Geriatristen potilaiden huomioiminen Käypä hoito -suosituksissa

Abstract

Kliinisessä työssä hoitopäätöksiä tehdessään lääkärin tulee ottaa huomioon potilaan kokonaistilanne ja suunnitella hoito yksilöllisesti. Hoitopäätöksiin vaikuttavia tekijöitä ovat potilaan ominaisuudet ja toiveet, hoitosuositukset sekä lääkärin kokemus. Hoitosuositukset perustuvat tutkittuun tietoon, ja sen puuttuessa asiantuntijoiden yhteiseen kannanottoon. Hoitopäätökset perustuvat usein suurelta osin hoitosuosituksiin. On havaittu, että iäkkäät, muistisairaat, gerasteeniset, monisairaat ja toimintakyvyltään heikentyneet potilaat suljetaan usein pois lääketieteellisistä tutkimuksista, eikä tutkimusväestön koostumus välttämättä vastaa todellista potilasjoukkoa. On siis epäselvää, missä määrin tutkimustuloksia voidaan soveltaa näihin potilasryhmiin. Tässä syventävien opintojen opinnäytetyössä tarkasteltiin ottavatko Käypä hoito -suositukset huomioon iäkkäitä, hauraita, muistisairaita, monisairaita tai toimintakyvyltään alentuneita potilaita. Tutkittavana oli kymmenen iäkkäillä yleistä sairautta käsittelevää Käypä hoito -suositusta. Tutkittiin, antavatko suositukset lääkehoitoon tai muuhun hoitoon liittyviä hoito-ohjeita tarkasteltavalle potilasryhmälle, tai kertovatko ne millainen sairauden riski, esiintyvyys tai oirekuva potilasryhmässä on. Saatuja tuloksia tarkasteltiin vielä tarkemmin iäkkäiden lääkehoitoa ja muuta hoitoa koskevien kommenttien osalta. Selvitettiin, mitä sanoja käytetään, kun iäkkäistä puhutaan hoidon yhteydessä. Sen lisäksi selvitettiin, onko eroteltu erilaisia vanhuspotilaita tuoden jollain tavalla esiin heterogeenisyyttä. Tämän tarkoituksena oli tutkia, miten iäkkäistä potilaista puhutaan hoitosuosituksissa, ja millaista julkikuvaa Käypä hoito -suositukset iäkkäistä siten luovat. Suositukset ottivat iäkkäitä potilaita keskimäärin hyvin huomioon. Erityisesti suositukset, joiden laadinnassa oli mukana geriatri, huomioivat iäkkäitä potilaita yhtenä isona ryhmänä hyvin. Muistisairaita, gerasteenisia, monisairaita ja toimintakyvyltään heikentyneitä potilaita koskevia mainintoja oli vähemmän. Kaikkiaan maininnat liittyivät eniten lääkehoitoon. Seuraavaksi eniten mainintoja oli melko tasaisesti esiintyvyyteen, riskeihin ja muuhun hoitoon liittyen, vähiten kommentteja oli oirekuvaan ja diagnostiikkaan liittyen. Iäkkäiden heterogeenisyyttä oli tuotu melko vähän esiin hoitoa koskevissa maininnoissa, ja kuvailu keskittyi lähes täysin heikentyneeseen terveydentilaan ja sairauksiin. Iäkkään lisäksi ikääntyneet olivat eniten käytetyimpiä termejä. Iäkkäitä päädytään helposti käsittelemään yhtenä potilasjoukkona, ja olisi tärkeää, että hoitosuosituksissa tuotaisiin enemmän ilmi iäkkäiden potilaiden eroavaisuuksia. Erilaiset tautitilat ja oireyhtymät ja toisaalta terveemmät iäkkäät potilaat on tärkeää tunnistaa, jotta hoito voidaan suunnitella yksilöllisesti, ja ehkäistä yli- ja alihoitoa. Lääkehoidot korostuvat hoitosuosituksissa, ja iäkkäitä ja monisairaita tulisi ottaa enemmän mukaan tutkimuksiin, jotta saataisiin tietoa, joka on merkityksellistä iäkkäille potilaille. Näin saataisiin laadittua paremmin vanhenevan väestön tarpeita vastaavia hoitosuosituksia.