"Joki ei ole elämän vertauskuva." : Ympäristörunouden ja metalyriikan leikkauspintoja Pauliina Haasjoen runoteoksissa Planeetta ja Promessa

Abstract

Tutkielman aiheena on ympäristörunouden ja metalyriikan leikkauspinnat Pauliina Haasjoen runoteoksissa Planeetta (2016) ja Promessa (2019). Teoksissa havainnoidaan ympäröivää todellisuutta tarkentaen vuoroin lähelle ja vuoroin kauas, mutta samalla niissä pohditaan runoilmaisua ja kielen rajallisuutta. Tutkimuskysymykseni ovat, millaisia metalyyrisiä piirteitä runoteoksissa on ja millainen on metalyyrisyyden suhde teoksiin ympäristörunoutena. Lisäksi pohdin runojen metalyyrisyyden laajempaa merkitystä tämän hetken ympäristörunoudessa. Lähtökohtanani on, että nyky-ympäristörunoutena tarkastelemani runoteokset horjuttavat, toisintavat ja uudelleenkirjoittavat kaunokirjallisuuden luontosuhteita ja -esityksiä. Tutkimustarve nousee havainnosta, että runoteokset kiinnittyvät ilmaisussaan niin ympäristöllisiin kuin poeettisiinkin kysymyksiin. Planeettaa tai Promessaa ei ole vielä tutkittu ympäristörunouden tai metalyriikan näkökulmista, vaikka ne molemmat voi nähdä Haasjoen runoudessa keskeisesti vaikuttavina piirteinä.

Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu metalyriikan ja ekokritiikin tutkimuksesta. Hyödynnän erityisesti Eva Müller-Zettelmannin (2003; 2005) kehittelemää metalyriikan typologiaa, jota täydennän suomalaisella metalyriikan tutkimuksella. Metalyyrisyydellä tarkoitan runotekstin tihentymiä, joissa runo jollain tavalla vie huomion omaan olemukseensa runoutena. Hyödynnän ekokriittistä tutkimusta kohdeteosteni luontoesitysten ja -suhteiden tarkastelussa ja problematisoin ympäristörunouden sijoittumista luontorunouden kattokäsitteen alle. Tärkeä teorialähde on Karoliina Lummaan väitöstutkimus Poliittinen siivekäs: lintujen konkreettisuus suomalaisessa 1970-luvun ympäristörunoudessa (2010), joka taustoittaa suomalaisen ympäristörunouden erkaantumista luontorunoudesta. Sovellan Lummaan tutkimusta suomalaisen nyky-ympäristörunouden piirteiden hahmottelemisessa, sillä kyseistä lajityyppiä ei ole juurikaan tutkittu. Lisäksi hyödynnän lyriikan tutkimusta muun muassa runojen vapaarytmisyyden ja kielikuvien tarkastelussa. Ekokriittisessä runoudentutkimuksessa ei ole kiinnitetty huomiota metalyyrisyyteen, vaikka runojen tekstuaalisen kohostumisen ja itserefleksiivisyyden voi nähdä keskeiseksi runojen ympäristölliselle suuntautumiselle.

Tutkielma etenee ympäristörunouden lajityypin ja metalyriikan esittelystä runoteosten analyysiin. Lähestyn runoja kolmesta näkökulmasta niiden suuntaaman metalyyrisen katseen kautta. Tarkennan analyysissa yksittäisiin runoihin mutta hahmotan runoteoksia myös kokonaisuuksina. Ensimmäisessä analyysiluvussa tarkastelen primaaria metalyriikkaa, eli omaan rakentumiseensa viittaavia runoja. Kiinnitän huomiota sanaston ja rytmin tasolla vaikuttavaan itserefleksiiviseen ja epäröivään sävyyn, minkä jälkeen tarkastelen runojen luontoaiheisia kielikuvia. Pohdin esiin nostettuja piirteitä nyky-ympäristörunouden kontekstissa. Toisessa luvussa tarkastelen sekundaaria metalyriikkaa, eli toisiin teoksiin viittaavia runoja. Analysoin kieltomuotoisuutta ja intertekstuaalisuutta runojen ympäristönkuvauksen keinoina ja tapoina rakentua suhteessa luontorunouden traditioon. Kolmannessa luvussa pohdin runojen metalyyrisiä mahdollisuuksia kurottaa kohti lukijaa. Tarkastelen runoissa kohostuvia ympäristönkuvauksen keinoja, kuten deiktisyyttä ja erilaisia taiteidenvälisiä vaikutuksia, ja eri tavoin puhuttelevia runoja lukijaa aktivoivina.

Analyysissa on noussut esiin runojen implisiittisen metalyyristen piirteiden keskeisyys eksplisiittisten piirteiden rinnalla. Planeetan ja Promessan tarkasteleminen katseen suunnan kautta on auttanut havainnollistamaan metalyriikan erilaisia ilmenemismuotoja ja erittelemään metalyyrisyyden suhdetta teoksiin ympäristörunoutena. Metalyyrisyys on osoittautunut runojen keinoksi problematisoida ympäristönkuvauksia ja purkaa luontorunouteen liittyvää odotuksenmukaisuutta. Lisäksi metalyyriset runot voivat vaikuttaa lukijaan epäsuorasti tai suoraan puhutellen. Nyky-ympäristörunouden metalyyrisyyttä ja itserefleksiivisyyttä sopii lukea tämän päivän ekokriisin kontekstissa. Metalyyrisyyden analyysi on osoittautunut toimivaksi tavaksi tavoittaa ympäristörunouden luontoesityksiä sekä sen välittämiä luonto- ja ihmiskäsityksiä. Tutkimuskysymys on myös auttanut erittelemään Haasjoen runouden poetiikkaa. Toisaalta erilaisia tutkimuksellisia tarpeita on noussut esiin: niin nyky-ympäristörunoudesta, metalyriikan ilmenemismuodoista kuin Haasjoen runoudestakin. Tutkielmani osoittaa, että kysymys ympäristörunouden ja metalyriikan leikkauspinnoista on merkityksellinen ja vaatii syvempää perehtymistä.