The Witcraft of Seeing Things Differently : Hyperdetermined Humor, Unusual Viewpoints, and Narrative Rhetoric in Terry Pratchett's Discworld Novels
Määttä, Lauri (2023)
Määttä, Lauri
Tampere University
2023
Kirjallisuustieteen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-04-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2794-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2794-1
Tiivistelmä
Sir Terry Pratchettin maineikasta ja menestynyttä Discworld-romaanisarjaa luonnehditaan yleensä koomiseksi fantasiaksi, ja vaikka sitä on aiemmin tutkittu etupäässä fantasiakirjallisuutena, niin fantasiamiljöön lisäksi toinen näiden kirjojen silmiinpistävä piirre on huumorin ylenpalttinen runsaus. Tässä väitöskirjassa olen valinnut harvinaisemman lähestymistavan tutkiessani Discworld-romaaneja ensisijaisesti humoristisena kirjallisuutena, ja sen mukaisesti väitöskirjani keskeisimpänä tavoitteena on tutkia Terry Pratchettin huumorin poetiikkaa. Tarkemmin sanottuna olen asettanut tässä väitöskirjassa tehtäväkseni kartoittaa Terry Pratchettin huumorille ominaisimmat komiikan keinot ja tutkia, mikä tekee Discworld-romaaneista hauskoja.
Discworld-romaaneille ominainen huumorin runsaus koostuu humorististen kuvausten ja koomisten kohtausten tiheän esiintymisen lisäksi komiikan keinojen laajasta valikoimasta. Tässä väitöskirjassa väitän, että Terry Pratchettin huumori on hyperdeterminoitua, mikä tarkoittaa, että hän yhdistelee erilaisia komiikan keinoja samassa kuvauksessa tai kohtauksessa. Siksi Pratchettin huumorin poetiikkaa käsittelevä väitöskirjani on samalla myös tutkimus hyperdeterminoidun huumorin rakentumisesta. Selkeyttääkseni huumorin hyperdeterminaation rakentumista jaottelen komiikan keinot neljään kategoriaan: tilanteellisiin, kontekstuaalisiin, rakenteellisiin ja tyylillisiin. Sovellan tätä jaottelua väittämällä, että humoristista kuvausta tai koomista kohtausta voidaan perustellusti sanoa hyperdeterminoiduksi silloin, kun siinä yhdistellään komiikan keinoja useammasta kuin yhdestä kategoriasta.
Pidän Pratchettin huumorille ominaisten komiikan keinojen kartoittamista yhtenä tämän väitöskirjan keskeisimmistä kontribuutioista kirjallisen huumorin tutkimukselle. Tilanteellisista komiikan keinoista tarkastelen Discworld-romaaneista löytämiäni esimerkkejä draamallisesta ironiasta ja absurdista logiikasta. Kontekstuaalisista komiikan keinoista käsittelen Pratchettin parodiaa ja satiiria, kun taas rakenteellisista komiikan keinoista tutkin, kuinka Pratchett käyttää paraprosdokiania, bathosta, toistuvia piloja (”figgin”) ja koomisia alaviitteitä. Tyylillisistä komiikan keinoista tutkailen Pratchettin koomisia kielikuvia (hyperbolia, metaforia, vertauksia ja personifikaatioita), hänen sanaleikkejään (paronomasia, antanaklasis, sanataskut ja kaksikieliset sanaleikit) sekä Pratchettin koomisia eufemismeja.
Lisäksi osoitan väitöskirjassani, että Terry Pratchettin huumorille on ominaista kulttuuristen kliseiden (eli tuttujen kulttuuri-ilmiöiden, totunnaisten ajattelutapojen ja vakiintuneiden esittämisen konventioiden) esittäminen humoristisen epätavallisista näkökulmista käsin. Discworld-romaaneissa Pratchett siirtää erilaisia oman maailmamme kulttuuri-ilmiöitä Discworld-nimiseen (suom. Kiekkomaailma) fantasiamaailmaansa, ja tämän maailmojen törmäyttämisen seurauksena kulttuuriset kliseet näyttäytyvät lukijalle samanaikaisesti tuttuina ja koomisen outoina. Tällaiset humoristiset näkökulmat vahvistavat osaltaan huumorin hyperdeterminaatiota. Samalla kun fantasiamiljöö mahdollistaa kahden maailman koomisen törmäyttämisen ja oman maailmamme kulttuuristen kliseiden peilaamisen toisen maailman avulla, huumori toisaalta mahdollistaa Kiekkomaailmassa normaalia fantasiaa vapaamman mielikuvituksen lennon, eikä monia Discworld-romaaneissa kuvattuja asioita, tapahtumia ja ilmiöitä voisi esiintyä maailmoissa, jotka eivät rakennu absurdin logiikan, kulttuurisilla kliseillä leikittelyn ja koomisen liioittelun kaltaisten todellisuuta vääristävien periaatteiden luoman ”taikuuden” varaan.
