The Witcraft of Seeing Things Differently : Hyperdetermined Humor, Unusual Viewpoints, and Narrative Rhetoric in Terry Pratchett's Discworld Novels

Abstract

Sir Terry Pratchettin maineikasta ja menestynyttä <i>Discworld</i>-romaanisarjaa luonnehditaan yleensä koomiseksi fantasiaksi, ja vaikka sitä on aiemmin tutkittu etupäässä fantasiakirjallisuutena, niin fantasiamiljöön lisäksi toinen näiden kirjojen silmiinpistävä piirre on huumorin ylenpalttinen runsaus. Tässä väitöskirjassa olen valinnut harvinaisemman lähestymistavan tutkiessani <i>Discworld</i>-romaaneja ensisijaisesti humoristisena kirjallisuutena, ja sen mukaisesti väitöskirjani keskeisimpänä tavoitteena on tutkia Terry Pratchettin huumorin poetiikkaa. Tarkemmin sanottuna olen asettanut tässä väitöskirjassa tehtäväkseni kartoittaa Terry Pratchettin huumorille ominaisimmat komiikan keinot ja tutkia, mikä tekee <i>Discworld</i>-romaaneista hauskoja.

<i>Discworld</i>-romaaneille ominainen huumorin runsaus koostuu humorististen kuvausten ja koomisten kohtausten tiheän esiintymisen lisäksi komiikan keinojen laajasta valikoimasta. Tässä väitöskirjassa väitän, että Terry Pratchettin huumori on hyperdeterminoitua, mikä tarkoittaa, että hän yhdistelee erilaisia komiikan keinoja samassa kuvauksessa tai kohtauksessa. Siksi Pratchettin huumorin poetiikkaa käsittelevä väitöskirjani on samalla myös tutkimus hyperdeterminoidun huumorin rakentumisesta. Selkeyttääkseni huumorin hyperdeterminaation rakentumista jaottelen komiikan keinot neljään kategoriaan: tilanteellisiin, kontekstuaalisiin, rakenteellisiin ja tyylillisiin. Sovellan tätä jaottelua väittämällä, että humoristista kuvausta tai koomista kohtausta voidaan perustellusti sanoa hyperdeterminoiduksi silloin, kun siinä yhdistellään komiikan keinoja useammasta kuin yhdestä kategoriasta.

Pidän Pratchettin huumorille ominaisten komiikan keinojen kartoittamista yhtenä tämän väitöskirjan keskeisimmistä kontribuutioista kirjallisen huumorin tutkimukselle. Tilanteellisista komiikan keinoista tarkastelen <i>Discworld</i>-romaaneista löytämiäni esimerkkejä draamallisesta ironiasta ja absurdista logiikasta. Kontekstuaalisista komiikan keinoista käsittelen Pratchettin parodiaa ja satiiria, kun taas rakenteellisista komiikan keinoista tutkin, kuinka Pratchett käyttää paraprosdokiania, bathosta, toistuvia piloja (”figgin”) ja koomisia alaviitteitä. Tyylillisistä komiikan keinoista tutkailen Pratchettin koomisia kielikuvia (hyperbolia, metaforia, vertauksia ja personifikaatioita), hänen sanaleikkejään (paronomasia, antanaklasis, sanataskut ja kaksikieliset sanaleikit) sekä Pratchettin koomisia eufemismeja.

Lisäksi osoitan väitöskirjassani, että Terry Pratchettin huumorille on ominaista kulttuuristen kliseiden (eli tuttujen kulttuuri-ilmiöiden, totunnaisten ajattelutapojen ja vakiintuneiden esittämisen konventioiden) esittäminen humoristisen epätavallisista näkökulmista käsin. <i>Discworld</i>-romaaneissa Pratchett siirtää erilaisia oman maailmamme kulttuuri-ilmiöitä Discworld-nimiseen (suom. Kiekkomaailma) fantasiamaailmaansa, ja tämän maailmojen törmäyttämisen seurauksena kulttuuriset kliseet näyttäytyvät lukijalle samanaikaisesti tuttuina ja koomisen outoina. Tällaiset humoristiset näkökulmat vahvistavat osaltaan huumorin hyperdeterminaatiota. Samalla kun fantasiamiljöö mahdollistaa kahden maailman koomisen törmäyttämisen ja oman maailmamme kulttuuristen kliseiden peilaamisen toisen maailman avulla, huumori toisaalta mahdollistaa Kiekkomaailmassa normaalia fantasiaa vapaamman mielikuvituksen lennon, eikä monia <i>Discworld</i>-romaaneissa kuvattuja asioita, tapahtumia ja ilmiöitä voisi esiintyä maailmoissa, jotka eivät rakennu absurdin logiikan, kulttuurisilla kliseillä leikittelyn ja koomisen liioittelun kaltaisten todellisuuta vääristävien periaatteiden luoman ”taikuuden” varaan.

