Sosiaalisen robotin autonomisuuden vaikutus katseen aikaansaamiin psykofysiologisiin vasteisiin
Kettunen, Elli (2023)
Kettunen, Elli
2023
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-03-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302242611
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202302242611
Tiivistelmä
Sosiaalisen robotin katseen on viimeaikaisissa tutkimuksissa todettu aiheuttavan havaitsijassa samankaltaisia reaktioita kuin toisen ihmisen katseen. Suoraan kohdistuvan katseen eli katsekontaktin on havaittu vaikuttavan sekä kohteesta tehtäviin subjektiivisiin arvioihin että havaitsijan psykofysiologisiin vasteisiin. Vaikutukset ovat näkyneet muun muassa ihon sähkönjohtavuudessa sekä kasvojen lihasaktivaatiossa. Nämä havainnot ovat mielenkiintoisia erityisesti sen vuoksi, että aiempi tutkimustieto katsekontaktin vaikutuksista on antanut viitteitä siitä, että uskomus nähdyksi tulemisesta on oleellinen vasteiden synnylle. Sosiaalisen robotin katsekontaktin vaikutukset viittaavatkin siihen, että ihmisellä on ainakin tiedostamaton taipumus kokea robotin näkevän meidät sen elottomuudesta huolimatta. Havainnon taustalla on oletettu olevan ihmisten antropomorfistinen taipumus liittää elottomille asioille, muille eläimille tai kuvitteellisille kohteille erilaisia mielentoimintoja. Nämä kuvitellut mielentoiminnot, kuten havaintotoiminnot, tavoitteellisuus sekä omaehtoisuus vaikuttaisivat ihmisen tulkintaan siitä, onko kohde kykenevä näkemään tämän.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako robotin havaittu autonomisuus eli itseohjautuvuus katsekontaktin aikaansaamiin psykofysiologisiin reaktioihin. Koehenkilöiden käsitystä robotin autonomisuudesta manipuloitiin esittelemällä robotti osalle koehenkilöistä mekaanisena, lelunkaltaisena esineenä ja osalle sosiaalisena ja autonomisena toimijana. Esittelyn jälkeen koehenkilölle näytettiin robotti nestekideruudun läpi säädellen sen katseen suuntaa siten, että katse oli joko suoraan koehenkilöä kohti tai käännettynä sivulle. Katsetilanteiden aikana mitattiin koehenkilön psykofysiologisia vasteita, joista ihon sähkönjohtavuutta ja kasvojen lihasaktivaatiota tarkastellaan tässä tutkielmassa.
Tutkimuksen tulosten mukaan robotin katseen suunnalla ei havaittu vaikutusta fysiologista virittyneisyyttä ilmentävään ihon sähkönjohtavuuteen. Katseen suunta vaikutti koehenkilöiden kasvojen lihasaktivaatioon siten, että suora katse sai aikaan voimakkaampaa posken zygomaticus major - lihaksen aktivaatiota ja vähentynyttä kulmankurtistukseen osallistuvaa corrugator supercilii - lihaksen aktivaatiota verrattuna käännettyyn katseeseen. Havainnon voidaan aiempaan tutkimustietoon perustuen tulkita viittaavaan myönteiseen affektiiviseen reaktioon robotin suoraan katseeseen. Autonomisuudella ei havaittu olevan vaikutusta robotin katseen suunnan aiheuttamiin ihon sähkönjohtavuusvasteisiin tai kasvojen lihasten aktivaatioon.
