”Well… yes, and here we go again” : Sisäislukijan tarkastelua Hunter S. Thompsonin gonzossa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kerrontaa ja sisäistekijää yhdysvaltalaisen toimittaja Hunter S. Thompsonin kahdessa artikkelissa, ”Kentucky Derby is Decadent and Depraved” ja ”Strange Rumblings in Aztlan”. Hunter S. Thompson (1937-2005) oli yhdysvaltalainen toimittaja, joka kirjoitti mm. New York Timesiin, Rolling Stoneen, Playboyhin sekä National Observeriin lehtitekstejä tyylillä, joka on ristitty gonzojournalismiksi. Gonzo on faktan ja fiktion sekä journalismin ja kaunokirjallisuuden välillä tasapainoileva,journalistisia intentioita sisältävä tekstityyppi, jota pidetään tyypillisesti Thompsonin kehittämänä. Thompsonin teksteissä on useita erillisiä kerronnan tasoja ja moniulotteinen tekijä-kertoja rakenne, jonka vuoksi sen tarkastelu on hedelmällistä ja mielekästä kommunikaatiomallin kautta.

Tutkimuksen tavoite on selvittää, millaisin tavoin kirjoituksien toimittaja-kertoja hyödyntää läsnäoloa ja fyysiseen kokemusmaailmaan palautettavia havaintoja todellisuuden tuottamisen keinona. Tarkastelun kohteena ovat ensisijaisesti sellaiset kerronnalliset valinnat, joissa kertoja korostaa omaa kokemustaan, tuntemuksiaan ja osallistumistaan kertomiinsa tapahtumiin. Tutkimuksessa tarkastellaan sellaisia tyypillisiä esittämisen muotoja, jotka ovat omaleimaisia juuri Thompsonin kehittämälle gonzo-journalismille.Toinen keskeinen tutkimuskohde on arvioida sitä, millaista sisäslukijaa tekstien sisäistekijä puhuttelee.

Tutkimuksen teoriatausta nojaa retoriseen kertomusteoriaan, jossa hyödynnetään Wayne C. Boothin, Peter Rabinowitzin ja Seymour Chatmanin ajatuksia. Tutkimuksen keskeisinä käsitteinä ovat sisäistekijä ja sisäislukija, joita hyödynnetään tavalla, jolla Wayne C. Booth, Wolfgang Iser ja Shlomith Rimmon-Kenan ovat hahmotelleet omissa tutkimuksissaan. Kaunokirjallisen journalismin tarkastelussa hyödynnetään ajatuksia Maria Lassila-Merisalolta, Markku Juusolalta ja Markku Lehtimäeltä.

Tutkimuksen keskeisimmät tulokset ovat seuraavat. Thompsonin tekstejä lähestyvältä sisäislukijalta edellytetään melko yksityiskohtaisia tietoja Yhdysvaltojen kulttuuripolitikasta sekä antropologiasta, jotta tekstien ymmärtäminen olisi kokonaisvaltaista. Lisäksi Thompsonin tekstien sisäistekijä hyödyntää kohdeteksteissä usein satiiria ja pyrkii rikkomaan journalistisia konventioita, haastamaan rajoja sekä asettamaan auktoriteetteja kyseenalaiseksi. Sisäistekijän ja kertojan välisen vuoropuhelun tarkastelu avaa Thompsonin tekstien monitasoista kerrontaa ja antaa historialliselle lukijalle mahdollisuuden tulkita tekstejä kokonaisvaltaisemmin. Thompsonin tekstien kertojana toimiva hahmo ei asetu konventionaaliseen journalistiseen rooliin, vaan pyrkii vaikuttamaan lukijaan esittämällä vahvoja mielipiteitä ja siten poiketen journalismiin kuuluvasta objektiivisuuden ihanteesta.