Komiikan keinojen moninaisuuden, hyperdeterminoidun huumorin ja epätavallisten näkökulmien lisäksi tutkin väitöskirjassani sitä, millaisia arvottavia asenteita kertojan humoristiset näkökulmat ja humoristisiin kuvauksiin sisältyvät henkilöhahmojen tunnereaktiot paljastavat. Tulkitsen tällaisen arvottavan huumorin kirjalliseksi retorisen vaikuttamisen keinoksi, jonka avulla kirjailija pyrkii ohjailemaan lukijansa hyväksyviä ja paheksuvia asenteita. Useimmiten Pratchettin huumori on kulttuurikriittistä, eli parodista ja satiirista, mutta toisinaan humoristiset näkökulmat esittävät todellisen maailman kulttuuri-ilmiöitä myönteisinä ja ihailtavina. Väitän tutkimuksessani, että kirjallisuuden retoriikka perustuu tällaisten kielteisten ja myönteisten asenteiden esittämiselle ja että huumori on yksi kertomuksen retoriikan vaikutuskeinoista.

Sir Terry Pratchett’s bestselling <i>Discworld</i> series of novels has been commonly described as comic fantasy, and although it has been previously studied mainly as fantasy literature, another conspicuous feature in these novels, in addition to the fantasy milieu, is their rich and abundant humor. In this study, I have chosen the road less travelled by approaching the <i>Discworld</i> novels as humorous literature, and, consequently, my main goal here is to study the poetics of Terry Pratchett’s humor— his “witcraft”. To be more precise, in this dissertation I have set myself the task of mapping out the comic devices that are most characteristic for Terry Pratchett’s witcraft and investigating what makes the <i>Discworld</i> novels funny.

The richness of humor that is characteristic for the <i>Discworld</i> novels consists partly of the frequent occurrences of humorous descriptions and comic scenes, but also of the numerous comic devices that Pratchett deploys. In this dissertation, I argue that Terry Pratchett’s humor is hyperdetermined, which means that he tends to combine numerous comic devices in the same description or scene. Consequently, this study on the poetics of Terry Pratchett’s humor is at the same time a study on the construction of hyperdetermined humor. To better understand how hyperdetermined humor is constructed, I have devised a taxonomy that divides comic devices into four categories: situational, contextual, structural, and stylistic. Based on this taxonomy, I argue that the humor of a humorous description or a comic scene can be said to be truly hyperdetermined whenever it combines comic devices from more than one of these categories.

I consider mapping out the comic devices that are most characteristic for Terry Pratchett’s witcraft to be one of the major contributions of this dissertation to the academic study of humor in literature. Of situational comic devices, I discuss and analyze examples of dramatic irony and absurd logic that I have detected in the <i>Discworld</i> novels. Of contextual comic devices, I discuss Pratchett’s parody and satire; of structural comic devices, I study Pratchett’s use of paraprosdokian, bathos, figgins (or running gags), and comic footnotes. Of stylistic comic devices, I investigate Pratchett’s comic imagery (hyperboles, metaphors, similes, and personifications), his puns (paronomasia, antanaclasis, portmanteaux, and bilingual puns), as well as Pratchett’s comic euphemisms.

In this dissertation, I also demonstrate that representing cultural clichés (i.e., familiar cultural phenomena, customary ways of thinking, and conventional ways of representing) from humorously unusual viewpoints is characteristic for Terry Pratchett’s witcraft. In the <i>Discworld</i> novels, Pratchett transfers various cultural phenomena from the real world, our “Roundworld”, to a fantasy world called the Discworld, and as a result of this interworldly resonance, the cultural clichés of our Roundworld appear to the reader simultaneously as familiar and comically strange. These humorous viewpoints can be viewed as an additional constituent of hyperdetermined humor. While the fantasy setting of the <i>Discworld</i> novels allows Pratchett to set up comic resonance between the worlds, Pratchett’s humor also makes the Discworld a more imaginative and fantastic place than typical fantasy worlds. Many events and phenomena that are represented in the <i>Discworld</i> novels can only exist in a world where reality is distorted and enhanced by the special “magic” of comically absurd logic, playing with cultural clichés, and humorous exaggerations. In addition to the abundance of comic devices, hyperdetermined humor, and humorously unusual viewpoints, I also study in this dissertation what kinds of evaluative attitudes the narrator’s humorous viewpoints and the characters’ emotional reactions reveal. According to my interpretation, such evaluative attitudes are means of narrative rhetoric, where the author attempts to guide the reader’s attitudes of approval or disapproval. Pratchett’s humor is often critical—parodical or satirical—although occasionally the narrator’s humorous viewpoints represent the cultural phenomena of our Roundworld in a positive light, as something admirable. In this dissertation, I argue that narrative rhetoric is based on representing negative and positive attitudes, and that humor is one possible means of narrative rhetoric.