Tulokset robotin katseen suunnan vaikutuksista olivat osin linjassa aiempien havaintojen kanssa. Ihon sähkönjohtavuusvasteiden ei tässä tutkimuksessa havaittu muuttuvan katseen suunnan mukaan, mikä voi johtua muun muassa metodologisista eroista aiempien tutkimusten kanssa. Robotin autonomisuuden vaikutuksia tarkastelevia tutkimuksia oli tehty hyvin vähän, minkä vuoksi tämä tutkimus tarjosi uutta tietoa siitä, että autonomisuus ei vaikuta katsekontaktin aikaansaamiin vasteisiin. Autonomisuuden manipulointi jatkotutkimuksissa voi olla perusteltua tehdä toisin esimerkiksi esittelytapojen välistä kontrastia voimistamalla, jolloin erilaisia mielentoimintoja, kuten tavoitteellisuutta ja ajattelua liitettäisiin robottiin entistä selvemmin. Jatkotutkimuksissa on myös olennaista selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat robotin ja ihmisen välisen katsekontaktin aikaansaamiin reaktioihin. Ominaisuuksien tunnistamisen avulla voidaan kehittää sosiaalisten robottien toimintaa entistä paremmin ihmisen ja robotin välistä sujuvaa vuorovaikutusta tukevaksi.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako robotin havaittu autonomisuus eli itseohjautuvuus katsekontaktin aikaansaamiin psykofysiologisiin reaktioihin. Koehenkilöiden käsitystä robotin autonomisuudesta manipuloitiin esittelemällä robotti osalle koehenkilöistä mekaanisena, lelunkaltaisena esineenä ja osalle sosiaalisena ja autonomisena toimijana. Esittelyn jälkeen koehenkilölle näytettiin robotti nestekideruudun läpi säädellen sen katseen suuntaa siten, että katse oli joko suoraan koehenkilöä kohti tai käännettynä sivulle. Katsetilanteiden aikana mitattiin koehenkilön psykofysiologisia vasteita, joista ihon sähkönjohtavuutta ja kasvojen lihasaktivaatiota tarkastellaan tässä tutkielmassa.
Tutkimuksen tulosten mukaan robotin katseen suunnalla ei havaittu vaikutusta fysiologista virittyneisyyttä ilmentävään ihon sähkönjohtavuuteen. Katseen suunta vaikutti koehenkilöiden kasvojen lihasaktivaatioon siten, että suora katse sai aikaan voimakkaampaa posken zygomaticus major - lihaksen aktivaatiota ja vähentynyttä kulmankurtistukseen osallistuvaa corrugator supercilii - lihaksen aktivaatiota verrattuna käännettyyn katseeseen. Havainnon voidaan aiempaan tutkimustietoon perustuen tulkita viittaavaan myönteiseen affektiiviseen reaktioon robotin suoraan katseeseen. Autonomisuudella ei havaittu olevan vaikutusta robotin katseen suunnan aiheuttamiin ihon sähkönjohtavuusvasteisiin tai kasvojen lihasten aktivaatioon.
Tulokset robotin katseen suunnan vaikutuksista olivat osin linjassa aiempien havaintojen kanssa. Ihon sähkönjohtavuusvasteiden ei tässä tutkimuksessa havaittu muuttuvan katseen suunnan mukaan, mikä voi johtua muun muassa metodologisista eroista aiempien tutkimusten kanssa. Robotin autonomisuuden vaikutuksia tarkastelevia tutkimuksia oli tehty hyvin vähän, minkä vuoksi tämä tutkimus tarjosi uutta tietoa siitä, että autonomisuus ei vaikuta katsekontaktin aikaansaamiin vasteisiin. Autonomisuuden manipulointi jatkotutkimuksissa voi olla perusteltua tehdä toisin esimerkiksi esittelytapojen välistä kontrastia voimistamalla, jolloin erilaisia mielentoimintoja, kuten tavoitteellisuutta ja ajattelua liitettäisiin robottiin entistä selvemmin. Jatkotutkimuksissa on myös olennaista selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat robotin ja ihmisen välisen katsekontaktin aikaansaamiin reaktioihin. Ominaisuuksien tunnistamisen avulla voidaan kehittää sosiaalisten robottien toimintaa entistä paremmin ihmisen ja robotin välistä sujuvaa vuorovaikutusta tukevaksi.