Kirjaston äänimaiseman merkitys kirjaston käyttäjille

Abstract

Tässä tutkimuksessa halusin selvittää, mikä merkitys äänimaisemalla on kirjaston käyttäjille ja minkä tyyppistä äänimaisemaa he pitävät parhaimpana. Valitsin tämän aiheen, koska minä pidän kirjastoista sekä hiljaisuudesta, ja kirjastot usein mielletään hiljaisiksi paikoiksi. Selvitin asiaa kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla. Useista sähköisistä tietokannoista hakemalla löytämistäni artikkeleista rajasin 16 aihettani lähimpänä olevaa tutkimusta, joita analysoin tutkielmassani. Suurin osa lähteistä oli ilmestynyt viimeisen 20 vuoden sisällä, keskittyi yliopistojen kirjastoihin ja oli ulkomaalaisia. Pari lähdettä ei käsitellyt lainkaan kirjastoja, mutta niiden aiheet olivat tarpeeksi lähellä minun aihettani oikeuttaakseen niiden soveltamisen tähän tutkimukseeni. Jaottelin lähteistä löytyneet huomiot melua kirjastossa hyväksyviin, melua vältteleviin ja rauhallista työskentelyääntä tai absoluuttista hiljaisuutta haluaviin henkilöihin. Tutkimuksessa arvioin näiden eri luokkien laajuutta ja laatua: kuinka moni henkilö vastasi pitävänsä jostain ja oliko tämä mieltymys vahvasti esillä vai pelkästään implisiittisesti jostain pääteltävissä. Havaitsin jo varhain, että melun hyväksyntään viittavan materiaalin määrä oli selkeästi pienempi meluttomuuden kaipuuseen viitanneen materiaalin määrään. Kirjastojen melu nousee negatiivisessa valossa esiin useissa tutkimuksissa, ja ne kirjaston käyttäjät, jotka eivät pidä melusta, ovat harvoin marginaalinen vähemmistö. Tulokseni viittaavat siihen, että suurin osa kirjastojen käyttäjistä ei pidä melusta, ja rauhallinen työskentelyääni on suositumpi ympäristö kuin absoluuttinen hiljaisuus. Tutkimus toimii alustuksena aiheeseen, ja jatkotutkimus, varsinkin käyttäessä eri tutkimusmenetelmiä ja erilaista rajausta, toisi tarkempia tuloksia.