Enimmäisluototussuhde ja muut makrovakausvälineet sekä suorituskyky : Eurooppalaisten maiden vertailu

Abstract

Makrovakauspolitiikka perustuu vuonna 2010 esiteltyyn kansainväliseen Basel III-kehikkoon. Makrovakauspolitiikalla tarkoitetaan makrovakausvalvontaa ja -analyysiä täydentäviä erityisiä järjestelmäriskien ehkäisyyn kohdistettuja toimenpiteitä. Makrovakauspolitiikan päätavoite on talouden vakauden ja kestävän kasvun edistäminen. Välitavoitteita ovat taas riskien keskittymisen vähentäminen, liiallisen luotonannon kasvun hillitseminen, kotitalouksien velkaantuneisuuden hillitseminen ja rahoitusinfrastruktuurin vahvistaminen. Välitavoitteiden toteutumista pyritään parantamaan makrovakausvälineillä. Makrovakausvälineet ovat viranomaisten päätösvallassa olevia toimenpiteitä, kuten luotonantoon liittyvä rajoite enimmäisluototussuhde. Osa rajoitteista taas kohdistuu luotonantajiin. Makrovakausvälineiden käyttö eroaa kaikissa EU-maissa, koska ne perustuvat jokaisen maan omaan sääntelyyn. Tämän tutkielman tavoitteena oli vertailla Suomen enimmäisluototussuhdetta ja muita makrovakausvälineitä valittuihin Pohjoismaihin ja muutamaan muuhun EU-maahan. Tutkielman pääasiallisena tarkoituksena oli makrovakausvälineiden käytön eroavaisuuksien vertailu tutkielmaan valittujen maiden välillä. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli myös tutkia, miten makrovakausvälineet vaikuttavat Suomessa pankkien suorituskykyyn. Tutkielmassa otettiin huomioon ajankohtaiset kriisit ja niiden vaikutukset makrovakauspolitiikkaan ja -välineisiin. Tutkielma toteutettiin laadullisilla menetelmillä ja laadullisen tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin valmiilla tekstimuotoisilla aineistoilla. Valmiita aineistoja oli esimerkiksi Suomen Pankin, Euroopan keskuspankin, Euroopan järjestelmäriskikomitean tutkimukset sekä aiheesta tehdyt tutkimusartikkelit. Laadullisessa tutkielmassa käytettiin myös tutkijan omaa päättelyä. Tutkielman keskeiset tulokset oli saatu valmiista aineistoista, joten niistä tehtyä analyysia voitiin sanoa sekundaarianalyysiksi. Tutkielman keskeisten tulosten perusteella oli havaittu, että makrovakauspolitiikka ja -välineet eroavat huomattavasti EU-maiden välillä. EU-maiden toimet eivät ole olleet riittäviä, koska kotitalouksien velkaantuneisuus on kasvanut. Makrovakausvälineitä oli ollut eniten käytössä Pohjoismaissa ja pienissä Keski-Euroopan maissa. Eri makrovakausvälineillä oli hyötyjä ja haittoja muun muassa velkaantuneisuuteen sekä luotonantoon, joten makrovakausvälineitä tulisi käyttää kokonaisuutena. Makrovakaustoimilla oli ollut positiivinen vaikutus pankkien suorituskykyyn.