Komiikan keinojen moninaisuuden, hyperdeterminoidun huumorin ja epätavallisten näkökulmien lisäksi tutkin väitöskirjassani sitä, millaisia arvottavia asenteita kertojan humoristiset näkökulmat ja humoristisiin kuvauksiin sisältyvät henkilöhahmojen tunnereaktiot paljastavat. Tulkitsen tällaisen arvottavan huumorin kirjalliseksi retorisen vaikuttamisen keinoksi, jonka avulla kirjailija pyrkii ohjailemaan lukijansa hyväksyviä ja paheksuvia asenteita. Useimmiten Pratchettin huumori on kulttuurikriittistä, eli parodista ja satiirista, mutta toisinaan humoristiset näkökulmat esittävät todellisen maailman kulttuuri-ilmiöitä myönteisinä ja ihailtavina. Väitän tutkimuksessani, että kirjallisuuden retoriikka perustuu tällaisten kielteisten ja myönteisten asenteiden esittämiselle ja että huumori on yksi kertomuksen retoriikan vaikutuskeinoista.
Discworld-romaaneille ominainen huumorin runsaus koostuu humorististen kuvausten ja koomisten kohtausten tiheän esiintymisen lisäksi komiikan keinojen laajasta valikoimasta. Tässä väitöskirjassa väitän, että Terry Pratchettin huumori on hyperdeterminoitua, mikä tarkoittaa, että hän yhdistelee erilaisia komiikan keinoja samassa kuvauksessa tai kohtauksessa. Siksi Pratchettin huumorin poetiikkaa käsittelevä väitöskirjani on samalla myös tutkimus hyperdeterminoidun huumorin rakentumisesta. Selkeyttääkseni huumorin hyperdeterminaation rakentumista jaottelen komiikan keinot neljään kategoriaan: tilanteellisiin, kontekstuaalisiin, rakenteellisiin ja tyylillisiin. Sovellan tätä jaottelua väittämällä, että humoristista kuvausta tai koomista kohtausta voidaan perustellusti sanoa hyperdeterminoiduksi silloin, kun siinä yhdistellään komiikan keinoja useammasta kuin yhdestä kategoriasta.
Pidän Pratchettin huumorille ominaisten komiikan keinojen kartoittamista yhtenä tämän väitöskirjan keskeisimmistä kontribuutioista kirjallisen huumorin tutkimukselle. Tilanteellisista komiikan keinoista tarkastelen Discworld-romaaneista löytämiäni esimerkkejä draamallisesta ironiasta ja absurdista logiikasta. Kontekstuaalisista komiikan keinoista käsittelen Pratchettin parodiaa ja satiiria, kun taas rakenteellisista komiikan keinoista tutkin, kuinka Pratchett käyttää paraprosdokiania, bathosta, toistuvia piloja (”figgin”) ja koomisia alaviitteitä. Tyylillisistä komiikan keinoista tutkailen Pratchettin koomisia kielikuvia (hyperbolia, metaforia, vertauksia ja personifikaatioita), hänen sanaleikkejään (paronomasia, antanaklasis, sanataskut ja kaksikieliset sanaleikit) sekä Pratchettin koomisia eufemismeja.
Lisäksi osoitan väitöskirjassani, että Terry Pratchettin huumorille on ominaista kulttuuristen kliseiden (eli tuttujen kulttuuri-ilmiöiden, totunnaisten ajattelutapojen ja vakiintuneiden esittämisen konventioiden) esittäminen humoristisen epätavallisista näkökulmista käsin. Discworld-romaaneissa Pratchett siirtää erilaisia oman maailmamme kulttuuri-ilmiöitä Discworld-nimiseen (suom. Kiekkomaailma) fantasiamaailmaansa, ja tämän maailmojen törmäyttämisen seurauksena kulttuuriset kliseet näyttäytyvät lukijalle samanaikaisesti tuttuina ja koomisen outoina. Tällaiset humoristiset näkökulmat vahvistavat osaltaan huumorin hyperdeterminaatiota. Samalla kun fantasiamiljöö mahdollistaa kahden maailman koomisen törmäyttämisen ja oman maailmamme kulttuuristen kliseiden peilaamisen toisen maailman avulla, huumori toisaalta mahdollistaa Kiekkomaailmassa normaalia fantasiaa vapaamman mielikuvituksen lennon, eikä monia Discworld-romaaneissa kuvattuja asioita, tapahtumia ja ilmiöitä voisi esiintyä maailmoissa, jotka eivät rakennu absurdin logiikan, kulttuurisilla kliseillä leikittelyn ja koomisen liioittelun kaltaisten todellisuuta vääristävien periaatteiden luoman ”taikuuden” varaan.
Komiikan keinojen moninaisuuden, hyperdeterminoidun huumorin ja epätavallisten näkökulmien lisäksi tutkin väitöskirjassani sitä, millaisia arvottavia asenteita kertojan humoristiset näkökulmat ja humoristisiin kuvauksiin sisältyvät henkilöhahmojen tunnereaktiot paljastavat. Tulkitsen tällaisen arvottavan huumorin kirjalliseksi retorisen vaikuttamisen keinoksi, jonka avulla kirjailija pyrkii ohjailemaan lukijansa hyväksyviä ja paheksuvia asenteita. Useimmiten Pratchettin huumori on kulttuurikriittistä, eli parodista ja satiirista, mutta toisinaan humoristiset näkökulmat esittävät todellisen maailman kulttuuri-ilmiöitä myönteisinä ja ihailtavina. Väitän tutkimuksessani, että kirjallisuuden retoriikka perustuu tällaisten kielteisten ja myönteisten asenteiden esittämiselle ja että huumori on yksi kertomuksen retoriikan vaikutuskeinoista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]