> (NML), a tradition of reading <i>Capital</i> that began to take shape around 1968 among Theodor W. Adorno’s students, with the matter of how East German scholarship influenced its formation. Today, the NML is known for its resolute rejection of the GDR’s state ideology, Marxism-Leninism. As a negative example, concretising how <i>not</i> to read Marx, that ideology functioned as an identity-precipitating Other for the NML. Not simply another way of reading Marx; Marxism-Leninism was an ideology of legitimisation for the autocratic rule of the Socialist Unity Party of Germany (SED). As such, it was not based on critical reasoning; rather, its purity was maintained by the secret police. When drawing an analytical distinction between Marxism-Leninism and genuine Marx scholarship, one can, however, find serious East German scholarship also, work that influenced the NML ‘positively’. The dissertation explores these influences.

A pillar of its argument is that scholarship on Marx in the GDR was a phenomenon replete with contradiction. The authoritarian rule of the SED simultaneously facilitated and hindered the work of those scholars who applied Marx’s ideas or prepared his original manuscripts for publication in an official complete edition (MEGA). The party intervened substantially in research, so genuine discussion in this field required application of cunning. Accordingly, the contributions that remain relevant today are usually spiced with Marxist-Leninist jargon. Deciphering the meaning and importance of those texts demands awareness of the limits within which the argumentation of East German scholars moved.

The years leading up to 1968 proved pivotal for both Western and Eastern literature on Marx. The student movement brought Marx into West Germany’s academic establishment, and economic reforms that began in 1963 in the GDR ushered in greater intellectual freedom. The years 1967 and 1968 marked not only the peak of the student movement but the centenary of <i>Capital</i> and the 150th birthday of its author, respectively. Scholarship on <i>Capital</i> poured forth in both German states then. In both East and West, 1968 brought social upheavals to a climax and then an abrupt end. Soviet invasion of Czechoslovakia (marking the conservatives’ decisive victory over economic reformers who had found inspiration in the ideas of the Czechoslovak reform movement). Before this chill, especially vivid in the East, came an event with dramatic consequences for the discourse at the heart of the dissertation project: a conference held in 1967 for the centenary of <i>Capital</i> at Frankfurt. This also offered a rare opportunity for face-to-face discussion between East and West German scholars.

The first two articles contributing to the dissertation concentrate on this occasion, which proved central to the emergence of the NML. These tease apart the nuances of why East and West Germans had decisively different perspectives on two profoundly important theoretical questions: Marx’s theories of value and the matter of commodity fetishism.

The third article deepens the discussion via attention to the sticky issue of the ‘monetary theory of value’, one of the fundaments of the NML’s thinking. The piece demonstrates that, in contrast against what representatives of the NML argue, it cannot be set in opposition to East German positions. There are understandable reasons for the ignorance of scholars cohering around the NML in this respect: several of them related to adversarial stances.

The final article fleshes out the picture by examining the reception of the ideas of Isaak Rubin, the most important early Soviet expert on Marx, in the divided Germany during the Cold War. It lays bare a discrepancy between word and deed in both German states, a nexus of contradictions that may stem from the fact that the reception of his ideas was extremely politicised in the Cold War setting.

If scholars of any stripe are to be able to approach questions related to the interpretation of <i>Capital</i> in an unprejudiced manner today, it is imperative for them to grasp the history of the work’s reception in East and West alike. Only by doing this can we unearth the real Marx, a classic thinker whose ideas remain largely hidden beneath the weight of Marxism-Leninism, the Cold War, and twentieth-century history more generally.