Sosiaalityön rooli nuorisorikollisuuden ehkäisyssä
Rajala, Terhi (2023)
Rajala, Terhi
2023
Sosiaalityön kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-03-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303022721
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303022721
Tiivistelmä
Yhteiskunnallinen keskustelu nuorten rikollisuudesta on lisääntynyt viime aikoina ja viranomaisten työn merkitystä sen kitkemisessä on korostettu. Tutkielman tavoitteena on laadullisen kirjallisuuskatsauksen menetelmin selvittää, millainen rooli sosiaalityöllä on nuorisorikollisuuden ehkäisyssä. Tutkielmaa on taustoitettu käsittelemällä nuorisorikollisuutta ilmiönä sekä sen riskitekijöitä ja suojaavia tekijöitä nuoren elämässä. Lisäksi sosiaalityön ja nuorisorikollisuuden välistä suhdetta on avattu.
Tutkielman aineisto koostuu 12 vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, joista yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat ulkomaisia tutkimuksia. Valittu aineisto on analysoitu teemoittelun avulla, minkä pohjalta tutkimustulokset jakautuivat kolmeen teemaan. Aineiston mukaan sosiaalityön rooli nuorisorikollisuuden ehkäisyn kontekstissa liittyy ensimmäisen teeman mukaisesti monialaiseen yhteistyöhön, toisen teeman mukaisesti riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden tunnistamiseen ja kolmas teema keskittyy sosiaalityön vaikutukseen nuorten rikollisuuden ehkäisyssä. Nämä kolme teemaa pyrkivät osoittamaan sosiaalityön roolia nuorisorikollisuuden ehkäisyssä.
Analyysin tulosten mukaan sosiaalityöllä on keskeinen asema monialaisessa yhteistyössä nuorisorikollisuutta vastaan sekä riskitekijöiden tunnistajana, mihin sosiaalityöllä on käytössä erilaisia arviointityökaluja. Joissain tapauksissa sosiaalityöntekijät johtavat monialaisia tiimejä. Lisäksi sosiaalityöllä näyttää olevan tehokas vaikutus itsessään kitkemään nuorten rikollisuutta, sekä ennaltaehkäisten että katkaisten uusintarikollisuutta. Tulokset kuitenkin osoittavat sosiaalityön roolin olevan myös epämääräinen. Sosiaalityön toimenpiteitä ei muiden yhteistyökumppaneiden näkemysten mukaan pidetä aina toimivina ja ne nähdään epämääräisinä. Lempeän työotteensa vuoksi sosiaalityö ei ole myöskään omiaan torjumaan impulsiivista rikollisuutta kuten väkivaltaisuutta.
Jatkotutkimukselle sosiaalityön roolista nuorisorikollisuuden ehkäisyssä on paljon tilaa. Nuorten rikollisuus on aiheena tärkeä ja ajankohtainen, mikä lisää tarvetta jatkotutkimukselle. Voisi olla syytä tutkia, mitä konkreettisia keinoja sosiaalityössä käytetään nuorisorikollisuuden ehkäisyn eteen ja tehoavatko ne nuorisorikollisuuteen. Tämä voisi selkeyttää sosiaalityön roolia myös muille nuorten rikollisuuden parissa toimiville työntekijöille kuten poliiseille. Lisäksi tutkielma nostaa esiin tarpeen sisäistää tutkitut riskitekijöiden arviointityökalut osana sosiaalityötä, jotta niiden käyttäminen ei jäisi kokemustiedon taakse. Samalla sosiaalityö voisi vahvistaa ja tuoda esiin omaa asiantuntijuuttaan nuorten rikollisuuden ehkäisyssä.
Tutkielman aineisto koostuu 12 vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, joista yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat ulkomaisia tutkimuksia. Valittu aineisto on analysoitu teemoittelun avulla, minkä pohjalta tutkimustulokset jakautuivat kolmeen teemaan. Aineiston mukaan sosiaalityön rooli nuorisorikollisuuden ehkäisyn kontekstissa liittyy ensimmäisen teeman mukaisesti monialaiseen yhteistyöhön, toisen teeman mukaisesti riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden tunnistamiseen ja kolmas teema keskittyy sosiaalityön vaikutukseen nuorten rikollisuuden ehkäisyssä. Nämä kolme teemaa pyrkivät osoittamaan sosiaalityön roolia nuorisorikollisuuden ehkäisyssä.
Analyysin tulosten mukaan sosiaalityöllä on keskeinen asema monialaisessa yhteistyössä nuorisorikollisuutta vastaan sekä riskitekijöiden tunnistajana, mihin sosiaalityöllä on käytössä erilaisia arviointityökaluja. Joissain tapauksissa sosiaalityöntekijät johtavat monialaisia tiimejä. Lisäksi sosiaalityöllä näyttää olevan tehokas vaikutus itsessään kitkemään nuorten rikollisuutta, sekä ennaltaehkäisten että katkaisten uusintarikollisuutta. Tulokset kuitenkin osoittavat sosiaalityön roolin olevan myös epämääräinen. Sosiaalityön toimenpiteitä ei muiden yhteistyökumppaneiden näkemysten mukaan pidetä aina toimivina ja ne nähdään epämääräisinä. Lempeän työotteensa vuoksi sosiaalityö ei ole myöskään omiaan torjumaan impulsiivista rikollisuutta kuten väkivaltaisuutta.
Jatkotutkimukselle sosiaalityön roolista nuorisorikollisuuden ehkäisyssä on paljon tilaa. Nuorten rikollisuus on aiheena tärkeä ja ajankohtainen, mikä lisää tarvetta jatkotutkimukselle. Voisi olla syytä tutkia, mitä konkreettisia keinoja sosiaalityössä käytetään nuorisorikollisuuden ehkäisyn eteen ja tehoavatko ne nuorisorikollisuuteen. Tämä voisi selkeyttää sosiaalityön roolia myös muille nuorten rikollisuuden parissa toimiville työntekijöille kuten poliiseille. Lisäksi tutkielma nostaa esiin tarpeen sisäistää tutkitut riskitekijöiden arviointityökalut osana sosiaalityötä, jotta niiden käyttäminen ei jäisi kokemustiedon taakse. Samalla sosiaalityö voisi vahvistaa ja tuoda esiin omaa asiantuntijuuttaan nuorten rikollisuuden ehkäisyssä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]